mikkonummelin

Irtisanomissuojasta ja ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista

  • Mariolta on tullut lipsahdus liukuhihnatyössä ja peli päättyy
    Mariolta on tullut lipsahdus liukuhihnatyössä ja peli päättyy

Klara wappen!

Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.

Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.

Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.

Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.

Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.

Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen  olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.

Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset