Yhteiskuntavastuun kantamisen ja hyväntekeväisyyden ero
Wapun jatkuessa ja saatuani juuri eilen luettua loppuun asti Elina Lepomäen (kok) kirjoittaman kirjan "Vapauden voitto", olen saanut haudottavakseni ison maanvyöryn mm. libertaaria ajattelutapaa, joka aikaisemmin on ollut esillä myös Liberan sivuilla ennen kuin sen aatteellinen ydin muutti Mustreadin maksumuurin taakse ja Libera jossakin määrin urbaanivihertyi ja teki lievän notkahduksen vasemmalle uuden kipparinsa Mikko Kiesiläisen (vihr) johdolla.
Puutun tässä kirjoituksessani libertaarien monin paikoin kritisoimaan keskiluokan sosiaaliturvaan eli keskituloisten henkilöiden rahojen kierrättämiseen valtion kautta samaan tuloluokkaan kuuluville elämäntilannekohtaisesti. Esimerkkejä näistä tulonsiirroistahan ovat siis verorahoitettu korkeakoulutus, opintososiaaliset etuudet ja ansiosidonnaiset eläkkeet, vanhempainetuudet ja työttömyysetuudet. Näiden ilmeisenä tarkoituksena on tasata eräitä muuten suuriksi paisuvia taloudellisia riskejä niitä kuitenkaan kokonaan poistamatta. Vaikka siis näitä tulonsiirtoja libertaareissa piireissä muuten paheksutaankin, monet alan keulakuvat, kuten Elina Lepomäen lisäksi myös Heikki Pursiainen, liikuttavan yksimielisesti kannattavat kuitenkin köyhäinapua, esimerkiksi niin, että sosiaaliturvatilin saa tarvittaessa ylittää tai muussa muodossa. Samalla kuitenkin muusta sisällöstä, kuten "Vapauden voiton" tapauksessa, ilmenee useampaan kertaan, että verotus, jolla myös sosiaaliturva voitaisiin järkevästi rahoittaa, oltaisiin leikkaamassa torsoksi.
Olen itse järkeillyt asian niin, että libertaarit kannattavat köyhäinapua, muttei keskiluokan sosiaaliturvaa siksi, että köyhäinavun voi tarvittaessa vyöryttää hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtäväksi vaiheittain myöhemmin, mutta keskiluokan sosiaaliturvaa ei. Yritykset vastata keskiluokan tulonsiirtoihin vapaaehtoismenettelyillä jäävät heikoiksi, koska niissä liikkuvat rahasummat ovat suuria ja monet eivät pidä intuitiivisena lahjoittaa kolehtihaaviin rahaa siksi, että itseensä verrattuna samaa varallisuustasoa olevan tai varakkaamman naapurin poika tai tyttö haluaa sillä rahalla yliopistokoulutuksen hyvästä koulutusohjelmasta.
Useat meistä kuitenkin ovat valmiita maksamaan progressiivista tuloveroa saman yhteiskuntahyvän eli toisten opintojen tai vanhempainvapaiden rahoittamiseksi. Ratkaisevana erona tässä on se, että ihmisillä on suurempi halu veronmaksuun kuin hyväntekeväisyyslahjoituksiin siksi, että ihminen voi toivottavasti luottaa myös muiden noudattavan sääntöjä ja kantavan saman verovelvollisuuden, maanpuolustusvelvollisuuden ja tarvittaessa työnantajavelvoitteet kuin itse on vastaavassa tilanteessa valmiina kantamaan. Tällöin järjestelmässä on niin paljon rahaa ja yleistä luottamusta sen toimintaan, että sitä kannattaa kannattaa siksi, että se voi hyödyntää myös itseä tai omaa lähipiiriä.
Alati ajankohtaisen tekstin kirjoitit.
Maailma ilman elämän vastaisia libertaareja olisi parempi paikka. Jos köyhäinapu toteutetaan nykyistä suuremmassa määrin (onhan meillä häpeäksemme leipäjonot 1990-luvulta asti ja maa silti vauraampi kuin milloinkaan, mutta se jakautuminen onkin toinen juttu), erään 2000 vuotta sitten eläneen sanat stemmaavat yhä paremmin: köyhät teillä on aina keskellänne. Olisi henkilö voinut saman muotoilla toisinkin, toisesta näkökulmasta, sillä yksi ilmiö edellyttää toisen – rikkaat teillä on aina keskellänne (ja siksi myös köyhät).
Mitä Suomeen(kin) tulee, pienen kansakunnan rikkaus on koulutus eikä pienen kansakunnan pidä hukata potentiaaliaan ainoastaan vauraiden oikeudeksi, ei missään oloissa.
Ilmoita asiaton viesti