Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 18 Jul 2018 12:56:28 +0300 fi Silakka on pula-ajan kala http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258359-silakka-on-pula-ajan-kala <p>Tämän päivän Helsingin Sanomissa 18.7. todettiin, että rannikkokalastus on Suomessa nykyään vaikeuksissa ja erityisesti silakasta vain pieni osa käytetään ihmisravinnoksi. Kyseessä ei ole silakan huono tarjonta kaupoissa vaan pohjimmiltaan se, ettei silakka käy nuoremmille kuluttajille kaupaksi. Jos kalaa syödään, paljon silakkaa suositumpia ovat tietyt tuodut kalalajit kuten seiti ja norjanlohi.</p><p>Vaikka ekologisin perustein tällaista ruokailutottumusten valintaa ja myös punaisen lihan suosiota ihmetellään, silakan osalta voi melko suoraan todeta, että silakan huonompi suosio ei ole mikään vahinko, vaan merkki siitä, että silakka ei oikeasti ole hyvä ruokakala, vaan sitä on aikaisemmin syöty enemmän siksi, ettei muuta ole ollut saatavilla tai siksi, että muuhun ei ole ollut varaa. Silakassa on paljon ruotoja ja vähän lihaa, joka sekin monien mielestä jättää pitkäksi aikaa suuhun pahan maun tai aiheuttaa närästystä, mikä on yleisempikin sillikalojen ongelma. Ruokavaliomme on muutenkin muuttunut vaativampaan ja monilta osin kyllä myös ravintoarvoiltaan parempaan suuntaan vaurauden lisääntyessä, silakkaa vieläkin harvemmin nykyään halutaan vieläkin ruotoisempia karppikaloja eli särkeä tai lahnaa ruokapöytään.</p><p>Pula-ajan keksinnöt ja kulutustottumukset eivät tapaa olla elinvoimaisia ja suosittuja rauhanaikaisen korkeasuhdanteen aikana. Paperikengät, voikukanjuurikahvi, pettuleipä, häkäpöntöt, laihat kasviskeitot tai säännöstelykorttien kanssa pelaaminen on hyväksytty ankaran pakon edessä, mutta aikojen parantuessa niistä on kyllä haluttu myös nopeasti eroon. Osa pula-aikaisista korvikeratkaisuista, erityisesti lämmityksen ja liikenteen osalta, eivät ole olleet edes ympäristöystävällisiäkään modernimpaan teknologiaan verrattuna.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän päivän Helsingin Sanomissa 18.7. todettiin, että rannikkokalastus on Suomessa nykyään vaikeuksissa ja erityisesti silakasta vain pieni osa käytetään ihmisravinnoksi. Kyseessä ei ole silakan huono tarjonta kaupoissa vaan pohjimmiltaan se, ettei silakka käy nuoremmille kuluttajille kaupaksi. Jos kalaa syödään, paljon silakkaa suositumpia ovat tietyt tuodut kalalajit kuten seiti ja norjanlohi.

Vaikka ekologisin perustein tällaista ruokailutottumusten valintaa ja myös punaisen lihan suosiota ihmetellään, silakan osalta voi melko suoraan todeta, että silakan huonompi suosio ei ole mikään vahinko, vaan merkki siitä, että silakka ei oikeasti ole hyvä ruokakala, vaan sitä on aikaisemmin syöty enemmän siksi, ettei muuta ole ollut saatavilla tai siksi, että muuhun ei ole ollut varaa. Silakassa on paljon ruotoja ja vähän lihaa, joka sekin monien mielestä jättää pitkäksi aikaa suuhun pahan maun tai aiheuttaa närästystä, mikä on yleisempikin sillikalojen ongelma. Ruokavaliomme on muutenkin muuttunut vaativampaan ja monilta osin kyllä myös ravintoarvoiltaan parempaan suuntaan vaurauden lisääntyessä, silakkaa vieläkin harvemmin nykyään halutaan vieläkin ruotoisempia karppikaloja eli särkeä tai lahnaa ruokapöytään.

Pula-ajan keksinnöt ja kulutustottumukset eivät tapaa olla elinvoimaisia ja suosittuja rauhanaikaisen korkeasuhdanteen aikana. Paperikengät, voikukanjuurikahvi, pettuleipä, häkäpöntöt, laihat kasviskeitot tai säännöstelykorttien kanssa pelaaminen on hyväksytty ankaran pakon edessä, mutta aikojen parantuessa niistä on kyllä haluttu myös nopeasti eroon. Osa pula-aikaisista korvikeratkaisuista, erityisesti lämmityksen ja liikenteen osalta, eivät ole olleet edes ympäristöystävällisiäkään modernimpaan teknologiaan verrattuna.

]]>
46 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258359-silakka-on-pula-ajan-kala#comments Ammattikalastus Ravintosuositukset Silakka Wed, 18 Jul 2018 09:56:28 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258359-silakka-on-pula-ajan-kala
Lännettymisen ja suomettumisen ero http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero <p>Suomen nykyistä suhdetta Euroopan Unionin muihin jäsenmaihin, samoin kuin ETA-maihin ja Yhdysvaltoihin, on joissakin puheissa kuvattu &quot;uudeksi suomettumiseksi&quot;, jolla on viitattu valtamedian kritiikitöntä suhtautumista eurooppalaiseen yhteistyöhön ja transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön, vertailukohtana Suomen ja Neuvostoliiton välinen kanssakäyminen toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun.</p><p>Tällainen rinnastus on kuitenkin monella tapaa omituinen, koska on valtavan suuria eroja siinä, millaiset ovat oikeasti olleet Suomen välit länteen tai itään päin. <em>Suomen päättäjät ovat koko ajan halunneet lisätä länsiliittoutumisen erilaisia muotoja</em>, alkaen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja FINEFTA:sta jo kauan sitten, mutta välit Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään ovat aina olleet varautuneet ja monilla tavoin epäluontevat. Suomella on Ruotsiin, Norjaan ja nyttemmin myös Viroon kiinteä liittolaissuhde olemattomin rajamuodollisuuksin, mutta Neuvostoliittoon ja Venäjälle on aina ollut viisumipakko. Erityisesti kun puhutaan Neuvostoliiton ajasta, on vaikea nähdä koko itäisen Euroopan kattanut neuvostomiehitys ja epädemokraattinen sosialistinen helvetti minään luonnollisena ja haluttuna tilana maanosassamme.</p><p>Monet Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat sotien jälkeisellä vuosikymmenillä tapahtuivat niin, että Suomen politiikkaa määritti itänaapurin ase ohimolla valvontakomission, Porkkalan tukikohdan ja runsaiden sotakorvausten muodossa. YYA-sopimuksen allekirjoittaminen huolestutti korkean tason päättäjiä. Silloin kun yhteisiä sotaharjoituksia oli tarkoitus pitää, suomalaiset päättäjät joutuivat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti toppuuttelemaan. Samoja ongelmia en ole havainnut olevan länsimaiden kanssa. Kun Suomeen nykyään tulee silloin tällöin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia sotajoukkoja harjoittelemaan, ainakin 95% kansasta on vakuuttunut siitä, etteivät ne tule Suomen alueelle luvatta tai miehityksen tai vallan anastamisen tarkoituksessa. Samaa ei ole voitu sanoa puna-armeijasta tai sen seuraajasta koskaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen nykyistä suhdetta Euroopan Unionin muihin jäsenmaihin, samoin kuin ETA-maihin ja Yhdysvaltoihin, on joissakin puheissa kuvattu "uudeksi suomettumiseksi", jolla on viitattu valtamedian kritiikitöntä suhtautumista eurooppalaiseen yhteistyöhön ja transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön, vertailukohtana Suomen ja Neuvostoliiton välinen kanssakäyminen toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun.

Tällainen rinnastus on kuitenkin monella tapaa omituinen, koska on valtavan suuria eroja siinä, millaiset ovat oikeasti olleet Suomen välit länteen tai itään päin. Suomen päättäjät ovat koko ajan halunneet lisätä länsiliittoutumisen erilaisia muotoja, alkaen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja FINEFTA:sta jo kauan sitten, mutta välit Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään ovat aina olleet varautuneet ja monilla tavoin epäluontevat. Suomella on Ruotsiin, Norjaan ja nyttemmin myös Viroon kiinteä liittolaissuhde olemattomin rajamuodollisuuksin, mutta Neuvostoliittoon ja Venäjälle on aina ollut viisumipakko. Erityisesti kun puhutaan Neuvostoliiton ajasta, on vaikea nähdä koko itäisen Euroopan kattanut neuvostomiehitys ja epädemokraattinen sosialistinen helvetti minään luonnollisena ja haluttuna tilana maanosassamme.

Monet Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat sotien jälkeisellä vuosikymmenillä tapahtuivat niin, että Suomen politiikkaa määritti itänaapurin ase ohimolla valvontakomission, Porkkalan tukikohdan ja runsaiden sotakorvausten muodossa. YYA-sopimuksen allekirjoittaminen huolestutti korkean tason päättäjiä. Silloin kun yhteisiä sotaharjoituksia oli tarkoitus pitää, suomalaiset päättäjät joutuivat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti toppuuttelemaan. Samoja ongelmia en ole havainnut olevan länsimaiden kanssa. Kun Suomeen nykyään tulee silloin tällöin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia sotajoukkoja harjoittelemaan, ainakin 95% kansasta on vakuuttunut siitä, etteivät ne tule Suomen alueelle luvatta tai miehityksen tai vallan anastamisen tarkoituksessa. Samaa ei ole voitu sanoa puna-armeijasta tai sen seuraajasta koskaan.

]]>
3 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero#comments Euroopan unioni Neuvostoliitto Suomettuminen Venäjä Yhdysvallat Thu, 12 Jul 2018 09:02:06 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero
1990-luvun laman merkittävin pitkäaikaisvaikutus http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257345-1990-luvun-laman-merkittavin-pitkaaikaisvaikutus <p>Hyvää juhannusviikonlopun jälkipuolta!</p><p>Suomi on ollut rikkaimmillaan suunnilleen vuosina 2008 ja 2018 ja näiden välisenä aikana ollut taantuma on ollut kohtalaisen lievää, joten takana on yli kymmenvuotinen periodi, jolloin suomalaisten keskimääräinen taloudellinen elintaso on ollut kansainvälisesti ottaen huippuluokkaa. Tästä huolimatta monet puhuvat 1980-luvusta tai jopa sitä edeltävästä ajasta jonkinlaisena hyvinvointivaltion kulta-aikana. Mystisimmät tulkinnat asiasta ovat olleet sellaisia, jossa joku &quot;hyvinvointivaltion kulta-aika&quot; olisi ajastettu päättymään juuri syntymääni edeltäneenä vuotena 1974. Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi?</p><p>1990-luvun lama on kuitenkin edelleen suomalaisille traumaattinen merkkipaalu aikajanalla ja se muutti yhteiskunnan luonnetta joiltakin osin tilapäisesti, joiltakin osin pysyvästi. Laman jälkeen jättämiin yksityisiin velkaongelmiin valtio reagoi lainsäädäntömuutoksilla poikkeuksellisen hitaasti, jolloin osa lamavelallisista oli jo kaiken avun ulottumattomissa kun terveys tai henki oli mennyt. Toki suurelta osin parantuneet velkajärjestelymahdollisuudet ja velkojen lopulliset vanhentumiset ovat maalinsa löytäneet.</p><p>Kaikkein merkittävimpänä 1990-luvun laman pysyvänä lopputuloksena näen kuitenkin työmarkkinoiden rakenteen. <em>1990-luvun lama oli se jyrkkä raja, jolloin pelkällä perus- tai kansakoulupohjalla tai kaikkein heikoimmilla ammattikouluohjelmilla lopullisesti lakkasi saamasta töitä.</em> Työttömyys kasvoi 1990-luvun laman aikana jyrkästi ja jäi ikään kuin &quot;faasimuutoksen&quot; omaisesti noudattelemaan aiempaa korkeampaa trendiä. Toki ammattien katoaminen olisi normaalisti prosessina liukuva, mutta nähtävästi 1980-luvun rahamarkkinoiden vapauttaminen ja velkarahan tulva olivat tekohengittäneet liiketoiminnan ohella myös työmarkkinoita. Risusavotat, heinän niittäminen käsin ja runsaat apumiesten tehtävät pienyrityksissä pysyivät keinotekoisesti liian pitkään sellaisina töinä, joissa työskenteli paljon väkeä ja järkevän tasoisella palkalla.</p><p>1990-luvun laman jälkeen rekrytointeja alettiin kuitenkin harkita aivan toisella tavalla ja palatakseni yllä mainittuihin maa- ja metsätalouteen, kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että jos asia voidaan hoitaa maatalous- ja metsänraivauskonein, niitä todellakin käytetään ja ihmistyövoiman määrää minimoidaan. Yritystoiminnalta alettiin vaatia kauttaaltaan selvitystä kannattavuudesta. Valokuvausala supistui digitalisaation ansiosta murto-osaan siitä, mitä se oli aikaisemmin kun valokuvien kehittämisen tarve poistui, jolloin alalle jäi vain kaikkein ammattimaisin yrittäjäjoukko ja alan rivityöntekijät ja keskinkertaisesti menestyvät yrittäjät katosivat. Töitä ei sen jälkeen ole haluttu yritystasolla teetättää töiden itsensä vuoksi, toisin kuin jotkut työvoimatoimistot haluaisivat, vaan työnteon on haluttu olevan ammattilaistasoista ja lisäarvoa tuottavaa.</p><p>Risusavottoihin ja turhiin ja kuluttaviin velvoitetöihin ei mielestäni ole paluuta eikä sellaiseen ole syytä Suomessa mennä. Olennaisempaa on, että koulutusjärjestelmän on kehityttävä ja vastattava nykyajan tarpeisiin. Koulutusjärjestelmän paikalleen jämähtämistä enemmän on kuitenkin varottava sitä, että jotkut huolimattomat uudistusyritykset johtaisivat laadun heikkenemiseen. Viimeksi yliopistojen sisäänpääsyjärjestelmien uudistaminen on jo aiheuttanut joitakin sisäänoton omituisia lopputuloksia ja vääristyneitä kannustimia tehdä lukion oppiainevalintoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvää juhannusviikonlopun jälkipuolta!

Suomi on ollut rikkaimmillaan suunnilleen vuosina 2008 ja 2018 ja näiden välisenä aikana ollut taantuma on ollut kohtalaisen lievää, joten takana on yli kymmenvuotinen periodi, jolloin suomalaisten keskimääräinen taloudellinen elintaso on ollut kansainvälisesti ottaen huippuluokkaa. Tästä huolimatta monet puhuvat 1980-luvusta tai jopa sitä edeltävästä ajasta jonkinlaisena hyvinvointivaltion kulta-aikana. Mystisimmät tulkinnat asiasta ovat olleet sellaisia, jossa joku "hyvinvointivaltion kulta-aika" olisi ajastettu päättymään juuri syntymääni edeltäneenä vuotena 1974. Mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi?

1990-luvun lama on kuitenkin edelleen suomalaisille traumaattinen merkkipaalu aikajanalla ja se muutti yhteiskunnan luonnetta joiltakin osin tilapäisesti, joiltakin osin pysyvästi. Laman jälkeen jättämiin yksityisiin velkaongelmiin valtio reagoi lainsäädäntömuutoksilla poikkeuksellisen hitaasti, jolloin osa lamavelallisista oli jo kaiken avun ulottumattomissa kun terveys tai henki oli mennyt. Toki suurelta osin parantuneet velkajärjestelymahdollisuudet ja velkojen lopulliset vanhentumiset ovat maalinsa löytäneet.

Kaikkein merkittävimpänä 1990-luvun laman pysyvänä lopputuloksena näen kuitenkin työmarkkinoiden rakenteen. 1990-luvun lama oli se jyrkkä raja, jolloin pelkällä perus- tai kansakoulupohjalla tai kaikkein heikoimmilla ammattikouluohjelmilla lopullisesti lakkasi saamasta töitä. Työttömyys kasvoi 1990-luvun laman aikana jyrkästi ja jäi ikään kuin "faasimuutoksen" omaisesti noudattelemaan aiempaa korkeampaa trendiä. Toki ammattien katoaminen olisi normaalisti prosessina liukuva, mutta nähtävästi 1980-luvun rahamarkkinoiden vapauttaminen ja velkarahan tulva olivat tekohengittäneet liiketoiminnan ohella myös työmarkkinoita. Risusavotat, heinän niittäminen käsin ja runsaat apumiesten tehtävät pienyrityksissä pysyivät keinotekoisesti liian pitkään sellaisina töinä, joissa työskenteli paljon väkeä ja järkevän tasoisella palkalla.

1990-luvun laman jälkeen rekrytointeja alettiin kuitenkin harkita aivan toisella tavalla ja palatakseni yllä mainittuihin maa- ja metsätalouteen, kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että jos asia voidaan hoitaa maatalous- ja metsänraivauskonein, niitä todellakin käytetään ja ihmistyövoiman määrää minimoidaan. Yritystoiminnalta alettiin vaatia kauttaaltaan selvitystä kannattavuudesta. Valokuvausala supistui digitalisaation ansiosta murto-osaan siitä, mitä se oli aikaisemmin kun valokuvien kehittämisen tarve poistui, jolloin alalle jäi vain kaikkein ammattimaisin yrittäjäjoukko ja alan rivityöntekijät ja keskinkertaisesti menestyvät yrittäjät katosivat. Töitä ei sen jälkeen ole haluttu yritystasolla teetättää töiden itsensä vuoksi, toisin kuin jotkut työvoimatoimistot haluaisivat, vaan työnteon on haluttu olevan ammattilaistasoista ja lisäarvoa tuottavaa.

Risusavottoihin ja turhiin ja kuluttaviin velvoitetöihin ei mielestäni ole paluuta eikä sellaiseen ole syytä Suomessa mennä. Olennaisempaa on, että koulutusjärjestelmän on kehityttävä ja vastattava nykyajan tarpeisiin. Koulutusjärjestelmän paikalleen jämähtämistä enemmän on kuitenkin varottava sitä, että jotkut huolimattomat uudistusyritykset johtaisivat laadun heikkenemiseen. Viimeksi yliopistojen sisäänpääsyjärjestelmien uudistaminen on jo aiheuttanut joitakin sisäänoton omituisia lopputuloksia ja vääristyneitä kannustimia tehdä lukion oppiainevalintoja.

]]>
16 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257345-1990-luvun-laman-merkittavin-pitkaaikaisvaikutus#comments 90-luvun lama Ammattikoulutus Pitkäaikaistyöttömyys Yliopistot ja korkeakoulut Sun, 24 Jun 2018 11:46:06 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257345-1990-luvun-laman-merkittavin-pitkaaikaisvaikutus
Työttömien simputus kohdistuu valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256306-tyottomien-simputus-kohdistuu-valmiiksi-haavoittuvassa-asemassa-oleviin <p>Kuka tahansa voi joutua työttömäksi.</p><p>Sen sijaan kun olen lukenut artikkeleita työttömien aktiivimallin, työttömien yrittäjyystulkintojen, karenssien ja yrittäjyyskokeilua koskevan lain toteuttamisen aiheuttamista ongelmista, olen huomannut, että kaikki työttömät eivät näytä olevan näiden suhteen samassa veneessä. Melkein aina kun työttömille työvoimatoimistojen mielivaltaisista päätöksistä aiheutuneita haittoja on eritelty, on ollut havaittavissa, että ongelmat ovat kohdistuneet jo ennestään työttömien joukossa kaikkein haavoittuneimmassa asemassa oleviin ja tapauksissa on paljon yhteisiä piirteitä.</p><p>Riskejä työttömälle joutua työvoimatoimiston simputtamaksi kasvattavat mitä ilmeisimmin:</p><p>- työttömyyden pitkittyminen</p><p>- työttömyyskorvauksen koostuminen peruspäivärahoista tai työmarkkinatuesta ansiosidonnaisen päivärahan sijaan</p><p>- mahdollinen ansiosidonnainen päiväraha on pieni</p><p>- työttömällä on ajoittaista tarvetta toimeentulotuelle</p><p>- työttömän aiempi työura on ollut pätkittäinen ja keskittynyt matalapalkka-aloihin</p><p>- työttömän koulutus on puutteellinen tai vanhentunut</p><p>- työtön on yksinhuoltaja, erityisesti yksinhuoltajaäiti tai työttömän työurassa on pitkiä perhe-elämästä johtuvia katkoja</p><p>- työtön yrittää käyttää laskutuspalveluita tai työosuuskuntaa sellaisen yritystoiminnan harjoittamiseen, joka lähemmin tarkasteltuna on oikeasti harrastusmuotoista ja jonka on hyvin epätodennäköistä koskaan tuottaa elinkustannuksiin riittäviä tuloja</p><p>- työttömän terveydentila on heikentynyt</p><p>Riskejä työttömän joutua ongelmiin työvoimatoimiston kanssa taas vähentävät:</p><p>- työttömyyden lyhyt kesto</p><p>- korkea ansiosidonnainen päiväraha</p><p>- työttömän säästöt, sijoitusomaisuus tai velaton omistusasunto</p><p>- ajantasainen koulutus</p><p>- pitkä työura, jonka loppupuolella palkka on ollut korkea ja työtehtävät johto- tai asiantuntijatehtäviä</p><p>Vaikka nämä jälkimmäiset piirteet eivät tule samalla tavalla iltapäivälehtien artikkeleissa esiin kuin ensinmainitut, on hyvä huomata, että varsin monen lähipiirissä on henkilöitä, joilla on kokemuksia työttömyysetuuksien maksatuksesta ajallaan ja työvoimatoimiston ymmärtäväisestä ja ystävällisestä palvelusta. Tiedän esimerkiksi, että eräät korkeakoulutetut, jotka olivat työttömänä vain lyhyen aikaa, eivät joutuneet vastaamaan työvoimatoimiston omiin työtarjouksiin, vaan saivat osoittaa työnhakuaktiivisuutensa useamman kuukauden ajan valitsemalla itse vapailta työmarkkinoilta, mitä paikkoja aikoivat hakea. Kun Oulussa irtisanottiin paljon Nokian asiantuntijatyöntekijöitä, monet heistä saivat runsaasti julkista apua esimerkiksi kalliisiin yksityisiin täydennyskoulutuksiin ja yritystoiminnan starttirahoihin. Taannoin oli myös voimassa vielä työttömyyseläkeputki, johon päässeet saattoivat nostaa korkeaakin ansiosidonnaista päivärahaa pitkäänkin ilman, että työvoimatoimisto asetti ainoatakaan velvoitetta.</p><p>On hyvä, että työttömyysturvajärjestelmä on universaali, mutta sen pitäisi huolehtia nykyistä paremmin niistä työttömistä, jotka ovat taloudellisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa. Työttömille täytyy tarjota oikeaa tietoa ja työttömyysturvapäätösten on oltava helposti ymmärrettäviä ja ennakoitavia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuka tahansa voi joutua työttömäksi.

Sen sijaan kun olen lukenut artikkeleita työttömien aktiivimallin, työttömien yrittäjyystulkintojen, karenssien ja yrittäjyyskokeilua koskevan lain toteuttamisen aiheuttamista ongelmista, olen huomannut, että kaikki työttömät eivät näytä olevan näiden suhteen samassa veneessä. Melkein aina kun työttömille työvoimatoimistojen mielivaltaisista päätöksistä aiheutuneita haittoja on eritelty, on ollut havaittavissa, että ongelmat ovat kohdistuneet jo ennestään työttömien joukossa kaikkein haavoittuneimmassa asemassa oleviin ja tapauksissa on paljon yhteisiä piirteitä.

Riskejä työttömälle joutua työvoimatoimiston simputtamaksi kasvattavat mitä ilmeisimmin:

- työttömyyden pitkittyminen

- työttömyyskorvauksen koostuminen peruspäivärahoista tai työmarkkinatuesta ansiosidonnaisen päivärahan sijaan

- mahdollinen ansiosidonnainen päiväraha on pieni

- työttömällä on ajoittaista tarvetta toimeentulotuelle

- työttömän aiempi työura on ollut pätkittäinen ja keskittynyt matalapalkka-aloihin

- työttömän koulutus on puutteellinen tai vanhentunut

- työtön on yksinhuoltaja, erityisesti yksinhuoltajaäiti tai työttömän työurassa on pitkiä perhe-elämästä johtuvia katkoja

- työtön yrittää käyttää laskutuspalveluita tai työosuuskuntaa sellaisen yritystoiminnan harjoittamiseen, joka lähemmin tarkasteltuna on oikeasti harrastusmuotoista ja jonka on hyvin epätodennäköistä koskaan tuottaa elinkustannuksiin riittäviä tuloja

- työttömän terveydentila on heikentynyt

Riskejä työttömän joutua ongelmiin työvoimatoimiston kanssa taas vähentävät:

- työttömyyden lyhyt kesto

- korkea ansiosidonnainen päiväraha

- työttömän säästöt, sijoitusomaisuus tai velaton omistusasunto

- ajantasainen koulutus

- pitkä työura, jonka loppupuolella palkka on ollut korkea ja työtehtävät johto- tai asiantuntijatehtäviä

Vaikka nämä jälkimmäiset piirteet eivät tule samalla tavalla iltapäivälehtien artikkeleissa esiin kuin ensinmainitut, on hyvä huomata, että varsin monen lähipiirissä on henkilöitä, joilla on kokemuksia työttömyysetuuksien maksatuksesta ajallaan ja työvoimatoimiston ymmärtäväisestä ja ystävällisestä palvelusta. Tiedän esimerkiksi, että eräät korkeakoulutetut, jotka olivat työttömänä vain lyhyen aikaa, eivät joutuneet vastaamaan työvoimatoimiston omiin työtarjouksiin, vaan saivat osoittaa työnhakuaktiivisuutensa useamman kuukauden ajan valitsemalla itse vapailta työmarkkinoilta, mitä paikkoja aikoivat hakea. Kun Oulussa irtisanottiin paljon Nokian asiantuntijatyöntekijöitä, monet heistä saivat runsaasti julkista apua esimerkiksi kalliisiin yksityisiin täydennyskoulutuksiin ja yritystoiminnan starttirahoihin. Taannoin oli myös voimassa vielä työttömyyseläkeputki, johon päässeet saattoivat nostaa korkeaakin ansiosidonnaista päivärahaa pitkäänkin ilman, että työvoimatoimisto asetti ainoatakaan velvoitetta.

On hyvä, että työttömyysturvajärjestelmä on universaali, mutta sen pitäisi huolehtia nykyistä paremmin niistä työttömistä, jotka ovat taloudellisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa. Työttömille täytyy tarjota oikeaa tietoa ja työttömyysturvapäätösten on oltava helposti ymmärrettäviä ja ennakoitavia.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256306-tyottomien-simputus-kohdistuu-valmiiksi-haavoittuvassa-asemassa-oleviin#comments Aktiivimalli Karenssi Köyhyys Suomessa Työttömyys Sun, 03 Jun 2018 17:01:39 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256306-tyottomien-simputus-kohdistuu-valmiiksi-haavoittuvassa-asemassa-oleviin
Hyvin menestyvien oppilaiden kesäloman alun aikaistaminen http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen <p>Tänään on taas se päivä, jolloin kouluissa raikaavat Suvivirsi ja lukioissa myös Gaudeamus Igitur. Hyvää suvisäätä ja helteitä on kuitenkin tänä vuonna päästy viettämään jo parisen viikkoa tai ylikin ja ei ole poikkeuksellista, että toukokuun loppupuoli tarjoaisi jo aivan hyviä lomasäitä. Lisäksi kaikki tietävät, että kevätlukukausi on nykyään pidempi kuin syyslukukausi ja sen loppupuoli tunnetusti koululaisille raskas.</p><p>Helpoin keino puuttua tähän lukukausien väliseen epätasapainoon on lukuvuoden lyhentämien ja lomien lisääminen aikaistamalla koululaisten kesälomalle pääsyä. Koska nykyään kouluissa joudutaan etenemään pitkälti heikommin etenevien oppilaiden ehdoilla, voitaisiin oppimistuloksia parantaa ottamalla käyttöön tasoryhmiä, jolla asiat nopeammin omaksuvat oppilaat saataisiin motivoitua haalimaan tietoa lisää. Lisäksi monet oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia, kaipaavat pienempiä ryhmäkokoja ja yksilöllisempää opastusta opettajilta. Helppo tapa toteuttaa tämä olisi järjestää niin, että niillä luokka-asteilla, joilla on käytössä hyvin standardoitu numeroarvostelu, voisi parhaiten menestyneet oppilaat päästää vapaalle jo toukokuun puolessavälissä ja toukokuun loppupuolta käytettäisiin muiden kertausopintoihin ja yksilöllisempään ja pienemmissä ryhmissä tapahtuvaan opetukseen. Varsinainen kevätjuhla ja todistustenjako voitaisiin pitää kuitenkin yhdessä nykyiseen tapaan touko- ja kesäkuun vaihteessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään on taas se päivä, jolloin kouluissa raikaavat Suvivirsi ja lukioissa myös Gaudeamus Igitur. Hyvää suvisäätä ja helteitä on kuitenkin tänä vuonna päästy viettämään jo parisen viikkoa tai ylikin ja ei ole poikkeuksellista, että toukokuun loppupuoli tarjoaisi jo aivan hyviä lomasäitä. Lisäksi kaikki tietävät, että kevätlukukausi on nykyään pidempi kuin syyslukukausi ja sen loppupuoli tunnetusti koululaisille raskas.

Helpoin keino puuttua tähän lukukausien väliseen epätasapainoon on lukuvuoden lyhentämien ja lomien lisääminen aikaistamalla koululaisten kesälomalle pääsyä. Koska nykyään kouluissa joudutaan etenemään pitkälti heikommin etenevien oppilaiden ehdoilla, voitaisiin oppimistuloksia parantaa ottamalla käyttöön tasoryhmiä, jolla asiat nopeammin omaksuvat oppilaat saataisiin motivoitua haalimaan tietoa lisää. Lisäksi monet oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia, kaipaavat pienempiä ryhmäkokoja ja yksilöllisempää opastusta opettajilta. Helppo tapa toteuttaa tämä olisi järjestää niin, että niillä luokka-asteilla, joilla on käytössä hyvin standardoitu numeroarvostelu, voisi parhaiten menestyneet oppilaat päästää vapaalle jo toukokuun puolessavälissä ja toukokuun loppupuolta käytettäisiin muiden kertausopintoihin ja yksilöllisempään ja pienemmissä ryhmissä tapahtuvaan opetukseen. Varsinainen kevätjuhla ja todistustenjako voitaisiin pitää kuitenkin yhdessä nykyiseen tapaan touko- ja kesäkuun vaihteessa.

]]>
2 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen#comments Lasten kesälomat Peruskoulu Sat, 02 Jun 2018 08:43:22 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen
Yhteiskuntavastuun kantamisen ja hyväntekeväisyyden ero http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254690-yhteiskuntavastuun-kantamisen-ja-hyvantekevaisyyden-ero <p>Wapun jatkuessa ja saatuani juuri eilen luettua loppuun asti Elina Lepomäen (kok) kirjoittaman kirjan &quot;Vapauden voitto&quot;, olen saanut haudottavakseni ison maanvyöryn mm. libertaaria ajattelutapaa, joka aikaisemmin on ollut esillä myös Liberan sivuilla ennen kuin sen aatteellinen ydin muutti Mustreadin maksumuurin taakse ja Libera jossakin määrin urbaanivihertyi ja teki lievän notkahduksen vasemmalle uuden kipparinsa Mikko Kiesiläisen (vihr) johdolla.</p><p>Puutun tässä kirjoituksessani libertaarien monin paikoin kritisoimaan keskiluokan sosiaaliturvaan eli keskituloisten henkilöiden rahojen kierrättämiseen valtion kautta samaan tuloluokkaan kuuluville elämäntilannekohtaisesti. Esimerkkejä näistä tulonsiirroistahan ovat siis verorahoitettu korkeakoulutus, opintososiaaliset etuudet ja ansiosidonnaiset eläkkeet, vanhempainetuudet ja työttömyysetuudet. Näiden ilmeisenä tarkoituksena on tasata eräitä muuten suuriksi paisuvia taloudellisia riskejä niitä kuitenkaan kokonaan poistamatta. Vaikka siis näitä tulonsiirtoja libertaareissa piireissä muuten paheksutaankin, monet alan keulakuvat, kuten Elina Lepomäen lisäksi myös Heikki Pursiainen, liikuttavan yksimielisesti kannattavat kuitenkin köyhäinapua, esimerkiksi niin, että sosiaaliturvatilin saa tarvittaessa ylittää tai muussa muodossa. Samalla kuitenkin muusta sisällöstä, kuten &quot;Vapauden voiton&quot; tapauksessa, ilmenee useampaan kertaan, että verotus, jolla myös sosiaaliturva voitaisiin järkevästi rahoittaa, oltaisiin leikkaamassa torsoksi.</p><p>Olen itse järkeillyt asian niin, että libertaarit kannattavat köyhäinapua, muttei keskiluokan sosiaaliturvaa siksi, että <em>köyhäinavun voi tarvittaessa vyöryttää hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtäväksi vaiheittain myöhemmin, mutta keskiluokan sosiaaliturvaa ei</em>. Yritykset vastata keskiluokan tulonsiirtoihin vapaaehtoismenettelyillä jäävät heikoiksi, koska niissä liikkuvat rahasummat ovat suuria ja monet eivät pidä intuitiivisena lahjoittaa kolehtihaaviin rahaa siksi, että itseensä verrattuna samaa varallisuustasoa olevan tai varakkaamman naapurin poika tai tyttö haluaa sillä rahalla yliopistokoulutuksen hyvästä koulutusohjelmasta.</p><p>Useat meistä kuitenkin ovat valmiita maksamaan progressiivista tuloveroa saman yhteiskuntahyvän eli toisten opintojen tai vanhempainvapaiden rahoittamiseksi. Ratkaisevana erona tässä on se, että <em>ihmisillä on suurempi halu veronmaksuun kuin hyväntekeväisyyslahjoituksiin siksi, että ihminen voi toivottavasti luottaa myös muiden noudattavan sääntöjä</em> ja kantavan saman verovelvollisuuden, maanpuolustusvelvollisuuden ja tarvittaessa työnantajavelvoitteet kuin itse on vastaavassa tilanteessa valmiina kantamaan. Tällöin järjestelmässä on niin paljon rahaa ja yleistä luottamusta sen toimintaan, että sitä kannattaa kannattaa siksi, että se voi hyödyntää myös itseä tai omaa lähipiiriä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Wapun jatkuessa ja saatuani juuri eilen luettua loppuun asti Elina Lepomäen (kok) kirjoittaman kirjan "Vapauden voitto", olen saanut haudottavakseni ison maanvyöryn mm. libertaaria ajattelutapaa, joka aikaisemmin on ollut esillä myös Liberan sivuilla ennen kuin sen aatteellinen ydin muutti Mustreadin maksumuurin taakse ja Libera jossakin määrin urbaanivihertyi ja teki lievän notkahduksen vasemmalle uuden kipparinsa Mikko Kiesiläisen (vihr) johdolla.

Puutun tässä kirjoituksessani libertaarien monin paikoin kritisoimaan keskiluokan sosiaaliturvaan eli keskituloisten henkilöiden rahojen kierrättämiseen valtion kautta samaan tuloluokkaan kuuluville elämäntilannekohtaisesti. Esimerkkejä näistä tulonsiirroistahan ovat siis verorahoitettu korkeakoulutus, opintososiaaliset etuudet ja ansiosidonnaiset eläkkeet, vanhempainetuudet ja työttömyysetuudet. Näiden ilmeisenä tarkoituksena on tasata eräitä muuten suuriksi paisuvia taloudellisia riskejä niitä kuitenkaan kokonaan poistamatta. Vaikka siis näitä tulonsiirtoja libertaareissa piireissä muuten paheksutaankin, monet alan keulakuvat, kuten Elina Lepomäen lisäksi myös Heikki Pursiainen, liikuttavan yksimielisesti kannattavat kuitenkin köyhäinapua, esimerkiksi niin, että sosiaaliturvatilin saa tarvittaessa ylittää tai muussa muodossa. Samalla kuitenkin muusta sisällöstä, kuten "Vapauden voiton" tapauksessa, ilmenee useampaan kertaan, että verotus, jolla myös sosiaaliturva voitaisiin järkevästi rahoittaa, oltaisiin leikkaamassa torsoksi.

Olen itse järkeillyt asian niin, että libertaarit kannattavat köyhäinapua, muttei keskiluokan sosiaaliturvaa siksi, että köyhäinavun voi tarvittaessa vyöryttää hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtäväksi vaiheittain myöhemmin, mutta keskiluokan sosiaaliturvaa ei. Yritykset vastata keskiluokan tulonsiirtoihin vapaaehtoismenettelyillä jäävät heikoiksi, koska niissä liikkuvat rahasummat ovat suuria ja monet eivät pidä intuitiivisena lahjoittaa kolehtihaaviin rahaa siksi, että itseensä verrattuna samaa varallisuustasoa olevan tai varakkaamman naapurin poika tai tyttö haluaa sillä rahalla yliopistokoulutuksen hyvästä koulutusohjelmasta.

Useat meistä kuitenkin ovat valmiita maksamaan progressiivista tuloveroa saman yhteiskuntahyvän eli toisten opintojen tai vanhempainvapaiden rahoittamiseksi. Ratkaisevana erona tässä on se, että ihmisillä on suurempi halu veronmaksuun kuin hyväntekeväisyyslahjoituksiin siksi, että ihminen voi toivottavasti luottaa myös muiden noudattavan sääntöjä ja kantavan saman verovelvollisuuden, maanpuolustusvelvollisuuden ja tarvittaessa työnantajavelvoitteet kuin itse on vastaavassa tilanteessa valmiina kantamaan. Tällöin järjestelmässä on niin paljon rahaa ja yleistä luottamusta sen toimintaan, että sitä kannattaa kannattaa siksi, että se voi hyödyntää myös itseä tai omaa lähipiiriä.

]]>
1 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254690-yhteiskuntavastuun-kantamisen-ja-hyvantekevaisyyden-ero#comments Ansiotulovero Hyväntekeväisyys Keskiluokka Yhteiskuntavastuu Tue, 01 May 2018 10:04:20 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254690-yhteiskuntavastuun-kantamisen-ja-hyvantekevaisyyden-ero
Irtisanomissuojasta ja ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista <p>Klara wappen!</p><p>Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.</p><p>Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.</p><p>Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.</p><p>Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.</p><p>Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.</p><p>Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen&nbsp; olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.</p><p>Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Klara wappen!

Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.

Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.

Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.

Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.

Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.

Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen  olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.

Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista#comments Ammattiyhdistysliike Ansiosidonnainen päiväraha Irtisanomissuoja Työelämä Mon, 30 Apr 2018 08:00:23 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista
Suomen ilmasto on elinkelvoton ilman teknologiaa ja tuontiruokaa http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252794-suomen-ilmasto-on-elinkelvoton-ilman-teknologiaa-ja-tuontiruokaa <p>Nyt kun lentomatkailu ja Helsingin lämmityksen hiilidioksidipäästöt ovat taas keskustelunaiheena, on hyvä muistaa, että Suomen ilmasto on ainakin maamme nykyisen väkimäärän elättämiseen raaka ja elinkelvoton ilman energiantuotannon ja elintarviketuonnin tuomaa apua. Satokautemme on lyhyt aika loppukesästä ja sekään ei aina tuota tarpeeksi hyvin, jos kesä on ollut yleisesti sateinen ja viileä tai termisen kevään tulo ollut kovasti myöhässä.<br /><br />Vaikka matkustelu lentämällä ei ole sinällään elintärkeää, siitä on kuitenkin paljon apua ainakin kansainvälisen kaupan alalla, koska tärkeimpiä sopimisia ei voida hoitaa etänä ja maita ja meriä pitkin meneminen on hidasta ja maksaa selvää rahaa. Edestakainen matka Suomesta Keski-Eurooppaan hukkaa ainakin kolme päivää työaikaa ja Etelä-Eurooppaan viisi päivää, mikäli lentovaihtoehto ei ole käytössä. Lomamatkalla voi tietysti miettiä, miten ajankäytön painottaa, koska sekä maitse että lentoteitse mennessä on puolensa, mutta tietysti siinäkin jokaisella lomapäivällä on hintansa. Jos maitse menemiseen vaaditaan lomien pidentämistä palkattomilla lomapäivillä vuosilomaa jatkamalla ja lyhennettävänä on myös asuntolaina, keskituloinen kuluttaja katsoo ensin tiliotteitaan ja sitten toissijaisesti hiilibudjetteja. Voidaan myös sanoa, että etelänlomamatka on monille tilapäistä ilmastopakolaisuutta loskatalvista.<br /><br />Ruoan rahtaamista pitkiä matkoja ulkomailta Suomeen paheksutaan, mutta pelkällä kotimaisella tuotannolla ei pitkälle pötkittäisi, se ei riittäisi tai jättäisi valikoiman todella yksipuoliseksi kuten pelkiksi perunoiksi, lantuiksi ja porkkanoiksi. Kun ruokaa on mahdollista tuoda ulkomailta, erityisesti muista Euroopan Unionin jäsenmaista, valikoima monipuolistuu ja hinnat halpenevat merkittävästi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt kun lentomatkailu ja Helsingin lämmityksen hiilidioksidipäästöt ovat taas keskustelunaiheena, on hyvä muistaa, että Suomen ilmasto on ainakin maamme nykyisen väkimäärän elättämiseen raaka ja elinkelvoton ilman energiantuotannon ja elintarviketuonnin tuomaa apua. Satokautemme on lyhyt aika loppukesästä ja sekään ei aina tuota tarpeeksi hyvin, jos kesä on ollut yleisesti sateinen ja viileä tai termisen kevään tulo ollut kovasti myöhässä.

Vaikka matkustelu lentämällä ei ole sinällään elintärkeää, siitä on kuitenkin paljon apua ainakin kansainvälisen kaupan alalla, koska tärkeimpiä sopimisia ei voida hoitaa etänä ja maita ja meriä pitkin meneminen on hidasta ja maksaa selvää rahaa. Edestakainen matka Suomesta Keski-Eurooppaan hukkaa ainakin kolme päivää työaikaa ja Etelä-Eurooppaan viisi päivää, mikäli lentovaihtoehto ei ole käytössä. Lomamatkalla voi tietysti miettiä, miten ajankäytön painottaa, koska sekä maitse että lentoteitse mennessä on puolensa, mutta tietysti siinäkin jokaisella lomapäivällä on hintansa. Jos maitse menemiseen vaaditaan lomien pidentämistä palkattomilla lomapäivillä vuosilomaa jatkamalla ja lyhennettävänä on myös asuntolaina, keskituloinen kuluttaja katsoo ensin tiliotteitaan ja sitten toissijaisesti hiilibudjetteja. Voidaan myös sanoa, että etelänlomamatka on monille tilapäistä ilmastopakolaisuutta loskatalvista.

Ruoan rahtaamista pitkiä matkoja ulkomailta Suomeen paheksutaan, mutta pelkällä kotimaisella tuotannolla ei pitkälle pötkittäisi, se ei riittäisi tai jättäisi valikoiman todella yksipuoliseksi kuten pelkiksi perunoiksi, lantuiksi ja porkkanoiksi. Kun ruokaa on mahdollista tuoda ulkomailta, erityisesti muista Euroopan Unionin jäsenmaista, valikoima monipuolistuu ja hinnat halpenevat merkittävästi.

