Silakka on pula-ajan kala
Tämän päivän Helsingin Sanomissa 18.7. todettiin, että rannikkokalastus on Suomessa nykyään vaikeuksissa ja erityisesti silakasta vain pieni osa käytetään ihmisravinnoksi. Kyseessä ei ole silakan huono tarjonta kaupoissa vaan pohjimmiltaan se, ettei silakka käy nuoremmille kuluttajille kaupaksi. Jos kalaa syödään, paljon silakkaa suositumpia ovat tietyt tuodut kalalajit kuten seiti ja norjanlohi.
Vaikka ekologisin perustein tällaista ruokailutottumusten valintaa ja myös punaisen lihan suosiota ihmetellään, silakan osalta voi melko suoraan todeta, että silakan huonompi suosio ei ole mikään vahinko, vaan merkki siitä, että silakka ei oikeasti ole hyvä ruokakala, vaan sitä on aikaisemmin syöty enemmän siksi, ettei muuta ole ollut saatavilla tai siksi, että muuhun ei ole ollut varaa. Silakassa on paljon ruotoja ja vähän lihaa, joka sekin monien mielestä jättää pitkäksi aikaa suuhun pahan maun tai aiheuttaa närästystä, mikä on yleisempikin sillikalojen ongelma. Ruokavaliomme on muutenkin muuttunut vaativampaan ja monilta osin kyllä myös ravintoarvoiltaan parempaan suuntaan vaurauden lisääntyessä, silakkaa vieläkin harvemmin nykyään halutaan vieläkin ruotoisempia karppikaloja eli särkeä tai lahnaa ruokapöytään.
Pula-ajan keksinnöt ja kulutustottumukset eivät tapaa olla elinvoimaisia ja suosittuja rauhanaikaisen korkeasuhdanteen aikana. Paperikengät, voikukanjuurikahvi, pettuleipä, häkäpöntöt, laihat kasviskeitot tai säännöstelykorttien kanssa pelaaminen on hyväksytty ankaran pakon edessä, mutta aikojen parantuessa niistä on kyllä haluttu myös nopeasti eroon. Osa pula-aikaisista korvikeratkaisuista, erityisesti lämmityksen ja liikenteen osalta, eivät ole olleet edes ympäristöystävällisiäkään modernimpaan teknologiaan verrattuna.
Suomen koko kalastuslaivasto on nykyisin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta virolaisten omistuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on yksi syy siihen, ettei kaupasta saa tuoretta silakkaa. Eestin pojat vetää troolia monta päivää ja silakat seisoo troolarin kylmävarastossa.
Tuore verkosta aamulla nostettu silakka on parasta lounasruokaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ostanut lukuisat kerrat ihan tavallisia silakkafileitä marketin kalatiskiltä. Koskaan ei ole ollut laadussa huomauttamista.
Ilmoita asiaton viesti
Troolisilakat menevät paljolti sinne minne ”kuuluvatkin”, eläinrehuksi. Verkko- tai rysäsilakan laatu on ihan eri.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin, että kyse on pitkälti kylmäketjusta. Silakka on mainio kala, kunhan sen saa tuoreena eikä päivien ikäisenä fileenä.
Toinen asia puolestaan on, että särjet, lahnat ym. kelpaavat prosessoidumpana useisiin tuotteisiin jotka säilyvät paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kalapyörykät taitavat olla ainoa selkeä esimerkki, jossa vielä on kyse särkikalojen varsinaisesta syömisestä ja nekin häviävät suosiossa kanapyöryköille tai lihapyöryköille. Tässäkin on nähtävissä luokkajakoa, koska parempituloinen puolisko väestöstä kiertää einestiskit ja vaatii makkaroiltakin korkeaa lihapitoisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
#3
Kyllä vika on suomalaisten ruuanlaittotaidoissa.
Virossa on myynnissä valtavat valikoimat silakkaa/hailia eri muodoissa ja ne ovat todella herkullisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrankin Pekan kanssa samaa mieltä. Silakkalaatikko ja silakkapiffit eivät ole ainoita ruokia (hyviä tosin nekin) vaan silakat voi säilöä mitä herkullisimpiin liemiin ja kastikkeisiin, jolloin voidaan puhua ihan taivaallisista herkuista. Ei niistä huvikseen makseta maltaita silakkamarkkinoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja aijuu: siskoni tekee huippuhyvää cevicheä silakasta.
Ilmoita asiaton viesti
#6
Olen aina puolustanut työväkeä ilman sosialismia, koske esim. autovero on suurin kuluerä juuri työssä käyvillä jne.
Palkka pitäisi jäädä elämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ehdottoman eri mieltä.
Sain silakkakammoni jo kansakoulusta.
Kotonani ei syöty kalaa, koska isäni ei kalaa syönyt.
Äitini joskus osti ja laittoi itselleen kalaruokia, joita saimme maistaa. Hyviä, ihmeellisiä makukokemuksia.
Tavattuani kumppanini, jolla kalastus ja perinne kalan käyttöön oli selkärangassa, sain tajunnanräjäyttäviä kalaruokakokemuksia. Silakkaa hän ei edes yrittänyt silakkatraumatisoituneelle tarjota. Ensikäynti tulevien appivanhempien luona oli haastava, kun tarjolla oli silakkapihvejä.
Selviydyin koettelemuksesta ja sain todellisen kulinaarisen nautinnon. Samana aamuna nostetut silakat perinteisesti paistettuna saivat minut ymmärtämään mikä on ero tuoreen rasvaisen kalan tarjoamisessa verrattuna kauppojen silakkatarjontaan.
Silakka ja muut rasvaiset kalat saavat todella herkästi makuvirheitä säilytyksessä.
Huonot kokemukset leimaavat ruokavalintoja aikuisuuteen saakka.
En pidä itseäni nirsona, mutta joitain ruoka-aineita en pysty syömään. Kalan suhteen koin herätyksen aikuisiällä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kyllä täytyy olla Pekka Iiskonmäen kanssa samaa mieltä. Ei ole olemassakaan huonoa kalaa; on vain taitamattomia kalankäsittelijöitä ja kokkeja. Eestiläiset kilu- ja räime-säilykkeet ovat huippuhyviä. Siinä maassa osataan valmistaa kalaa.
Eräänä jouluna meillä oli pöydässä graavattua särkeä (aika kookastakin kun rysällä kalastin), ruokailijat olivat ruuan jälkeen sitä mieltä, että parasta graavisiikaa mitä koskaan olivat maistaneet, samaa sanoivat lime-särjestä, hienommin sanottuna chevishe.
Joulupöytämme koko kalatarjonta; savukalaa, graavikalaa, lime-kalaa, savustettua, tomaattiin säilöttyä purkkikalaa, hiillostettua pikkusärkeä jne.
Ei grammaakaan mitään kassipossua (”lohi, siika”), ei mitään tuontikalaan vivahtavaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä noita kanapyöryköitä ja lihapyöryköitä syövät meidän kanat, kissa ja koira. Hinta jo sanoo mitä laatuluokkaa ovat; teurasjätteistä valmistettuja.
Tuora, oikein käsitelty kala, mikä hyvänsä; ei voi vertailla.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin ongelma lienee jumittunut käsitys, että syömällä silakkaa saa elimistöön ja äidinmaitoon ympäristömyrkkyjä.
Tämä ei ole ihan totta. Silakkaa saa syödä kunnolla.
Silakka on hyvää. Asun itse silakkapaikalla mutta en osallistu niin paljon sen kalastamiseen enää, sillä suutarin lapselta puuttuvat kengät. Vakaa aikomukseni on kuitenkin joka vuosi tehdä ihania maustettuja silakoita liemiin.
Ilmoita asiaton viesti
Särki oikein valmistettuna on herkkua. Sulakalana särki on maukasta. Kerran oli särkeä säilöttunä pelti purkeissa perkaamatonta vain suolet oli poistettu, oli suljettu purkkiin ja siinä keitetty. Oli saatavana tyhjiä purkkeja joihin voi säilöä itse pyytämää särkeä, oli purkin sulkijakin mukana ja keitto ohjeet.
Muistaakaseni terveysviranomaiset kielsivät sellaisen pikku säejen valmistustavan. Kaipa se kielto tuli isompien kalanjalostus firmojen vaatimuksesta
Ilmoita asiaton viesti
Purkkisärki on haluttua herkkua mm. Keski-Euroopassa – vinkki kotimaiselle kalateollisuudelle! Valmistustavassa ruodon pehmenevät totaalisesti.
Särjen lihan maku vaihtelee kuitenkin suuresti: Kirkkaissa vesissä se on erinomainen, kun taas mutaisissa vesissä mudan maku tarttuu myös lihaan.
Ilmoita asiaton viesti
Se ”mudan maku” on myytti. Mateestakin sanotaan, ei voi kesällä syödä kun maistuu mudalta. Jos kala heti pyynnin yhteydessä verestetään ja pikkukalat jäitetään, ei ole ”mudan makua”. Särkikalan suolistossa on niin paljon helposti kalan pilaavia bakteereita, että jäittäminen pitää tapahtua jo veneessä.
Kalastan melkoisen rehevissä järvissä (missä särki parhaiten viihtyy), enkä koskaan saaliskaloissani ”mudan makua” ole huomannut. Toisaalta se kalan oikeaoppinen käsittely, katoavaa kansanperinnettä.
Ilmoita asiaton viesti
Noo, se myytti kuitenkin ainakin omassa suussa oli aika konkreettinen: Olin tottunut valmistamaan ja nauttimaan särkiruokia kirkasvetisen järven rannalla asuessani. Kun sitten muutin mutaisen järven rantaan, ensimmäiset ruoaksi valmistetut särjet jäivätkin viimeisiksi, niin voimakas se mudan maku oli. Voi olla, että ne olisivat kaivanneet valmistelussaan erityistoimenpiteitä, joita kirkasvetisen järven särjille ei tarvittu.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaappa, oletko henkilökohtaisesti tutustunut näiden ns rehevien vesien kaloihin, kalastukseen ja kalankäsittelyyn? Jos olet; ihmettelen käsityksiäsi.
Yli 50 v olen kalastellut melko ravinnepitoisilla vesillä, sekä merellä, että sisämaassa, siis ammatikseni. Kaikkea kalaa syön ja olen syönyt. Avainkysymykset ovat aiemmin esittämiäni. Kuoreenkin/norssin haju häipyy kun rintaevien takaa suolien myötä nykäistään nuo hajurauhaset pois ja toisaalta, ei minun nenääni kuore/norssi pahalta tuoksu.
Ilmoita asiaton viesti
Taisinpa tuossa taannoin todeta, että kirkkaan veden särki maistui erinomaiselta ilman erityistoimenpiteitä, mutaisen veden ei. Se, olisiko siitäkin saanut gourmet-tasoa lisätoimenpiteillä, en halua kiivailla ammattilaisen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Silakan maku on makuasia, toiset (kuten minä) pitävät siitä erittäin paljon ja toiset taas eivät.
Paistetussa silakassa ruodot ovat minimaalinen ongelma ja menevät käytännössä huomaamatta muun materiaalin mukana alas. Haluan huomauttaa, että olen muutoin ruotohysteerikko, ahvenen syönti on minulle ruotojen takia tuskaa. Silakan ravintoarvo on erinomainen, joskin sen rasvapitoisuuden mukana tuleva D-vitamiinipitoisuus vaihtelee vuodenaikojen myötä. Ne syödyksi tulevat ruodotkin sisältävät arvokasta fosforia. PCB-pitoisesta Itämerestä kalastetun rasvapitoisen kalan kanssa täytyy tietysti pitää kohtuus.
Silakan maun perinteinen huono maine ei varsinaisesti perustu sen makuun sellaisenaan, vaan tarjolla olleen kalan suureen suolapitoisuuteen. Täytyy myös myöntää, että jotkin perinteiset silakkaruoat, kuten silakkalaatikko eivät kuulu suosikkeihini.
Silakan muu aliarvostus taas liittyi tosiaan sen maineeseen ”köyhän lohena” – taisipa eräs edesmennyt parempaa väkeä edustava ministerikin tuohon ongelmaan puheissaan sotkeutua. Ei liene kuitenkaan järkevää tekohengittää moisia myyttejä ja stigmoja erinomaisen ja maukkaan kotimaisen vaihtoehdon kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Silakassa ei edes ole ruoto-ongelmaa koska halutessaan selkäruoto lähtee yhdellä peukalonliikkeellä. Se ei ole tarpeellista koska silakan voi syödä myös ruotoineen kypsennettynä mutta jos haluaa. Sakset kouraan ja pienellä opettelulla silakan perkaaminen ruodottomaksi vie noin sekunnin.
Marketeista saa usein vanhentunutta punasilmäistä silakkaa eikä se filee sen tuoreempaa ole vaikka ei silmiin katsokaan. Haju paljastaa viimeistään pannulla. Troolisilakkaa ei myydä kokonaisena mutta vastapyydetyn rysä- tai verkkosilakan voittanutta on vaikea löytää. Käy vaikka Sikalassa tai Salvessa kokeilemassa.
Kehotan blogistia perehtymään asiaan josta haluaa kirjoittaa. Nyt en löytänyt tästä muuta kuin ennakkoluuloja.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti voisi hankkia käsiinsä tämän kirjan ja kokeilla siitä muutamaa reseptiä. Luulenpa, että näkemys silakasta ruokakalana muuttuu.
https://www.booky.fi/tuote/mannerstrom_leif/silli_…
Ilmoita asiaton viesti
Haa!
Mulla on tuo Kalevin suosittelema kirja hyllyssä, sen lisäksi Matti J. Särömaan ”Kalamiehen keittokirja” ja tuoreimpana tämä: http://jannesalonen11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruok…
Tietoa löytyy, eri asia jos se ei kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen kaikille Yle Suomen luontoiltaa tävään klo 18. Siellä puhutaan kalan valmistamisesta.
Silakan halveksijakin voi sieltä löytää ohjeen, jolla kalasta tulee oikeaa herkkua.
Ilmoita asiaton viesti
Pula-ajan suolasilakkaa keitän perunoden päällä joskus jos olen yksin kotona.
Nykyihmisille vieras ja oudon makuinen mutta pula-aikana eläneelle nostalgista herkkua.
Suolasilakkaa saan vain itse suolaamalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Silakamperunoit” tehdään täälläkin vaikkei pula-ajasta ole muistoja. Suolasilakkaa saa toki kaupoista huimaan kilohintaan mutta sitä kiittää itseään jos muistaa panna jokusen purkillisen suolaan odottelemaan uusia perunoita. Nehän säilyy siellä ”ikuisesti”.
Parhaat herkut ovat yksinkertaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse syön silakkaa monessa muodossa ja valmistan ne pääsäntöisesti alusta asti itse ja silakkamarkkinoilta otan vinkkejä erilaisten maustesilakoiden valmistamiseen Silakkalaatikon silakat suolaan itse ja Turun kauppahallista, lihaliike Jokiselta haen kunnon siankylkeä, rasvaista sellaista ja munamaidon joukkoon lorautan reilusti kuohukermaa, siinäpä se, yksikertaista, mutta taivaallisen hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Mikähän se on se silakan turvallinen koko, jota voisi syödä päivittäin ilman pelkoja raskasmetalleista sun muista myrkyistä ?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se validimpi kysymys ole, että kuinkahan monta kiloa silakkaa pitää päivittäin syödä, jotta pelko raskasmetalleista tai muista myrkyistä on aiheellinen?
Ilmoita asiaton viesti
Isompiin silakoihin myrkyt ovat ehtineet rikastua määrällisesti enemmän joten kysymys on ihan validi. Eviran syöntisuositukset, tai siis rajoitukset, koskevat yli 17 cm pitkää silakkaa.
Tosin tilanne on parantumassa ja voi olla että rajoitussuositukset poistuvat pikapuoliin:
https://eralehti.fi/2018/03/21/itameren-silakat-yh…
Ilmoita asiaton viesti
Tiesin tuon kyllä. Tosin tuossakaan ei sen tarkemmin avattu, mitä nuo raja-arvot ja niiden kokoisten pitoisuuksien vaikutukset käytännössä ovat. Muistelen, että noissa pelataan sen verran varman päälle, että isoa silakkaa saa tosissaan lapioida suuhunsa.
Toki voi olla, että elän omien makutottumusteni harhoissa, mutta muutenkin tuo +17 -senttinen silakka tuntuu vähän kookkaalta keskivertosilakaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten terveyttä ja ravitsemusta on monella tapaa tutkittu. Yksi tutkimuskohde on ollut merestä pyydettävän kalan raskasmetallipitoisuudet. Kalan runsas käyttö ruokavaliossa on todettu terveyden kannalta niin hyödylliseksi, että dioksiinin ym. Terveydelle haitallisten aineiden vaikutus jää pienemmäksi kokonaisuuden kannalta. Rannikon kalalla elelevät laiheliinit elävät pidempään ja terveempinä haitta-ainekuormituksesta huolimatta, kuin sisämaan kalan mahdollisia dioksiinia välttelevät lihansyöjät.
Ilmoita asiaton viesti
Olen huomannut, että bisnes-lounailla insinöörit tilaavat mielellään silakkapihvejä, vaikka jalompia kaloja tai sisäfilettä olisi tarjolla. Kyse ei ole köyhyydestä tai pula-ajasta, koska firma maksaa, vaan siitä että silakka on hyvää ja terveellistä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en ole moista huomannut. Kyllä silakat jäävät it-puolen insinööreiltä syömättä. Ainoastaan jauhemaksapihvit ja hokikala (ja kolja) käyvät silakkaa heikommin kaupaksi noille hyväkkäille!
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa demareista on varsin maltillisia eivätkä poliittiset äärilaidat ole olleet pitkään aikaan demarien suosiossa. Ja kun gallup-luvutkin ovat kohdallaan, niin mitä tarvetta on sotkea tilannetta möläytyksillä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos silakan kilohinta pompsautettaisiin keinotekoisesti vaikkapa 30€/kg, niin kahden vuoden päästä se olisi suosituin gurmee laji ja television ruokaohjelmat olisivat täynnä mitä erikoisempia reseptejä huippukokkien kokkaamana.
Kolmen vuoden päästä silakkaa salakuljetettaisiin virosta, ruotsista, puolasta ja tanskasta.
Käykää ihmiset vaikka ongella ja maistakaa ilmaista ahventa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ahventa saa kaupasta. Eikä se siellä sen ilmaisempaa ole, 9,95 euroa/kilo.
Mutta hyviä olivat, niin grillattuna kuin voissa paistettuinakin.
Ilmoita asiaton viesti
?
Ilmoita asiaton viesti
Ja merenrantaihmiset silakkalitkalla; älkää kuitenkaan sieltä lämpölaatikoista unohtako kylmä-kalleja.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi kaupasta saa hyvää muikkua.
Silakat käytettäköön rehuksi. Jos vielä kelpaavat minkeillekään. Ei niitä meidän kissat ainakaan syö.
Ilmoita asiaton viesti
No, kissat ja it-insinöörit luku sinänsä. Itse nostan hyvää muikkua järvestä, minä kun ajauduin tänne Lounais-Hämeeseen, piti opetella muikun syönti ja sitä ennen kalastus. Näistä järvistä nousee kalaa aivan uskomattomasti, särkeäkin opin täällä valmistamaan kunhan perusopintoni sain tuolla Eestin puolella.
Ilmoita asiaton viesti
En muuten ole moittinut muikkua, jota, toisin kuin silakkaa, pidän erinomaisena ruokakalana. Muikku ei pienuudestaan huolimatta ole kovin läheistä sukua silakalle vaan kuuluu lohikaloihin. Muutamat muikkutarjoilut tosin saavat minulta moitteita siksi, että yli neulamuikkutason kokoisia kaloja on tarjoiltu ilman perkuuta, jolloin kalat ovat olleet täynnä sisäelinmoskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Silakkakuuri meitä uhkaa ja jo kauhulla ajattelenkin ja on ehkä todellista jo ensivuonna kun Antti Rinne pistää suomipojan ja tytön silakoita syömään kun SDP himoverotus tyhjentää kukkaron.
Silakkaa ja särkeä en mieluusti syö vaikka kuinka järkeä kasvattaa. Tuossa kun on kolme muikkuserkkoa pyynnissä niin muikkua nousee paistettavaksi että jo väliin maistuu jo lenkkimakkarakin.
Ilmoita asiaton viesti