Vain osan vuodesta käytössä olevat pyöräkaistat
Polkupyöräily on hyvä ja hyödyllinen kuntoa kohottava harrastus ja joskus se on mahdollista mielekkäästi myös työmatkoilla, mikäli aikaa riittää, runsaita kuljetustarpeita ei ole ja työpaikalla on asiaankuuluvat suihku- ja pukuhuonetilat. Suomen ilmasto tosin asettaa pyöräilylle rajoituksia, eli vaikka pyöräily vuoden talvipuoliskolla ei mahdotonta olekaan, se kuitenkin vaatii niin paljon lisävarusteita ja on hankalampaa ja jääkeleillä jopa niin vaarallista, että useimmat jättävät pyörän suosiolla talviteloille.
Kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien kaupunkisuunnittelussa pyörätieinfrastruktuuri saa yhä enemmän huomiota. Kotikaupunkini Espoo on toistaiseksi suorinut kevyen liikenteen väyliä ja autoliikenteeseen verrattuna eritasoratkaisuja, mikä sopii useimpiin lähiövyöhykkeen valtaväyliin erinomaisesti. Helsingin kantakaupunkialueella on sen sijaan tilanpuutteen ja modernien pyörätiesuunnittelukäytäntöjen vuoksi rakennettu ennemminkin ajoteille pyöräilykaistoja. Kuten olen aikaisemmin maininnut, sellaisessa pyörätiesuunnittelumallissa on merkittäviä turvallisuuspuutteita.
Pyöräilyn kausiluonteisuuden voisi huomioida liikennesuunnittelussa paremmin. Käytännössä Suomessa vuosi jakaantuu pyöräilyn kannalta karkeasti seuraaviin kolmeen kannattavuusluokkaan
- C: tammi-huhtikuu ja loka-joulukuu: Pyöräily on pimeyden tai vaihtelevien ja kylmien sääolosuhteiden vuoksi harvinaista, työmatkaliikenteessä yksityisautoilun tarve on suuri.
- B: toukokuu ja elo-syyskuu: Pyöräilyolosuhteet ovat yleisesti suotuisat, mutta työmatkaliikennetarpeet ovat kohtalaiset, koska lomat eivät yleensä ajoitu näihin ajankohtiin.
- A: kesä- ja heinäkuu: Pyöräilyolosuhteet ovat hyvät tai erinomaiset, lomakauden vuoksi työmatkaliikennetarpeet ovat vähäisemmät, jolloin joukkoliikenneaikataulujakin harvennetaan.
Jonkinlainen ratkaisu voisi siis olla pyöräkaistojen käyttöönotto niin, että ne olisivat käytössä autokaistoina yllä mainitussa taulukossa mainitulla kaudella C, mahdollisesti autokaistoina kaudella B, mikäli väylä on erityisen vilkas pääkatu ja pyöräkaistoina ja yksityisautoilulta suljettuina kaudella A, jolloin liikennepaineet ovat vähäisemmät. Liikenneväylät tulisivat silloin kaikki liikennemuodot huomioiden tehokkaampaan käyttöön.
Talvipyöräily on suhteellisen paljon riippuvainen aurauksen tasosta. Kuluneena kautena se on pääkaupunkiseudulla ollut varsin hyvä pääväylillä (ainakin espoo – helsinki välillä) suurkiitos kaikille talvikunnospidosta.
Hankalimpia kelejä tavallisen paksuiselle nastarenkaiselle pyörälle ovat poljanteet ennen aurausta, selkeästi helpompi on ajaa paksussakin mutta puhtaassa lumessa. Toinen hankala keli tulee sään lauhtuessa, kun käytävälle pakkaantunut lumikerros on jo niin pehmeää, että se alkaa upottaa renkaan alla.
Liukkauden suhteen nastarengas yleensä riittää pelkästään edessä, mutta koska joskus tulee vesipeilijää kelejä, niin käytännössä niitä päiviä varten tarvitsee nastat taaksekin koko kaudelle. Liukkaus ei ole itsessään ollut ongelma, vaan huomattavasti pienempi kuin kävellessä. Risteyksiin jos on kertynyt lunta, niin se pitää ottaa vauhdissa huomioon.
Talvella liikenteen ennakoitavuus korostuu, ja koska blogi koski pääasiassa pääasiassa ajoradalle sijoittuvaa pyöräliikennettä ja sen muuttamista taveksi, se mahdollisesti sekoittaisi keskusta alueen pyöräily sääntöjä jo entisestään, mikä ei ole hyvä asia. Omalla työmatkalla ei tarvitse pyöräillä ajoradalla kuin poikkeuksellisesti.
Talvipyöräilyyn kannustaa paitsi julkisen liikenteen lippujen hinnat, myös niiden (raide pääasiassa) luotettavuus talvikeleillä. Yksityisautoilu taas on ruuhka-aikaan lyhyillä matkoilla tuskin paljoakaan nopeampi vaihtoehto kuin fillarointi, vaikka menee kummallakin mahdollisesti aikaa valmisteluihin jonkin verran enemmän ennen liikkeelle pääsyä.
Kaksi talvikautta pyöräilleenä voi sanoa, että jonkin verran sitä pitää ajatella harrastuksena, varsinkin haastavampina päivinä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tämä kommenttisi tuntuu vahvistavan käsitystä talvipyöräilystä vaativana erikoislajina, jolloin sillä ei voi olla liikenteellisesti tavattoman korkeata prioriteettia.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se oikeasti ole sen vaativampaa kuin muillakaan tavoilla liikkuminen vaihtelevissa sääoloissa. Autoonkin suuriosa vaihtaa renkaat talven kynnyksellä ja liikenne on sekaisin pk-seudulla jos tulee vähänkin enemmän lunta. Kävellen pitää samallalailla vaihtaa vaatteita ja kenkiä talveksi ja liukkailla liikkuminen on talvella varovaisempaa ja hitaampaa. 10 vuotta myös talvet työmatkat pyöräilleenä olen kaatunut tasan yhden kerran ja sekin ensimmäisten liukkaiden aikaan kun en ollut ehtinyt vaihtaa nastarenkaita alle. Kävellen jalka lipsuu helpommin ja useammin talvikeleillä.
Miten ajattelit mahduttaa henkilöautot pyöräkaistalle, jonka leveys on suunnitteluohjeiden mukaan 1,5-1,75m, kun ajokaistojen normaalileveys 3,0-3,5m.
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko nuo polkupyöräradat laittaa lämpötunneliin?
Kustannus on tuskin kovin kummoinen.
Ilmoita asiaton viesti