]]>
16 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252794-suomen-ilmasto-on-elinkelvoton-ilman-teknologiaa-ja-tuontiruokaa#comments Elintarvikkeet Energiantuotanto Ilmastonmuutos Lentäminen Sat, 24 Mar 2018 11:29:30 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252794-suomen-ilmasto-on-elinkelvoton-ilman-teknologiaa-ja-tuontiruokaa
Terveysjärjestöt vihaavat enemmän alkoholikulttuuria kuin alkoholiongelmia http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251714-terveysjarjestot-vihaavat-enemman-alkoholikulttuuria-kuin-alkoholiongelmia <p>Tämän päivän Helsingin Sanomissa sivulla 76, 50 vuoden takaisten uutisten muistelmissa esiintyi pikkuotsikko &quot;Korvikealkoholismi kasvoi liekkiviinan tulon mukana&quot;. Lainaamatta pikku-uutista suoraan, mainitsen historialliset faktatiedot lyhyesti: &quot;liekkiviinalla&quot; tarkoitettiin lievästi denaturoitua alkoholipitoista T-talousspriitä, joka kohosi nopeasti alkolin ongelmakäyttäjien suosioon, lisäksi 1968 oli viimeinen vuosi, jolloin keskiolutta ei oltu vielä vapautettu ruokakauppoihin ja Alkon myymälöitä oli vain kaupungeissa, maaseudun ollessa nimellisesti &quot;kuiva&quot;. Muut aikakautta kuvaavat historiankirjoitukset kertovat myös, että 1960-luvun lopulla, mutta tosin myöskin muutamalla seuraavalla vuosikymmenellä suomalainen &quot;alkoholikulttuuri&quot; oli nykyiseen verrattuna varsin rajua, koska asunnottomia ongelmakäyttäjiä oli esimerkiksi Helsingissä kasapäin, työpaikoilla harrastettiin pitkiä alkoholipitoisia lounaita, lukuisista eri syistä elinajanodotteet olivat paljon nykyistä matalampia ja rattijuopumusmäärät olivat aivan toisenlaisissa sfääreissä kuin nykyään. Kokonaiskulutustilastot, jotka mahdollisesti ovat epävarmoja, toki näyttävät, että alkoholia olisi tuolloin käytetty yhteensä tai jopa henkilöäkin kohden vähemmän kuin nykyään.</p><p>Tänä armon vuonna 2018, jolloin A-olut ja vahvemmat valmistustaparajoitteesta vapautuneet lonkerot ovat vapautuneet ruokakauppaan, alkoholikulttuuria leimaa painottuminen oluisiin ja jossain määrin viineihin. Oluiden painopiste ei enää ole muutamassa Koffin, Hartwallin tai Olvin perusbulkkimerkeissä, vaan valikoimat kaupoissa ovat runsaat ja kansainväliset ja lisäksi iso määrä hyllymetrejä on annettu pienpanimo-oluille, jotka eivät kilpaile kuluttajille hinnalla vaan laadulla ja elämyksillä. Tästä huolimatta emme näe suomalaisten ryömivän joka päivä hangessa kontallaan. Myös Alkon palvelutaso on noussut huimasti, koska sen myymälämäärä on lisääntynyt, valikoimat tulleet tiskin takaa hyllyihin ja monipuolistuneet. Lisäksi Euroopan Unionin jäsenyyden myötä Suomeen saa onneksi halutessaan tuoda juomia myös muista jäsenmaista ilman merkittäviä rajoituksia, kunhan juomat tuo henkilökohtaiseen käyttöön tai lahjaksi.</p><p>Odotan kuitenkin, milloin seuraavan kerran THL, EHYT, Valvira tai joku muu vastaava taho vaatii nelosoluiden ja lonkeroiden, mahdollisesti myös keskioluiden viemistä takaisin Alkoon. Ei niiden hiljaisuus aiheen ympärillä varmasti loputtomiinkaan kestä. Vastauksissa ulostuloihin tulee tietenkin toistuva keskustelu muutamista prosentin kymmenyksistä ja niiden merkityksestä sekä ehkä joku kokonaiskulutusmallin kritiikki perään. Tässä kohden on kuitenkin vältettävä tekemästä väärää johtopäätöstä raittius- ja terveysjärjestöjen lopputavoitteesta, koska se ei ole alkoholihaittojen kitkeminen tai vähentäminen vaan sellaisen kehityskulun edistäminen, jolla alkoholin valmistus, myynti ja käyttö juotavaksi saataisiin kokonaan loppumaan Suomesta tai koko maailmasta. Eli kuten tupakan kohdalla onkin julkituotu, jonkinlainen loppupeli eli &quot;endgame&quot;, joskin alkoholin kohdalla varmaan nähtäneen olevan ennemminkin keskipelissä. Tällaista skenaariota ei tietenkään edistä se, että alkoholin ympärillä pyörii myönteisen oloinen alkoholikulttuuri, jossa alkoholin esillepanolla, mainonnalla ja oluiden tapauksessa myös näyttävillä ja aatelisperinteitä huokuvilla logoilla on merkittävä asemansa. Kun maailmalle menee, useissa maissa nimenomaan maan tai maakunnan olutmerkeillä on merkittävä asema toivottaa turistia tervetulleeksi.</p><p>Raittius- ja terveysjärjestöt haluavat, että alkoholilla on mahdollisimman negatiivinen maine, johon liittyy syrjäytyminen, rikollisuus, alamaailma, työelämästä syrjäytyminen, sairaudet ja pakonomainen tarve juoda puhdistusnestettä tai polttoainetta. Tällaisessa tapauksessa alkoholin kielteiset mielikuvat voivat toimia kipinänä ajaa tuotteen kieltämistä kokonaan.&nbsp; Ilman tätä huomiota on vaikea ymmärtää, kuinka Islanti piti 1980-luvun lopulle asti kiinni oluen kieltolaista, vaikka salli väkevän viinan ja viinit. Tuolloin myös WHO tuki Islannin oluen kieltolakia perustellen sitä sillä, että oluen tuominen edes valtion monopolikauppoihin johtaisi &quot;uudenlaisen alkoholituotteen&quot; myyntiin. Oletan, että jos raittiusjärjestöt saisivat päättää, alkoholipolitiikka noudattaisi vaiheittain Suomessa sellaisia askelia, joilla yritettäisiin tuhota alkoholin ympäriltä myönteinen kulttuuri ja ankarin sanktioin estää alkoholinkäytön periytymistä yli sukupolvien. Tämä voisi tarkoittaa mainoskieltoa, kaikkien alkoholijuomien viemistä Alkoon, alkoholin esillepanon estämistä, alkoholijuomien logoihin puuttumista ja alkoholin ikärajan korotuksia. Alkoholin käyttöön korkeakoulukampuksilla puututtaisiin tietenkin kovalla kädellä ja alkoholirikkomuksista, koskivat ne sitten alkoholilakia tai korkeakoulukampusten omia alkoholittomuussääntöjä, voisi seurata opiskeluoikeuden määräaikaisia tai pysyviä menetyksiä. Saattaisi myös olla, että alkoholijuomat poistettaisiin ruokaravintoloiden listoilta ja siirrettäisiin vain ikärajallisiin baareihin, jolla estettäisiin se, että vanhemmat voisivat tilata alkoholijuomaa nautittavaksi lastensa nähden julkisella paikalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän päivän Helsingin Sanomissa sivulla 76, 50 vuoden takaisten uutisten muistelmissa esiintyi pikkuotsikko "Korvikealkoholismi kasvoi liekkiviinan tulon mukana". Lainaamatta pikku-uutista suoraan, mainitsen historialliset faktatiedot lyhyesti: "liekkiviinalla" tarkoitettiin lievästi denaturoitua alkoholipitoista T-talousspriitä, joka kohosi nopeasti alkolin ongelmakäyttäjien suosioon, lisäksi 1968 oli viimeinen vuosi, jolloin keskiolutta ei oltu vielä vapautettu ruokakauppoihin ja Alkon myymälöitä oli vain kaupungeissa, maaseudun ollessa nimellisesti "kuiva". Muut aikakautta kuvaavat historiankirjoitukset kertovat myös, että 1960-luvun lopulla, mutta tosin myöskin muutamalla seuraavalla vuosikymmenellä suomalainen "alkoholikulttuuri" oli nykyiseen verrattuna varsin rajua, koska asunnottomia ongelmakäyttäjiä oli esimerkiksi Helsingissä kasapäin, työpaikoilla harrastettiin pitkiä alkoholipitoisia lounaita, lukuisista eri syistä elinajanodotteet olivat paljon nykyistä matalampia ja rattijuopumusmäärät olivat aivan toisenlaisissa sfääreissä kuin nykyään. Kokonaiskulutustilastot, jotka mahdollisesti ovat epävarmoja, toki näyttävät, että alkoholia olisi tuolloin käytetty yhteensä tai jopa henkilöäkin kohden vähemmän kuin nykyään.

Tänä armon vuonna 2018, jolloin A-olut ja vahvemmat valmistustaparajoitteesta vapautuneet lonkerot ovat vapautuneet ruokakauppaan, alkoholikulttuuria leimaa painottuminen oluisiin ja jossain määrin viineihin. Oluiden painopiste ei enää ole muutamassa Koffin, Hartwallin tai Olvin perusbulkkimerkeissä, vaan valikoimat kaupoissa ovat runsaat ja kansainväliset ja lisäksi iso määrä hyllymetrejä on annettu pienpanimo-oluille, jotka eivät kilpaile kuluttajille hinnalla vaan laadulla ja elämyksillä. Tästä huolimatta emme näe suomalaisten ryömivän joka päivä hangessa kontallaan. Myös Alkon palvelutaso on noussut huimasti, koska sen myymälämäärä on lisääntynyt, valikoimat tulleet tiskin takaa hyllyihin ja monipuolistuneet. Lisäksi Euroopan Unionin jäsenyyden myötä Suomeen saa onneksi halutessaan tuoda juomia myös muista jäsenmaista ilman merkittäviä rajoituksia, kunhan juomat tuo henkilökohtaiseen käyttöön tai lahjaksi.

Odotan kuitenkin, milloin seuraavan kerran THL, EHYT, Valvira tai joku muu vastaava taho vaatii nelosoluiden ja lonkeroiden, mahdollisesti myös keskioluiden viemistä takaisin Alkoon. Ei niiden hiljaisuus aiheen ympärillä varmasti loputtomiinkaan kestä. Vastauksissa ulostuloihin tulee tietenkin toistuva keskustelu muutamista prosentin kymmenyksistä ja niiden merkityksestä sekä ehkä joku kokonaiskulutusmallin kritiikki perään. Tässä kohden on kuitenkin vältettävä tekemästä väärää johtopäätöstä raittius- ja terveysjärjestöjen lopputavoitteesta, koska se ei ole alkoholihaittojen kitkeminen tai vähentäminen vaan sellaisen kehityskulun edistäminen, jolla alkoholin valmistus, myynti ja käyttö juotavaksi saataisiin kokonaan loppumaan Suomesta tai koko maailmasta. Eli kuten tupakan kohdalla onkin julkituotu, jonkinlainen loppupeli eli "endgame", joskin alkoholin kohdalla varmaan nähtäneen olevan ennemminkin keskipelissä. Tällaista skenaariota ei tietenkään edistä se, että alkoholin ympärillä pyörii myönteisen oloinen alkoholikulttuuri, jossa alkoholin esillepanolla, mainonnalla ja oluiden tapauksessa myös näyttävillä ja aatelisperinteitä huokuvilla logoilla on merkittävä asemansa. Kun maailmalle menee, useissa maissa nimenomaan maan tai maakunnan olutmerkeillä on merkittävä asema toivottaa turistia tervetulleeksi.

Raittius- ja terveysjärjestöt haluavat, että alkoholilla on mahdollisimman negatiivinen maine, johon liittyy syrjäytyminen, rikollisuus, alamaailma, työelämästä syrjäytyminen, sairaudet ja pakonomainen tarve juoda puhdistusnestettä tai polttoainetta. Tällaisessa tapauksessa alkoholin kielteiset mielikuvat voivat toimia kipinänä ajaa tuotteen kieltämistä kokonaan.  Ilman tätä huomiota on vaikea ymmärtää, kuinka Islanti piti 1980-luvun lopulle asti kiinni oluen kieltolaista, vaikka salli väkevän viinan ja viinit. Tuolloin myös WHO tuki Islannin oluen kieltolakia perustellen sitä sillä, että oluen tuominen edes valtion monopolikauppoihin johtaisi "uudenlaisen alkoholituotteen" myyntiin. Oletan, että jos raittiusjärjestöt saisivat päättää, alkoholipolitiikka noudattaisi vaiheittain Suomessa sellaisia askelia, joilla yritettäisiin tuhota alkoholin ympäriltä myönteinen kulttuuri ja ankarin sanktioin estää alkoholinkäytön periytymistä yli sukupolvien. Tämä voisi tarkoittaa mainoskieltoa, kaikkien alkoholijuomien viemistä Alkoon, alkoholin esillepanon estämistä, alkoholijuomien logoihin puuttumista ja alkoholin ikärajan korotuksia. Alkoholin käyttöön korkeakoulukampuksilla puututtaisiin tietenkin kovalla kädellä ja alkoholirikkomuksista, koskivat ne sitten alkoholilakia tai korkeakoulukampusten omia alkoholittomuussääntöjä, voisi seurata opiskeluoikeuden määräaikaisia tai pysyviä menetyksiä. Saattaisi myös olla, että alkoholijuomat poistettaisiin ruokaravintoloiden listoilta ja siirrettäisiin vain ikärajallisiin baareihin, jolla estettäisiin se, että vanhemmat voisivat tilata alkoholijuomaa nautittavaksi lastensa nähden julkisella paikalla.

]]>
1 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251714-terveysjarjestot-vihaavat-enemman-alkoholikulttuuria-kuin-alkoholiongelmia#comments Alkoholi Alkoholipolitiikka Sat, 03 Mar 2018 10:59:42 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251714-terveysjarjestot-vihaavat-enemman-alkoholikulttuuria-kuin-alkoholiongelmia
Ihmiskunnan menestys perustuu vastasykliseen energian tuotantoon http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249305-ihmiskunnan-menestys-perustuu-vastasykliseen-energian-tuotantoon <p>Tuuli- ja aurinkovoiman suurimpana murheena on se, että ne tuottavat energiaa vaihtelevasti ja usein juuri silloin kun energiaa haluttaisiin kuluttaa vähemmän ja eivät tuota silloin kun energiaa haluttaisiin kuluttaa paljon, eli tyynessä, pimeässä ja kylmässä säässä. Tähän on haluttu ratkaisuksi akkuteknologioita, mutta ne ovat kovin keskeneräisiä ja toisena ratkaisuna on haluttu &quot;älykkäitä&quot; sähköverkkoja, joissa energian hinta pomppaisi pilviin silloin kun aurinko- ja tuulivoima eivät tuota tai sähkö saattaisi jopa katkeilla.</p><p>Tällaisessa ei ole kuitenkaan mitään älykästä vaan ennemminkin tyhmää ja yhteiskuntien kannalta itsetuhoista. Ihmiskunnan kehitys tavanomaisemmasta keräilijä-saalistaja ihmisapinasta erääksi planeettamme menestyksekkäimmistä lajeista on perustunut siihen, että ihminen on oppinut tyydyttämään elämän kannalta tärkeitä tarpeita vastasyklisesti eli silloin kun hyödykkeen saanti ei ole ollut itsestään selvyys. Käytännössä suurimmat kehitysaskeleet tässä ovat olleet tulenteon keksiminen, maatalous ja teollisuus- ja energiantuotanto fossiilisilla ja sen jälkeen toivottavasti enemmän ydinpolttoaineella. Näillä on varmistettu, että ihmisillä on ruokaa, valoa ja lämpöä silloin kun niitä tarvitaan ja niiden avulla ihmiskunta on pystynyt kasvamaan sellaisiin väkimääriin, jotka eivät mitenkään olisi olleet teknistymättömässä maailmassa mahdollisia.</p><p>Mainittakoon, että 1800-luvulla katovuodet aiheuttivat Suomessa nälänhätiä. Nykyinen maatalouden ja rauhan aikana elintarvikkeiden tuonnin myötä saatu huoltovarmuus on niin hyvä, ettei katovuosia suurin osa kansasta edes huomaa, ainoastaan maanviljelijät katokorvauksia hakiessaan.</p><p>Energian tarve tulee jatkossakin pysymään jos ei aivan selviytymis-, niin kuitenkin mukavuus- ja taloussyistä ja markkinatalouden toiminnan ehtona vastasyklisenä. Tämän unohtaminen johtaa poliittisiin epäonnistumisiin ja siihen, ettei minkäänlaisista päästö- ja sitä myötä ilmasto- ja ympäristötavoitteista pystytä pitämään oikeasti kiinni.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuuli- ja aurinkovoiman suurimpana murheena on se, että ne tuottavat energiaa vaihtelevasti ja usein juuri silloin kun energiaa haluttaisiin kuluttaa vähemmän ja eivät tuota silloin kun energiaa haluttaisiin kuluttaa paljon, eli tyynessä, pimeässä ja kylmässä säässä. Tähän on haluttu ratkaisuksi akkuteknologioita, mutta ne ovat kovin keskeneräisiä ja toisena ratkaisuna on haluttu "älykkäitä" sähköverkkoja, joissa energian hinta pomppaisi pilviin silloin kun aurinko- ja tuulivoima eivät tuota tai sähkö saattaisi jopa katkeilla.

Tällaisessa ei ole kuitenkaan mitään älykästä vaan ennemminkin tyhmää ja yhteiskuntien kannalta itsetuhoista. Ihmiskunnan kehitys tavanomaisemmasta keräilijä-saalistaja ihmisapinasta erääksi planeettamme menestyksekkäimmistä lajeista on perustunut siihen, että ihminen on oppinut tyydyttämään elämän kannalta tärkeitä tarpeita vastasyklisesti eli silloin kun hyödykkeen saanti ei ole ollut itsestään selvyys. Käytännössä suurimmat kehitysaskeleet tässä ovat olleet tulenteon keksiminen, maatalous ja teollisuus- ja energiantuotanto fossiilisilla ja sen jälkeen toivottavasti enemmän ydinpolttoaineella. Näillä on varmistettu, että ihmisillä on ruokaa, valoa ja lämpöä silloin kun niitä tarvitaan ja niiden avulla ihmiskunta on pystynyt kasvamaan sellaisiin väkimääriin, jotka eivät mitenkään olisi olleet teknistymättömässä maailmassa mahdollisia.

Mainittakoon, että 1800-luvulla katovuodet aiheuttivat Suomessa nälänhätiä. Nykyinen maatalouden ja rauhan aikana elintarvikkeiden tuonnin myötä saatu huoltovarmuus on niin hyvä, ettei katovuosia suurin osa kansasta edes huomaa, ainoastaan maanviljelijät katokorvauksia hakiessaan.

Energian tarve tulee jatkossakin pysymään jos ei aivan selviytymis-, niin kuitenkin mukavuus- ja taloussyistä ja markkinatalouden toiminnan ehtona vastasyklisenä. Tämän unohtaminen johtaa poliittisiin epäonnistumisiin ja siihen, ettei minkäänlaisista päästö- ja sitä myötä ilmasto- ja ympäristötavoitteista pystytä pitämään oikeasti kiinni.

]]>
6 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249305-ihmiskunnan-menestys-perustuu-vastasykliseen-energian-tuotantoon#comments Aurinkoenergia Energia Ilmastonmuutos Tuulivoima Ydinvoima Wed, 17 Jan 2018 19:25:57 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249305-ihmiskunnan-menestys-perustuu-vastasykliseen-energian-tuotantoon