Lentämistä paheksutaan enemmän kuin sen ilmastovaikutukset oikeastaan ovat
Ilmastosopimusten päästövähennystavoitteita tarkastellaan jatkuvasti ja useat läntisten teollisuusmaiden elintapa- ja energiankäyttötottumukset saavat raporteissa kielteistä huomiota. Säännöllisesti mainittuja ovat polttoaineet ja niihin liittyen erityisesti lentäminen. Kuitenkin lentojen osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on varsin pieni, maakohtaisesti noin 2-3%, lämmityksen ollessa täällä Suomessa kymmeniä prosentteja ja raskaan teollisuuden osuuden ollessa kokonaisenergiankäytöstä ja samalla siis hiilijalanjäljestä jopa puolet. Tämä siis tarkoittaa sitä, että koska lentoliikenteestä on Suomelle merkittäviä taloudellisia hyötyjä ja se on sijaintimme vuoksi olennaisin tapa kytkeytyä kansainvälisiin markkinoihin, on liioiteltua alkaa luoda juuri siihen rajoituksia, erityisesti kun fossiilisten lentopolttoaineiden korvaaminen on hankalaa. Biopolttoaineisiin siirtyminenhän tarkoittaa usein lisääntyviä metsien hakkuita ja maan raivauksia energiakasvien tuotantoa varten.
Ilmastoasiat ovatkin lentämisen vihaamisessa tekosyy ja todellinen syy on se, että lentoliikenne, kuten myös muut teollisuusmaiden keskiluokkaa ja rikkaita koskevat asiat, ovat status- ja luokkakysymyksiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Osa ei pidä markkinataloudesta lainkaan ja osa ei pidä ainakaan sen tyyppisestä liiketoiminnasta, jota lentoliikenne ruokkii.
Kun koulujen kesälomat päättyvät, oppilaat vertailevat keskenään, mitä tuli kesällä tehtyä. Lentomatkat ovat yksi tapa monien joukossa, jolla lapsi voi näyttää, että vanhemmilla on hyväpalkkaiset työt ja rahaa. Yksi on käynyt New Yorkissa, toinen Pariisissa, kolmas Lapissa, vanhempiensa hyvinvarustetulla kesämökillä ja kotimaisissa huvipuistoissa, neljäs kyhjöttänyt kotona yksinhuoltajavanhempansa asumistuen ja toimeentulotukien varassa ja syönyt kauppojen punalaputettuja eineksiä. Ilmastoasioista innokkaasti puhuvat ottavatkin tavoiteltavaksi elintasostandardiksi köyhän aseman, mutta vaihtaa siitä vielä lihaeineksen tofuun, nyhtökauraan tai härkikseen.
Kaukomatkailussa korostuu myös kansainvälisesti palvelijan ja palveltavan välinen asema. Useissa etelän lomakohteissa hotelli- ja ravintolatyöntekijöiden palkat ja työolosuhteet ovat huonoja ja niihin perustuu osittain matkojen halpuus teollisuusmaiden keski- ja hyvätuloisille turisteille. On yleistä, että monissa suosituissa lomakohteissa suuri osa paikallisesta väestöstä näkee turismin toimintana, joka polkee palkat alas, nostaa asumisen hinnat ylös, tuhoaa ympäristöä ja ei hyödytä paikallisen väestön enemmistöä taloudellisesti mitenkään rahojen mennessä liikeketjujen omistajille. Myös uuskolonialismin nimeä käytetään näissä tapauksissa.
Joissakin lehtikirjoitusten kommenttiketjuissa paljastuukin, että lentomatkailua enemmän paheksunnan todellisena kohteena on yleensä rikkaan teollisuusmaan kansalaisen oleilu halvemman hintatason maassa ja sen mukainen rahankäyttönsä siellä, oli tämä sitten tilapäisluontoista tai pysyvää. Kateellisia kommentteja oli annettu esimerkiksi Floridassa, Espanjassa tai Portugalissa asuvista suomalaisista eläkeläisistä tai lämpimämpiin maihin enemmän tai vähemmän pysyvästi muuttaneista johto- ja asiantuntijatehtävien työntekijöistä.
”Euroopassa kaupallinen lentoliikenne saa tukea 27 miljardia euroa vuodessa, koska lentoyhtiöiden ei tarvitse maksaa polttoaine- ja arvonlisäveroja. On laskettu myös, että jos Euroopan unionin maat sopisivat lentomatkalippujen 15 prosentin arvonlisäverosta EU:n sisäisillä lennoilla, unioni saisi 11 miljardin euron lisätulot. HS kuukausiliite 12/2018
Ilmoita asiaton viesti
Lentämisen tulee olla yhtä paheksuttavaa kuin tupakan polton. Mitä vähemmän ihmiset matkustavat ulkomaille, sitä parempi.
http://asfalttikukka.blogspot.com/2018/12/mediasta…
Ilmoita asiaton viesti
Sillä lisätulolla sitten tuettaisiin loputonta virkamiesten ja byrokraattien määrää puhumattakaan laillisesta ihmiskaupasta.
Ilmoita asiaton viesti