Kasvisruokapäivät eivät saa vaarantaa armeijan ruokailun laatua
Jo ennen kuin nykyinen kohu armeijan kasvisruokapäivistä nousi, on kasvisruokapäiviä ja niiden merkitystä pohdittu monissa kunnissa kouluruokailussa. Sinällään ei ole mitenkään outoa, että välillä tarjoillaan ruokalajeja, joissa ei ole lihatuotteita eikä kalaakaan, mutta tällaiset valinnat täytyisi tehdä taidolla, joka saattaa monilta laitoskeittiöiltä puuttua. Kasvisruoat ovat taitolaji sinällään ja muistan esimerkiksi syöneeni muutaman, joskin harvahkon kerran kohtalaisen hyvää vegaanistakin ruokaa.
Mutta paljon yleisempiä ovat tapaukset, jossa kasvisruoka on suunniteltu "vastaava liharuoka edellä" ja yritetty tehdä liharuokareseptiä lihankorvikkeella. Eräs heikoksi osoittautunut esimerkki oli eräällä rippikoululeirillä päivälliseksi tarjottu kasvismakaronilaatikko, jossa liha oli korvattu porkkananpaloilla. Sanomattakin on selvää, että sen ruoan maku kertoi selvästi, että jotakin olennaista puuttuu. Lisäksi paljon kritiikkiä ovat saaneet kouluruokailussa ruoat, joissa siihen normaalisti kuuluva liha on korvattu quornilla, eli punahomesienivalmisteella, jonka ohessa on tosin käytetty useimmiten ainakin kananmunaa ja joskus myös maitoakin. Näitä ruokalajeja suurin osa ruokailuihin osallistumaan tarkoitetuista pitää pahanmakuisina ja jättää niitä myös väliin.
Leijona-Cateringin suunnitelmat kuuluvat juuri tähän lihankorvikeruokalajikategoriaan ja tulevat johtamaan siihen, että niinä päivinä kuin niitä tarjotaan, varuskuntien sotilaskotien munkkipossuja syödään enemmän, varuskuntien läheisten grillien myynti iltaisin kohenee ja varuskuntiin tilataan enemmän pizzoja, mikäli tämä sääntöjen ja palvelustilanteen mukaan osoittautuu mahdolliseksi, eli käytännössä usein. En vaadi varusmiesten aterioille summanmutikassa mitä tahansa lihatuotteita joka kerralle täyttämään liharuokaehtoa, mutta ruokien laatu on muuten tärkeä asia asevelvollisten palvelusmotivaatiolle.
Liharuokapäivät eivät pitkään aikaan ole olleet armeijassa tässä mielessä ongelmallisia, koska kasvisvaihtoehtoja on ollut pitkään joka ruokailussa tarjolla. Lisäksi jokainen asevelvollinen tietää, että mahdollisen sodan aikana on varauduttava siihen, että muonitus ei voi välttämättä olla samalla tasolla kuin rauhan aikana, esimerkiksi kaukopartioille on annettava kuivamuonapakkauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä tästä asiasta on tehty kärpäsestä härkänen, sillä ruokailun taso lienee joka tapauksessa korkeampi kuin kuunaan menneinä vuosikymmeninä.
Periaatteessa kuitenkin on turhaa profilointia lanseerata kasvisrukapäiviä. Olisivat vain toteuttaneet sen ilman ilmoituksia, jos sellainen jostain syystä on katsottu tärkeäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Nyt on odotettavissa, että Leijona-Catering ostelisi quornia, tofua ja soijanakkeja harkitsematta, mitä ovat tekemässä.
Ilmoita asiaton viesti
Sama juttu kuin kouluissa. Kouluissa on aina ollut kasvisruokapäiviä. Aiemmin lapset vetivät kasviskeittoa ja pinaatilättyjä huiviinsa sen kummempia miettimättä. Kun tuli pakollinen kasvisruokapäivä, aikuiset nostivat täysin suhteettoman äläkän, ja lapset alkoivat ämpyillä ruokia, jotka aiemmin menivät hyvällä ruokahalulla alas.
Ilmoita asiaton viesti
Kasvisruoka on oikeasti vain aikuisten ja vähän tyhmien ongelma. Liha on yliarvostettu eneksien ja puolijalosteiden luvatussa maassa.
Ilmoita asiaton viesti
En muista, että meillä olisi kansakoulussa koskaan ollut muuta kuin kasvisruokapäiviä. Saattaa olla, että joskus oli makkarakeittoa, mutta voin erehtyä ja muistaa oppikouluvuosien ensimmäisiä luokkia. Kansakoulussa oli puuroa ja velliä. Siihen aikaan ei kukaan puhunut kasvisruokapäivistä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdin käydä kansakoulua vain ensimmäisen vuoden. Sen jälkeen olen käynyt peruskoulua. Meillä oli jo liharuokia, ja osa niistä oli suorastaan herkullisia. Moni ikäluokkaani kuuluva muistelee kauhulla koulun tillilihaa ja kanaviilokkia, mutta minä pidin molemmista. Olisiko meidän koulussa ollut parempi ruoka kuin muualla?
Ilmoita asiaton viesti
Olet ne kriittiset vuodet minua nuorempi. Kouluruoka parani 60-70 -lukujen taitteessa olennaisesti. Muistan hyvin, että 60-luvun puoliväliä ennen kansakoulussa ei ollut mitään tillilihaan tai kanaviillokkiin verrattavissa olevaa kulinaristista herkkua, vaan kaurapuuroa, omenariisipuuroa, luumuriisipuuroa, ruispuuroa, ruispuolukkapuuroa, makaronivelliä, pinaattivelliä, näkkileipää ja tetra kulutusmaitoa. Eivätkä vanhemmat silloin valittaneet. Korkeintaan lapset, jotka pakotettiin syömään.
Ilmoita asiaton viesti
Äitini on kertonut kauhutarinoita jostakin aprikoosipuurosta, jota oli pakko syödä. Täytyy sanoa, että aprikoosipuuro kuulostaa itsestänikin kauhealta, en tosin ole koskaan maistanut.
Ilmoita asiaton viesti
Riisipuuro vielä menetteli, mutta omenariisipuuro ja luumuriisipuuro olivat suorastaan etovia. Saattaa olla, että niistäkin aineksista olisi voinut jotain parempaa saada aikaiseksi, mutta kun ruoka keitettiin suurissa sammioissa ja jaettiin valmiiksi lautasille, jolloin ne olivat jo jäähtyneitäkin liisterimömmöjä siinä vaiheessa kun pöydän ääreen päästiin, niin se oli lapselle todella kuvottavaa alkaa lapioida sitä kitaan tietäen, ettei mitään saanut jättää lautaselle.
Opettaja raivosi, että tuollaiset nirsoilijat pitäisi lähettää Hong Kongiin. Ilmeisesti hän tarkoitti jotain Afrikan maata, sillä olen Hong Kongissa sitten myöhemmin syönyt parhaat ateriani elämässäni…
Ilmoita asiaton viesti
Muistan omasta lapsuudestani kasvispalat. Kyse oli laatoista, joihin oli puristettu erilaisia kasviksia, etenkin harneitä. Nämä palat tarjoiltiin kylminä ja ne jäivät ikävästi kitalakeen kiinni mausta puhumattakaan.
Mielestäni omassa lapsuudessani ei enää pakotettu syömään väkisin, joten saatoin olla vain liian kiltti lapsi ja pupelsin sen kauheuden kiltisti alas. Ihmettelen kyllä vieläkin, kenen keksintö oli puristaa kasviksia laataksi ja syöttää kylmiä laattoja lapsille.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä ei ollut moisia uusia innovaatioita. Kuten jo kuvailin, vain puuroja ja vellejä. Huhu kertoi, että tähteet lähetettiin Pakkaksen sikalaan (nykysen Vantaan alueella).
Serkkuni kävivät koulua ”maaseudulla” nykyisen Tuusulan alueella ja he kertoivat minulle Münchhausenin tarinoita siitä kuinka he saavat koulussa jopa perunoita ja ruskeata kastiketta.
Koulussani Taivallahden kansakoulussa oli pitkälti toistatuhatta oppilasta kun siihen aikaan vielä Töölössäkin asui lapsiperheitä (niitä ”Suomisen Olleja”) ja siksi ruoka oli äärimmäisen teollista ja massatuotantoon perustuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
On minulla pahojakin muistoja. Ihmettelin vielä aikuisenakin, miksi ihmiset kehuivat siskonmakkarasoppaa. Se kun oli pahinta mitä tiesin. Vasta myöhemmin minulle selvisi, miten se soppa oikeasti pitäisi tehdä.
Kouluaikoinani makkaroita ei kuorittu lainkaan. Saimme eteemme soppaa, jossa oli sinertäviä makkaranpaloja, joiden kuoria ei meinannut saada millään purtua rikki. Moni sinänsä hyvä ruoka pilattiin huonolla valmistamisella.
Ilmoita asiaton viesti
60-luvun lopulla sai kansakoulussa jo hernekeittoa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää paikkansa, tuon unohdin. Torstai oli yleensä hernekeittopäivä. Se olikin helpotus.
Ilmoita asiaton viesti
Muistin juuri, että ensimmäisellä luokalla piti lukea ruokarukous ennen ruokaa. Ruokailun jälkeen piti laittaa kädet ristiin ja sanoa isoon ääneen, että kiitos taivaanisä ruuasta. Opettaja vahti, että rukoukset olivat kohdillaan.
Minä olin kastamaton ateistikodin lapsi…
Ilmoita asiaton viesti
Näin todellakin oli!
Ilmoita asiaton viesti
Lauantai oli niin koulu- kuin työpäiväkin 60-luvun puoleen väliin asti. Siinä vaiheessa sitten työpaikoilla alettiin soveltaa puolta päivää lauantaisin ja muistaakseni jossain vuoden 1967 vaiheessa se muuttui kokonaan vapaapäiväksi työpaikoilla.
Kouluissa jatkettiin lauantaipäiviä pari vuotta sen jälkeen vielä normaalisti, mutta sitten alettiin ”kokeilla” launataivapaita siten, että joka toinen lauantai oli vapaa, ennen kuin ne vapautettiin kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minun aikoinani lauantait yleensä olivat vapaita. Olin toisella luokalla, kun jonkin poikkeuksen takia olisi pitänyt mennä lauantaina kouluun. Onneksi äitini oli sellainen bilehirmu, että unohti koko asian, ja niin minä sain ihan äidin luvalla pinnata päivän koulusta:)
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minäkin pinnasin isompana. Jos totta puhutaan, olen vasta aikuisena oppinut suurimman osan niistä asioista, joita oikeasti tarvin. Lukutaitoa ja peruslaskentoa lukuunottamatta olen unohtanut suurimman osan peruskoulussa opetetuista asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Puna-armeija voitti sodan hirssillä ja hapankaalilla.
Ilmoita asiaton viesti
Puna-armeijassa saivat voita vain upseerit. Kasvisruoka myydään armeijalle ideologisista syistä, mutta kyse on pitkässä juoksussa ruokamenojen säästämisestä.
Porkkanapitsa on halpaa!
Ilmoita asiaton viesti
Laatua, on tuo vitsi?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitus on paras tätä aihetta käsittelevä kannanotto.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, eiks kasvis-ja liharuoka vois vaan olla kavereita?
Ilmoita asiaton viesti
40- ja 50-luvulla kävin kansakoulua. Muistan vain herkullisen makaroonivellin. Kotoa oli aina eväinä ruisleipää ja pullo maitoa. Varmaan oli myös puolukkapuuroa koska piti kerätä köululle puolukkaa.
Koska olen aina syönyt kaikkea mitä olen saanut eteeni, olen elänyt melko terveenä jo yli 80 vuotta. Suurin osa teistä nirsoilijoista kuolee varmaan johonkin puutostautiin sitä ennen:)
Ilmoita asiaton viesti
Kertokaa minulle miksi tästä pitää tehdä ns. ilmoitusluontainen asia, ja miksi pitää olla vain ”kasvis” ruokaa tarjolla??
Onhan liharuoankin kanssa kasvisruokaa?
Miksi ei Leijona-Catering ei vain tehnyt kasvisruoka annoksi sinne tänne kuuakutta, eikä kukaan olisi välittänyt!
Ymmärtäisin jos elettäisiin jotain 60-luvun aikaa jolloin ei oikeasti ollut mahdollista saada LIHAA Tai paljoa muutakaan mitä nykyisin voi saada joka päivä. Tänä päivänä Suomessa ruoasta ei ole pula, joten miksi emme söisi sitä mitä voisimme syödä?
Joku sanoo tuolla että no pärjäs sodissakin paskalla,, No varmasti pärjäs, mutta jos heillä olisi ollut mahdollsita parempiin ruokiin. He olisivat syöneet sitä parempaa ruokaa!
Ilmoita asiaton viesti