*

mikkonummelin

Suuresta osasta yliopisto-opiskelijoita ei koskaan tule rikkaita

  • Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä 2 hengen vankiselli)
    Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä 2 hengen vankiselli)
  • Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä 1 hengen vankiselli)
    Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä 1 hengen vankiselli)
  • Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä armeijatupa)
    Opiskelijoiden hätämajoitustila (tyyppiä armeijatupa)

Lukuisina vuosina Espoon Otaniemi, eli postinumeroalue 02150 on todettu tulotietojen perusteella Suomen pienituloisimmaksi postinumeroalueeksi ja on myös syitä uskoa, että alue olisi myös Suomen köyhin postinumeroalue ruokakuntien varallisuuden perusteella. Luonnollisesti tähän on syynä se, että alueen asukkaista hyvin suuri osa on Aalto-yliopiston opiskelijoita. Tästä johtuen Otaniemen köyhimmäksi luokittelu on herättänyt aika ajoin kritiikkiä siitä, että sen asukkaat, samoin kuin muut yliopisto-opiskelijat ovat vain tilapäisesti vähävaraisia ja pienituloisia ja heillä on todennäköisesti koko elinkaarensa aikana keskimääräistä paljon paremmat tulot ja pienempi työttömyysriski.

Nälkäinen ei voi kuitenkaan lykätä syömistään vasta seuraavaksi kuukaudeksi eikä ainakaan kylmillä säillä ole mukava olla vuorokauttakaan taivasalla ilman yösijaa. Suomessa on jokavuotisena ilmiönä se, että osa opiskelijoista jää asunnottomaksi ja joutuu oleskelemaan vaihtelevanpituisia aikoja hätämajoituksessa, jonka saatavuus on myös ainakin pääkaupunkiseudulla kiven alla.

Kaikista yliopisto-opiskelijoista ei kuitenkaan tule yhteiskunnan hyväosaisia. Oli koulutusala mikä tahansa, akateemista työttömyyttä esiintyy, joissakin tapauksissa hälyttävän suuressa määrin. Jopa Oulu on Pohjois-Suomen hallitsevan metropolin asemastaan huolimatta riittävän pieni ja syrjäinen kaupunki siihen, että suurten tietotekniikan alan yritysten päätökset lopettaa yksiköitään vaikuttavat huomattavasti koko alueen työllisyyteen ja voivat tehdä uudelleen työllistymisen huonoina aikoina hankalaksi. Monet humanistisia aloja lukevat eivät ole koskaan tavoitelleetkaan isoja rahallisia rikkauksia vaan ennemmin rikkaampaa kulttuurillista henkistä pääomaa. Historioitsija, sosiologi tai valtiotieteilijä joutuu koulutusalaansa valitessaan luottamaan siihen, että julkisella sektorilla on varaa ja halua rahoittaa hänen työtään opiskelujen jälkeenkin. Se on melkoinen riski, jos pelkää markkinatalouden kiihtyvän jatkossa villimmäksi ja sosiaalisten turvaverkkojen repeävän! Kuitenkin olisi sääli, jos esimerkiksi suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus rapautuisi siksi, ettei sitä pidettäisi vaikkapa kymmenenkin vuoden huonolla periodilla tarpeeksi markkinahenkisenä ja mediaseksikkäänä. Sen seurauksena ehtisi korvaamaton määrä arvokasta tietoa suomen kielenkin historiasta ja alkuperästä tuhoutua tai jäädä lopullisesti keräämättä.

Katson, että jatkossakin yliopistoihin tulee ottaa sisään henkilöitä vain heidän ylioppilaskirjoituksissa, pääsykokeissa tai molemmissa osoitettujen taitojen eikä varallisuuden perusteella. Jos ja kun vanhempien varallisuuden ja sisäänpääsyn välillä esiintyy suurtakin korrelaatiota, korjaavien toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että tunnistettaisiin tarkemmin esimerkiksi tilanteita, joissa lukioon meno nuorilla estyisi varallisuus- eikä taitosyistä ja peruskoulun aikaisiinkin opiskeluvaikeuksiin puututtaisiin tiukemmin. Lukukausimaksujen käyttöönotto vain jyrkentäisi vanhempien varallisuuden ja opiskelijoiden sisäänpääsy- ja valmistumismahdollisuuksien välistä korrelaatiota, ei vähentäisi. Varallisuusluokkakiintiöt, joissa ei piitattaisi taidoista, eivät myöskään olisi järkeviä vaan rapauttaisivat yliopistojen tasoa ja pakottaisivat suuntaamaan opetusta uuden opettamisesta tukiopetuksen suuntaan. Opintotukien liika lainapainotteisuus, joka on maailmalla erittäin tavallista, johtaa tarpeettomasti siihen, että opiskelijat joutuvat tahtomattaan ottamaan opintomenestyksistään "liiketoimintariskejä". Yliopistoon hakeminen ja opintojen aloittaminen ja suorittaminen siellä on kuitenkin hyvin kaukana yrityksen pyörittämisestä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Hyvä huomio siitä etteivät kaikki korkeakouluopiskelijat suinkaan ole tulevia suurituloisia. Lainapainotteista järjestelmää kuulee puolustettavan juuri tuolla väitteellä joka siis ontuu pahasti. Opintotukeakin voisi samalla väärällä väitteellä pitää tulonsiirtona rikkaille.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Jos luet esimerkiksi Ajatuspaja Liberan "Koulutus ja sivistys"-osiossa olevia artikkeleita, ne ovat täynnä vaatimuksia lukukausimaksujen käyttöönotosta juuri tuollaisin heppoisin perustein.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Toisaalta tuo paha ontuminen saattaa johtua vain odottamattomasta iskusta nilkkaan ja perustelut jatkavat normaalia kävelyä, toki naarmun kera, kunhan selviää että kuinka suuri osa korkeakoulutetuista päätyy pienituloisten joukkoon ja kuinka suuri osa hyvätuloisiksi.

Jos vaikkapa 75% päätyy hyvätuloisten joukkoon niin Liberan perustelut kyllä toimivat ihan hyvin. Ja vaikka osuus olisi pienempikin; laina ja osa-aikatyöt eivät aja ketään konkursiin opintojen päätyttyä vaikka jäisi työttömäksi.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #3

Kaiken kaikkiaan akateemisen preemion realisoituminen opintojen jälkeen on kiinni hyvin monista asioista. Kuten leipätekstissä totesin, monet humanistiset alat ovat kutsumusaloja, joissa työllistyminen on valtavan paljon julkisen sektorin tulevista määrärahoista kiinni ja suoranainen poliittinen riski.

Lisäksi mahdollisuudet hyödyntää koulutusta maksimaalisesti ovat sukupuolittuneita; naiset pärjäävät koulussa nykyään miehiä paremminkin koko akateemisen koulutusputken läpi, mutta perheellistyminen suistaa heidät palkkakehityksessä hetkessä takamatkalle ja miehet ottavat gambiittisotilaansa takaisin.

Yllä olevista seikoista ja Yhdysvaltain kauhuesimerkistä olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että opiskelijoiden pakkoylivelkaannuttaminen on yksinkertaisesti väärin. Progressiivinen verotus takaa erinomaisesti sen, että koko koulutusjärjestelmän kustannukset kyetään kattamaan menestyneimpien pussista, oli menestyksen taustalla sitten korkeakoulutus tai ei. Jos maksu korkeakoulutuksen kustannuksista brittityyliin sidotaan vain korkeakoulutetuille hyvätuloisille, muttei muille hyvätuloisille, järjestelmä on käytännössä korkeakoulutuksen haittavero. Työssä käyvät eivät käytännössä tee suurta eroa myöskään sen välillä, nakertaako palkkapussia kireä verotus vai opintolainojen takaisinmaksu. Molemmissa on yhtäläiset kannustinloukut.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars Vastaus kommenttiin #5

Muokkasin allaolevaa kommenttiani, kiitos vastauksista ja keskustelusta!

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Kolmesta viiteen vuotta osa-aikaista työtä ja lainaa tilkitsemään toimeentulo ei välttämättä aiheuta minkään sortin takaisinmaksuongelmaa (tuon rupeaman jälkeen on vielä nelisenkymmentä vuotta ennen eläkettä) opintojen jälkeen.
Pikaisesti mietittynä nykykorvauksilla työtönkin kykenee maksamaan 1000€ vuodessa lainaa takaisin eli n. 40 000€ ennen eläköitymistä. (muokkaus: jos vaikka Helsingissä pelkällä lainalla opiskelisi niin sitä olisi huomattavasti suurempi määrä tuohon summaan verrattuna eikä sitä saisi maksettua mikäli ei pääsisi uraputkeen. korkojakaan tässä ei ole mukana)

Jos todella haluaa opiskella itsensä a-luokan kansalaiseksi niin ei laina mielestäni ole mikään ongelma. Ja toisaalta ei ole oikein että kaikki työmuurahaiset jotka ovat tyytyväisiä hanttihommissa maksavat eliitin opinnot. (muokkaus: tarkempi perehtyminen saa asian kyllä näyttämään siltä että pelkällä lainalla opiskelu on riski)

Muokkaus: Veroprogressio tosiaan kurittaa parempituloisia enemmän joten tulonsiirtoa ei juurikaan tapahdu pienituloisilta (mahdollisille) tuleville hyvätuloisille eli opiskelijoille.

... jäljelle jäänee kysymys siitä pitääkö opiskelijan ottaa riski ja opiskella vai pitääkö muiden maksaa hänelle (suurin osa) opiskelusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset