Peruskoulun tasokurssit, päättökokeet ja ammattilukiot
Suomalaista koulujärjestelmää, joka on kansainvälisesti tuottanut pitkään hyviä tuloksia, mutta joka on osoittanut viime vuosina rapautumisen merkkejä, on haluttu uudistaa monin tavoin. Eräs tavoiteltava asia on ollut tehokkuus, esimerkiksi välivuosia on haluttu vähentää ja sosialidemokraateille tärkeäksi teemaksi on tullut nykyisellään riittämättömäksi katsotun pelkän peruskoulun kattavan oppivelvollisuuden laajentaminen.
Minun mielestäni suurimmat ongelmat, joihin tulisi peruskoulussa tarttua, ovat vaatimustason lasku, jota ovat avittaneet elämyspainotteisuudet, arvosanoista luopuminen tai niiden inflaatio. Ratkaisuksi näihin ongelmiin katson, että peruskoulun 7. luokalta alkaen voisi olla matematiikassa ja mahdollisesti muutamassa muussa hyvin tärkeässä oppiaineessa kuten äidinkielessä ja englannin kielessä, tasokurssit, joissa oppilaiden parhaiten menestynyt neljännes voisi edetä omassa oppimisympäristössään eri tahtia ja opiskella oppiaineen syventäviä asioita joutumatta turhautumaan hitaaseen etenemiseen. Arvosanainflaatioon tulisi puuttua niin, että numeroarvostelu palautettaisiin koko peruskouluun, arvosanojen antamisesta annettaisiin oppimääriin liittyviä sitovia ohjeistuksia ja peruskoulun 9. luokan keväälle otettaisiin ylioppilaskirjoitusten kaltaiset mutta niitä helpommat valtakunnalliset kokeet, joista annettaisiin samantyyppiset arvosanat approbaturista laudaturiin kuin ylioppilaskirjoituksissakin.
Toisen asteen koulutukseen olisin valmis tekemään monien oppilaiden kohdalla suuren muutoksen, joka selkeyttäisi paremmin sitä, millä tavoin sen jälkeen aikoisi suuntautua suoraan ammattiin tai korkeakoulutukseen. Kaikkien toisen asteen oppilaitosten tulisi verkostoitua ja valita yhteistyökouluja niin, että kullakin alueella olisi valittavana yhdestä tai useammasta ammattilukiosta. Tämä ei merkitsisi sitä, että kaikki pakotettaisiin lukemaan tässä vaiheessa koulutusuraansa valmista ammattia, mutta ammattilukio olisi organisoitu moduuleihin siten, että niitä olisi yhteinen yleissivistävä moduuli, laaja yleissivistävä moduuli ja ammattikoulujen tarjoamina useita erilaisia ammatillisia moduuleita. Yleissivistävät moduulit yhdessä muodostaisivat sen, mitä nykyään opiskellaan lukiossa, sillä tarkennuksella, että äidinkieli, matematiikka vähintään lyhyenä oppimääränä ja englannin kieli olisi pakko lukea ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Yhteinen yleissivistävä moduuli ja ammatillinen moduuli muodostaisivat sen, mitä nykyään kullakin alalla opiskellaan ammattikoulussa sillä tarkennuksella, että nytkin yleissivistävien aineiden osuutta kuten mainittua kolmea ainetta ja niiden lisäksi tietotekniikan perustaitoja painotettaisiin hieman nykyistä enemmän.
Kun nykyisellään lukioihin on joskus korkeatkin sisäänpääsyrajat ja lähes aina korkeammat kuin suosituimpiin ammattikouluihin, toki sisäänpääsyrajat muodostuisivat uudessakin järjestelmässä ammattilukioihin niiden suosituimmuuden mukaan, koska eivät kaikki mahdu yhteen oppilaitokseen sisälle eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. Lukio- ja ammattiopintojen valikoimista rajoitettaisiin kuitenkin lisäksi niin, että toisen asteen koulutuksen saisi suorittaa pelkillä yleissivistävillä moduuleilla vain, jos peruskoulun kouluarvosanat ja päättökokeen yleisarvosana olisivat määrättyä tasoa korkeampia, esimerkiksi yli 8,0 ja vähintään magna cum laude. Ne, joilla tämä ehto ei täyttyisi, joutuisivat suorittamaan yhteisen yleissivistävän moduulin lisäksi jonkun ammatillisen moduulin pakollisena, mutta heillä olisi kuitenkin valinnan mahdollisuus suorittaa vielä laajakin yleissivistävä moduuli, jolloin toisen asteen opinnot kestäisivät noin 4,5-5 vuotta. Tällöin reagoitaisiin etukäteen siihen, kenellä on todennäköisintä pystyä suuntaamaan vähimmin välivuosin korkeakouluopintoihin ja kenellä on syytä olla varalla ammattitutkinto, mutta toisaalta mahdollisuuksien tasa-arvoa ei vaarannettaisi, koska vaikka peruskoulun päättökokeet olisivat menneet huonosti, voisi edelleen petrata toisella asteella ja myöhemmin pyrkiä korkeakouluopintoihin pääsykokeiden ja ylioppilasarvosanojen perusteella kuten nykyäänkin.
Lisäksi katson, että sekä peruskoulun että toisen asteen oppimateriaalit tulee saada opiskelijoille maksuttomiksi teettämällä ne avoimilla lisensseillä ja julkaisemalla verkossa.
Monia kannatettavia asioita.
Kokemukset lasten kautta ovat osoittaneet että peruskoulu on ainakin täällä suht hyvällä tolalla, ainakin vielä, joka vuosi tuntuu että lisämäärärahoja vähennetään koko ajan. Tästä kärsii erityisesti alaluokilla tärkeät pienryhmät. Iso osa koulun linjasta on kiinni rehtorista.
Toisen asteen ammatillinen koulu eli ammattikoulu näyttäisi olevan aikalailla tuuliajolla. Jo yleiskurssin ensimmäisistä viikoista alkaen alkoivat etäpäivät, käytännössä vailla oikeita tehtäviä. Lisäksi näyttäisi siltä että varsaisen koulutusorgaanisaation lisäksi on luotu ns valvontaorganisaatio, melkeinpä samalla vahvuudella. Sitä en tiedä mitä tämä organisaatio tekee. Jos alkaisin arvelemaan, täällä maakunnissa kyse on kepusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattikoulujen rappion toisi näkyväksi tuo toisen asteen koulutuksen verkostoituminen kun huippulukioiden opettajat ja oppilaat pääsisivät kurkistamaan ajoittain, mitä heidän yhteistyöammattikouluihinsa kuuluu. Tämä johtaisi voimakkaaseen paineeseen korjata tilannetta niissä.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan tasokurssit olivat käytössä enkä itse niiden palauttamista suosittele ainakaan jos valinta tapahtuisi oppilaan tahdon mukaisesti, eli kuten tuolloin aikoinaan itse valitsemalla.
Ilmoita asiaton viesti
Tasokurssien perusteena olisivat arvosanat. Toki ennen kuin tasokurssit tulevat ajankohtaiseksi, tulisi koululaisten vanhempia informoida asiasta tiedottein ja vanhempainilloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tänä päivänä on mahdollista tehdä esim. matematiikassa ns. tasokurssit niitä vai kutsutaan joustavaksi ryhmittelyksi ja niitä myös tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin tyhmiä, että kuvittelevat, että yksi numero kertoisi jotenkin luotettavammin ja uskottavammin saavutetuista taidoista kuin niiden yksityiskohtainen sanallinen kuvailu?
Suomalaiseen peruskouluun ei tule tasokursseja eikä päättökokeita. Syy? Kouluasioista päättävät Suomessa asiantuntevat pedagogit, eikä nettirahvas.
Ilmoita asiaton viesti
Kun selkeää arvostelua ja taitojen mittaamista ei tehdä ajoissa, siinä vaiheessa itketään kun karsintaa vaativat opintoputken kohdat yllättävät, ensin parhaisiin lukioihin ja sitten yliopistoihin pyrittäessä.
Ilmoita asiaton viesti