mikkonummelin

Miten hallituspolitiikkaa ei kannata tehdä

  • Juha Sipilän hallituksen nykyiset nokkamiehet
    Juha Sipilän hallituksen nykyiset nokkamiehet

Sipilän hallituksen budjetti on ymmärrettävästi närkästyttänyt monia ja kritiikkiä tulee ainakin kahdelta rintamalta. Joidenkin mielestä säästetään liikaa ja väärissä paikoissa, joidenkin mielestä taas julkinen sektori olisi pitänyt silpoa nykyistä suppeammaksi vaikka moottorisahalla. Joka tapauksessa muutokset ovat olleet pienehköjä ja monessa kohden näyttää uskallus puuttuneen. Leikkauspolitiikkaa on tehty todennäköisesti juuri sen verran, että on rauhoiteltu valtionvelan uusintamisen hankaloitumisen pelkoja.

Jos haluttaisiin, että hallitus olisi kykeneväinen tekemään mitenkään rajumpia uudistuksia, olivat ne järkeviä tai eivät, sillä on alusta alkaen ollut vääränlainen pohja. Täysi vaa'ankieliasema on annettu vaaleissa hyvän tuloksen saaneelle, mutta kuitenkin arvaamattomalle monilta osin radikaalille kansallismieliselle puolueelle, jonka kannatuspohja on myös kaikkea muuta kuin vakaa. Kun hallitus seisoo tai kaatuu Perussuomalaisten mukana, liikkumavara on erittäin kapea. Jos Sipilä olisi vetänyt hallitukseen mukaan myös Kristillisdemokraatit ja RKP:n, Keskustalla olisi Kokoomuksen rauhoittelun jälkeen ollut pelivaraa tuen hankkimisessa useammalta muulta puolueelta ja Perussuomalaisten asema olisi ollut neutraalimpi kun sen olisi voinut hätätilanteessa antaa lähteä hallituksesta pois kokonaan. Tilanne olisi vastannut suunnilleen Ruotsin blokkiasetelmaa.

Perussuomalaisten läsnäolosta riippumatta hallitus teki suuren virheen lähtiessään koukkaamaan heti alussa työmarkkinapolitiikan puolelle työmarkkinajärjestöjen reviirille. Valtion budjettiin ei uskallettu koskea sekä tulo- että menopuolen kohdalla itsenäisesti, vaan Sipilä kuvitteli, että työmarkkinauudistuksilla voitaisiin korvata talouspoliittinen tekemisen tarve. Seurauksena oli, että hallitus jäi työmarkkinajärjestöjen panttivangiksi. Ilman epävarmalla pohjalla olevaa kilpailukykysopimuksen runnomista hallitus ei olisi ollut sidottu budjetin muuhun kokonaisuuteen huonosti sopiviin puolen miljardin euron lisäveronkevennyksiin. Toisaalta saattaa olla, että Kokoomus halusi ne veronkevennykset mukaan jollakin verukkeella välittämättä siitä, mikä tilanne työmarkkinajärjestöjen välillä oli. Itse uskon, että kilpailukykysopimuksen käytännön toteutus menee myöhemmin karille, koska joillakin työpaikoilla sitä ei yksinkertaisesti uskalleta soveltaa ja toisilla se voi aiheuttaa paikallisia rähinöitä, joihin mahdolliset tavoiteltavat taloudelliset säästöt sitten hukkuvat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat