mikkonummelin

Korkeassa asemassa olevien päättäjien viha kansalaisaloitteita kohtaan

  • Lex Malmin allekirjoitusten keruuta. Aloite on muiden vastaavien ohessa saanut paljon sontaa niskaansa.
    Lex Malmin allekirjoitusten keruuta. Aloite on muiden vastaavien ohessa saanut paljon sontaa niskaansa.

Edellisessä merkittävässä perustuslain uudistuksessa Suomen perustuslakiin säädettiin pykälät kansalaisaloitteista, jolloin vähintään 50000 allekirjoitusta saaneet kansalaisaloitteet tulevat eduskunnan käsittelyyn. Tähän mennessä ne ovat useimmiten päätyneet myös eduskunnan suureen saliin äänestettäväksi.

Kansalaisaloitteille on yhteistä se, että usein suuri osa kansanedustajista ja ministereistä vihaa niitä.

Esimerkiksi allekirjoittajamäärää on haluttu nostaa ja maan tavaksi ottaa mahdollisimman useasti kansalaisaloitteiden hautaaminen valiokuntiin. Kansalaisaloiteoikeuteen koskeminen sinällään on nykyisin onneksi erittäin vaikeaa, koska muutokset vaatisivat perustuslain säätämisjärjestyksen. Aloitteista löydetään usein jotakin niin väärää, että niistä ei kuulemma pitäisi edes eduskunnan salissa keskustella, milloin kyse on ulkosuhteista, turvallisuudesta, ihmisoikeuksien tulkinnasta, siitä, että aloitteet ovat jollakin sopimattomalla tavalla "vasta-aloitteita", loukkaavat kunnallista itsehallintoa tms. Aloitteen sisältöjä vastustavat kansanedustajat tai ryhmäkurin vuoksi tiettyä nappia niiden kohdalla painamaan joutuvat pelkäävät julkisen äänestyskartan aiheuttamaa kolhua omalle maineelleen ja kannatukselleen.

Kansalaisaloitteet johtavat vain harvoin siihen, että niiden sisällöstä pientäkään osaa hyväksyttäisiin suoraan. Eduskunnalla on niistä lopullinen päätäntävalta. Milloin kansanedustajamme oppivat keskustelemaan myös vaikeista kansalaisten mieltä painavista aiheista ilman vihaa ja närkästystä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

''Korkeassa asemassa olevien päättäjien viha kansalaisaloitteita kohtaan''

Kuka edes uskoo vakavissaan suomalaiseen demokratiaan, joka on edustuksellinen?

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

On liioittelua sanoa, että kansalaisaloitteita vihataan eduskunnassa. Tämä demokratian laajentamiskeino otettiin perustuslakiin ja siitä säädettiin laki yksimielisesti.

Kansalaisaloitteita on tehty enemmän kuin ennakkoon arveltiin. Paljon niitä on myös rauennut, kun allekirjoittajia ei ole löytynyt.

Eduskuntaan tulleet aloitteet on käsitelty asiallisesti. Vain euro-eroa koskenut aloite pysähtyi perustuslakivaliokuntaan, koska se oli kohtuuttoman huonosti valmisteltu.

Muutamat muutkin aloitteet on laadittu puutteellisesti. Eduskunta ei voi säätää tietoisesti huonoja lakeja eikä se laadi itse lakiesityksiä.

Ongelmallisiksi koetaan vasta-aloitteet, joista voi syntyä kierre. Myös 50 000 allekirjoittajan määrän nostamisesta on keskusteltu.

Jos aloitteen hyväksyminen aiheuttaisi merkittävät kustannukset julkiselle sektorille, on ymmärrettävää, että valtiovarainministeriö on kriittinen. Talouspolitiikasta ei aloitetta voi tehdä.

Mielenkiintoinen on myös aloite, joka koskee kunnan perustuslailliseen itsehallintoon koskemista. Tästä saataneen pian perustuslakivaliokunnan näkemys.

Vihamielistä puhetta kansalaisaloitteita vastaan en ole havainnut. Itse pidän nykyistä menettelyä asianmukaisena. Äänestämisessäkään ei ole vaikeuksia. Pääsääntöisesti kansalaisaloiteäänestyksissä ei ole ryhmäkuria.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

En ollut aikaisemmin tiennyt, ettei talouspolitiikasta voisi muka tehdä kansalaisaloitetta. Käsittääkseni sellaisia voi tehdä, mutta totta kai käsittelyssä huomioidaan budjettivaikutukset. Aloitteita, joilla olisi huomattava talouspoliittinen merkitys, mutta jotka ovat jääneet tai jäämässä ilman riittävää allekirjoittajamäärää ovat esimerkiksi aloitteet perustulosta ja ns. "talousdemokratiasta".

Kunnalliseen itsehallintoon koskeminen onnistuu pitkälti tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, koska taloudellisin perustein pelkällä valtioneuvostolla on ilman eduskunnan kantaa kuulematta mahdollista tehdä kuntien pakkoliitoksia. Eduskunnan hyväksynnällä kuntajakoa voi muuttaa muillakin perusteilla, paitsi Ahvenanmaan osalta. Jos pääkaupunkiseudulla tehtäisiin iso metropolikuntaliitos, jolla kaikki pääkaupunkiseudun yhtenäiset taajama-alueet saataisiin saman suur-Helsingin alueelle, ei politikointi valtuustossa ja lautakunnissa voisi enää keskittyä haitallisessa määrin Kehä I:n sisäpuolelle, vaan seudun kokonaisetu voitaisiin huomioida paremmin.

Kysymys Malmin lentokentästä ja moottoritiemäisistä sisääntuloväylistä on osa samaa ongelmavyyhteä, jossa ennenkuulumattomasti halutaan pyrkiä liikenteellisesti nykyistä huonommin toimivaan pääkaupunkiseutuun asukasluvun paisuttamisen verukkeella. Perinteisesti on arvostettu teknistä kehitystä ja parempaa sujuvuutta. On ymmärrettävää, että tällaiset hankkeet herättävät kaikkialla Helsingin ulkopuolella laajaa vastustusta.

Toimituksen poiminnat