Lännettymisen ja suomettumisen ero
Suomen nykyistä suhdetta Euroopan Unionin muihin jäsenmaihin, samoin kuin ETA-maihin ja Yhdysvaltoihin, on joissakin puheissa kuvattu "uudeksi suomettumiseksi", jolla on viitattu valtamedian kritiikitöntä suhtautumista eurooppalaiseen yhteistyöhön ja transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön, vertailukohtana Suomen ja Neuvostoliiton välinen kanssakäyminen toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun.
Tällainen rinnastus on kuitenkin monella tapaa omituinen, koska on valtavan suuria eroja siinä, millaiset ovat oikeasti olleet Suomen välit länteen tai itään päin. Suomen päättäjät ovat koko ajan halunneet lisätä länsiliittoutumisen erilaisia muotoja, alkaen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja FINEFTA:sta jo kauan sitten, mutta välit Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään ovat aina olleet varautuneet ja monilla tavoin epäluontevat. Suomella on Ruotsiin, Norjaan ja nyttemmin myös Viroon kiinteä liittolaissuhde olemattomin rajamuodollisuuksin, mutta Neuvostoliittoon ja Venäjälle on aina ollut viisumipakko. Erityisesti kun puhutaan Neuvostoliiton ajasta, on vaikea nähdä koko itäisen Euroopan kattanut neuvostomiehitys ja epädemokraattinen sosialistinen helvetti minään luonnollisena ja haluttuna tilana maanosassamme.
Monet Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat sotien jälkeisellä vuosikymmenillä tapahtuivat niin, että Suomen politiikkaa määritti itänaapurin ase ohimolla valvontakomission, Porkkalan tukikohdan ja runsaiden sotakorvausten muodossa. YYA-sopimuksen allekirjoittaminen huolestutti korkean tason päättäjiä. Silloin kun yhteisiä sotaharjoituksia oli tarkoitus pitää, suomalaiset päättäjät joutuivat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti toppuuttelemaan. Samoja ongelmia en ole havainnut olevan länsimaiden kanssa. Kun Suomeen nykyään tulee silloin tällöin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia sotajoukkoja harjoittelemaan, ainakin 95% kansasta on vakuuttunut siitä, etteivät ne tule Suomen alueelle luvatta tai miehityksen tai vallan anastamisen tarkoituksessa. Samaa ei ole voitu sanoa puna-armeijasta tai sen seuraajasta koskaan.
Kun olemme pyllistäneet länteen sen syynä oli se, että länsi jätti meidät yksin Venäjän syliin. Edes Saksa ei ollut täällä meitä puolustaakseen vaan hyökätäkseen Venäjälle. Me ja etumme eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään yhdellekään suurvallalle. Tämä on totuus.
Neuvostoliiton jälkeen aloimme pitkällä viiveellä pyllistämään itään päin. Tämä oli ymmärrettävää. Se taasen ei ole ymmärrettävää, että aivottomasti kumarramme länteen niille toimijoille, jotka ovat ennenkin meidät hylänneet.
On järjetöntä osallistua kauppapakotteisiin, joista vain me kärsimme. On järjetöntä tuoda itärajalle jenkkijoukkoja, jotka eivät edes kuulu Eurooppaan vaan Atlantin taakse ja täällä ollessaan vain heikentävät suhteita Venäjään ymmärrettävästi. On täysin käsittämätöntä, että USAn presidentti käy täällä kuin takapihallaan kertomassa mitä meidän pitää tehdä.
EUn on hoidettava itse puolustuksensa ja muiden EU-maiden sotilaiden liikkuminen Suomessa on täysin hyväksyttävää jenkkien ei.
Ilmoita asiaton viesti
Ikäviähän ne kauppapakotteet ovat, mutta Euroopan Unionissa ja Euroopan talousalueella on pakko noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Rikkaalla ja tärkeällä vapaakauppa-alueella toimimisella on hintansa. Amerikkalaisten joukkojen tarpeen vähentäminen Euroopassa on nykyään myös amerikkalaispäättäjienkin tavoitelistassa kustannus- ja oikeudenmukaisuussyistä, mutta tällä hetkellä vaihtoehdot ovat vähissä. On myös ilmeistä, että nyt tai näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa Baltian maiden taloudelliset resurssit maksaa kokonaan oma puolustuksensa ovat liian heikot ja ne siksi tarvitsevat apua, todennäköisesti myös Suomelta, mikäli amerikkalaiset vähentäisivät panostustaan Itämeren alueelle.
Ilmoita asiaton viesti
”Euroopan Unionissa ja Euroopan talousalueella on pakko noudattaa yhteisiä pelisääntöjä”
Tämä oli varmaan tarkoitettu vitsiksi?
Ilmoita asiaton viesti