*

mikkonummelin

Huonosta tiedustelulaista voi tulla pikkurikkeiden kyttäämisohjelma

  • Maanpaossa Venäjällä asuva Edward Snowden esiintymässä videolinkin välityksellä
    Maanpaossa Venäjällä asuva Edward Snowden esiintymässä videolinkin välityksellä

Tiedustelulain säätäminen ja sen tueksi mahdollisesti tarvittava perustuslain kiireellinen muuttaminen on herättänyt paljon keskustelua ja sosialidemokraattinen puolue on ymmärrettävästi keskeisessä asemassa, koska ilman SDP:n tukea perustuslain kiireellinen muuttaminen ei ole mahdollista 5/6-määräenemmistövaatimuksen vuoksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että SDP osaa suhtautua tähän haasteeseen syksyn kuluessa oikein.

Tiedustelulain säätämisellä tavoitellaan viranomaisvalvonnan lisäämistä vakavien rikosten kuten terrorismin tai törkeiden maanpetos- ja valtiopetosrikosten ehkäisemiseksi. Tästä syystä on ymmärrettävää, että painetta tiedustelulainsäädännön kehittämiseen on ja myös äänestäjien keskuudessa merkittävää kannatusta. Tiedustelulakiin liittyy kuitenkin myös ongelmia ja tästä syystä yhdyn puheenjohtaja Antti Rinteen näkemykseen siitä, että SDP:n kannattaa muodostaa kantansa asiaan vasta kun hallituksen esitysten tekstit ovat selvillä. Erityisen tärkeää on siinä vaiheessa siivilöidä tiedustelulain tekstiä ja tutkia, miltä osin se olisi mahdollista säätää tavanomaisen lain säätämisjärjestyksessä, koska jos lopputulosta voitaisiin siten pitää riittävänä, olisi hätäinen kajoaminen perustuslakiin järjetöntä.

Oma huoleni on se, että tiedustelusta tulee kansalaisoikeuksien kannalta liian massiivinen ja yksityisyydensuojaan puuttuva. Kun tiedusteluvaltuuksia haettaisiin laveasti terrorismiuhkien perusteella, on riski, että samalla löydettävää todistusaineistoa pikkurikkeistä alettaisiin myös hyödyntää ja sen perusteella nostaa oikeudenkäyntejä. Joissakin tapauksissa vakavan rikoksen epäily voisi olla vain tekosyy, jolla yritettäisiin kaivella jonkin vähäpätöisemmän asian todistusaineistoa tai kenties ainoastaan tyydyttää poliisi- tai sotilasviranomaisten henkilökohtaista uteliaisuutta. Itsekriminointisuojasta on huolehdittava ja henkilöillä ei tule jatkossakaan olla mitään velvollisuutta antaa esimerkiksi omien tiedostojensa tai tiedonvaihtonsa salausavaimia. Erityisen tärkeää tämä on toimittajien lähdesuojan kannalta, koska tietolähde saattaa olla vakavassa vaarassa.

Esimerkkejä liian massiivisesta tiedustelusta voisivat olla myös esimerkiksi:

1) Poliisit alkaisivat seuloa suurtehoisilla tietokoneilla ja tekoälyn avulla henkilöiden paikkatietoja kännyköistään työmatkoillaan siksi, että saisivat todisteen siitä, että henkilön on ollut ehtiäkseen paikasta A paikkaan B ajettava lievää ylinopeutta ja rikesakkolappuja ja haasteita lähtisi massoittain kansalaisille.

2) Henkilö pakotettaisiin määräämättömän pituisella tutkintavankeudella avaamaan salauksiaan. Joissakin tapauksissa pidätysajat viivästyisivät loputtomiin kun henkilö ei olisi kykeneväinen salausta murtamaan ja toisissa tapauksissa salauksen purkaminen tuottaisi syyteaineistoa esimerkiksi tekijänoikeusrikoksista tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien hallussapidosta vaikka pakkokeinon peruste olisi ollut terrori-iskun suunnittelusta epäily.

3) Henkilö puhaltaisi alkometriin 0,1 promillea keskellä päivää. Liikennepoliisi käyttäisi koko loppupäivän sen selvittelyyn, olisiko henkilön kotipaikan, syömisten, juomisten ja liikkumisen perusteella mahdollista saada indisiotodiste siitä, että ajon alkupuolella promilleja ehkä olisi ollut yli rangaistavuuden rajan.

4) Poliisit hankkisivat kotietsintäluvan törkeän huumausainerikoksen perusteella, mutta etsintä paljastaisi ainoastaan vähäisen määrän kuten muutaman gramman kannabistuotteita ja tätä hyödynnettäisiin syyteaineistona. Mitään todisteita ennen etsintää törkeästä huumausainerikoksesta ei olisi ollut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Yksinkertainen ratkaisu tähän olisi se, että tiedustelulakia voitaisiin käyttää vain sellaisten rikosten ratkaisemiseen, joista tulisi aina esim. vähintään vuosi vankeutta. Tällöin tiedustelulain tuomia keinoja ei voitaisi käyttää pikkurikkeiden selvittämiseen.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Teoreettisesti niiden rikosten määrä josta voisi tulla vuosi vankeutta olisi hyvin laaja. Suurimmasta osasta perusmuotoisista rikoksista voi tulla vuosi tuomiota. Kovinkaan moni perusmuotoinen rikos ei jäisi tuon rajoituksen ulkopuolelle. Lisäksi todellisen rikoksen tuomio voi tulla teon lievemmästä muodosta vaikka sitä olisi tutkittu normaalina tai törkeänä tekomuotona.

Järkevämpi olisi laittaa skaalaksi rikos josta voi tulla tuomioksi elinkautinen tai yli 2 vuotta vankeutta.

Paras vaihtoehto olisi rajata tarkasti että mitä rikoksia tuon lain nojalla voisi selvittää ja käyttää todistusaineistona.

Rajaton pääsy viranomaisille kaikkeen tietoliikenteeseen ei ole tarpeen ja ihmisten yksityisyyden suojasta on huolehdittava.

Tiedustelutietojen kanssa on oltava tarkkoina että kuka ja mihin niitä käytetään. Olisiko esimerkiksi toivottavia tiedon loppukäyttäjiä vaikka Aarnion mahdolliset rikoskumppanit tai äärioikeustolaisen järjestön jäsenistö jos tiedot pääsevät leviämään.

Jari Ikonen

On täysin varmaa että juuri noin kävisi. Lisäksi tämän hallituksen aikana on nähty monen monituista kertaa että lakeja huiskaistaan pikavauhtia perusteena että tällä ja tällä asialla on pirunmoinen kiire. On muuten myös useampi lakiasiantuntija pyöritellyt päätään lakitekstien tasoa katsoessaan.

Vaikka jollakin tasolla laajemmalle tiedusteluvaltuudelle on tarvetta ei sentään sitä taas pitäisi alkaa purkaa siitä päästä että tehdään sellainen laki jossa ajatellaan kaikkien olevan syyllisiä jollei seurantatiedoista muuta voi päätellä.

Onhan noita poliisivaltiota useampikin ollut ja mitäpä siitä on seurannut, Sipilän porukka mars mars historiankirjojen pariin - toimikaa

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Tiedustelulain säätämisellä tavoitellaan viranomaisvalvonnan lisäämistä vakavien rikosten kuten terrorismin tai törkeiden maanpetos- ja valtiopetosrikosten ehkäisemiseksi".
Noin ääneen sanotaan. Uskookohan kukaan...

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Toivottavasti kukaan ei usko.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Alustajan esimerkit 2 ja 4 ovat jo pitkään olleet arkipäivää Yhdysvalloissa.

Toimituksen poiminnat