mikkonummelin

Terveysjärjestöt vihaavat enemmän alkoholikulttuuria kuin alkoholiongelmia

  • Puolalaisen Królewskie (kuninkaallisen) -oluen logo
    Puolalaisen Królewskie (kuninkaallisen) -oluen logo

Tämän päivän Helsingin Sanomissa sivulla 76, 50 vuoden takaisten uutisten muistelmissa esiintyi pikkuotsikko "Korvikealkoholismi kasvoi liekkiviinan tulon mukana". Lainaamatta pikku-uutista suoraan, mainitsen historialliset faktatiedot lyhyesti: "liekkiviinalla" tarkoitettiin lievästi denaturoitua alkoholipitoista T-talousspriitä, joka kohosi nopeasti alkolin ongelmakäyttäjien suosioon, lisäksi 1968 oli viimeinen vuosi, jolloin keskiolutta ei oltu vielä vapautettu ruokakauppoihin ja Alkon myymälöitä oli vain kaupungeissa, maaseudun ollessa nimellisesti "kuiva". Muut aikakautta kuvaavat historiankirjoitukset kertovat myös, että 1960-luvun lopulla, mutta tosin myöskin muutamalla seuraavalla vuosikymmenellä suomalainen "alkoholikulttuuri" oli nykyiseen verrattuna varsin rajua, koska asunnottomia ongelmakäyttäjiä oli esimerkiksi Helsingissä kasapäin, työpaikoilla harrastettiin pitkiä alkoholipitoisia lounaita, lukuisista eri syistä elinajanodotteet olivat paljon nykyistä matalampia ja rattijuopumusmäärät olivat aivan toisenlaisissa sfääreissä kuin nykyään. Kokonaiskulutustilastot, jotka mahdollisesti ovat epävarmoja, toki näyttävät, että alkoholia olisi tuolloin käytetty yhteensä tai jopa henkilöäkin kohden vähemmän kuin nykyään.

Tänä armon vuonna 2018, jolloin A-olut ja vahvemmat valmistustaparajoitteesta vapautuneet lonkerot ovat vapautuneet ruokakauppaan, alkoholikulttuuria leimaa painottuminen oluisiin ja jossain määrin viineihin. Oluiden painopiste ei enää ole muutamassa Koffin, Hartwallin tai Olvin perusbulkkimerkeissä, vaan valikoimat kaupoissa ovat runsaat ja kansainväliset ja lisäksi iso määrä hyllymetrejä on annettu pienpanimo-oluille, jotka eivät kilpaile kuluttajille hinnalla vaan laadulla ja elämyksillä. Tästä huolimatta emme näe suomalaisten ryömivän joka päivä hangessa kontallaan. Myös Alkon palvelutaso on noussut huimasti, koska sen myymälämäärä on lisääntynyt, valikoimat tulleet tiskin takaa hyllyihin ja monipuolistuneet. Lisäksi Euroopan Unionin jäsenyyden myötä Suomeen saa onneksi halutessaan tuoda juomia myös muista jäsenmaista ilman merkittäviä rajoituksia, kunhan juomat tuo henkilökohtaiseen käyttöön tai lahjaksi.

Odotan kuitenkin, milloin seuraavan kerran THL, EHYT, Valvira tai joku muu vastaava taho vaatii nelosoluiden ja lonkeroiden, mahdollisesti myös keskioluiden viemistä takaisin Alkoon. Ei niiden hiljaisuus aiheen ympärillä varmasti loputtomiinkaan kestä. Vastauksissa ulostuloihin tulee tietenkin toistuva keskustelu muutamista prosentin kymmenyksistä ja niiden merkityksestä sekä ehkä joku kokonaiskulutusmallin kritiikki perään. Tässä kohden on kuitenkin vältettävä tekemästä väärää johtopäätöstä raittius- ja terveysjärjestöjen lopputavoitteesta, koska se ei ole alkoholihaittojen kitkeminen tai vähentäminen vaan sellaisen kehityskulun edistäminen, jolla alkoholin valmistus, myynti ja käyttö juotavaksi saataisiin kokonaan loppumaan Suomesta tai koko maailmasta. Eli kuten tupakan kohdalla onkin julkituotu, jonkinlainen loppupeli eli "endgame", joskin alkoholin kohdalla varmaan nähtäneen olevan ennemminkin keskipelissä. Tällaista skenaariota ei tietenkään edistä se, että alkoholin ympärillä pyörii myönteisen oloinen alkoholikulttuuri, jossa alkoholin esillepanolla, mainonnalla ja oluiden tapauksessa myös näyttävillä ja aatelisperinteitä huokuvilla logoilla on merkittävä asemansa. Kun maailmalle menee, useissa maissa nimenomaan maan tai maakunnan olutmerkeillä on merkittävä asema toivottaa turistia tervetulleeksi.

Raittius- ja terveysjärjestöt haluavat, että alkoholilla on mahdollisimman negatiivinen maine, johon liittyy syrjäytyminen, rikollisuus, alamaailma, työelämästä syrjäytyminen, sairaudet ja pakonomainen tarve juoda puhdistusnestettä tai polttoainetta. Tällaisessa tapauksessa alkoholin kielteiset mielikuvat voivat toimia kipinänä ajaa tuotteen kieltämistä kokonaan.  Ilman tätä huomiota on vaikea ymmärtää, kuinka Islanti piti 1980-luvun lopulle asti kiinni oluen kieltolaista, vaikka salli väkevän viinan ja viinit. Tuolloin myös WHO tuki Islannin oluen kieltolakia perustellen sitä sillä, että oluen tuominen edes valtion monopolikauppoihin johtaisi "uudenlaisen alkoholituotteen" myyntiin. Oletan, että jos raittiusjärjestöt saisivat päättää, alkoholipolitiikka noudattaisi vaiheittain Suomessa sellaisia askelia, joilla yritettäisiin tuhota alkoholin ympäriltä myönteinen kulttuuri ja ankarin sanktioin estää alkoholinkäytön periytymistä yli sukupolvien. Tämä voisi tarkoittaa mainoskieltoa, kaikkien alkoholijuomien viemistä Alkoon, alkoholin esillepanon estämistä, alkoholijuomien logoihin puuttumista ja alkoholin ikärajan korotuksia. Alkoholin käyttöön korkeakoulukampuksilla puututtaisiin tietenkin kovalla kädellä ja alkoholirikkomuksista, koskivat ne sitten alkoholilakia tai korkeakoulukampusten omia alkoholittomuussääntöjä, voisi seurata opiskeluoikeuden määräaikaisia tai pysyviä menetyksiä. Saattaisi myös olla, että alkoholijuomat poistettaisiin ruokaravintoloiden listoilta ja siirrettäisiin vain ikärajallisiin baareihin, jolla estettäisiin se, että vanhemmat voisivat tilata alkoholijuomaa nautittavaksi lastensa nähden julkisella paikalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juha Hämäläinen

Tosi on havaintosi.

Suomessa on alkoholiongelma vain ja ainoastaan siksi, että kansaa on holhottu vuosisadat ja nuorison mielestä on viileetä olla kännissä.

Viinit, oluet ja viinat ovat elintarvikkeita. Euroopassa pisimpään elävät ihmiset löytyvät mm Italiasta ja Kreetalta alueilta, joissa alkoholijuomia on juotu aina ja kaiken ikäisinä, läpi viikon ja ilman virkamiesten kontrollia. Näiden ihmisten usein köyhäkin elintaso ei heitä masenna vaan he ovat positiivisia ja iloisia.

Meillä hyvinvointimaassa mennään niska jäykkänä sääntökirjojen mukaan ylähuuli tiukkana naapureitaan valvoen, vihataan työtämme, valitetaan elintasosta ja ollaan vihaisia ihan kaikesta.

Mikähän se olisi syynä siihen, että kreetalainen mies elää 5-10 vanhemmaksi kuin suomalainen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset