Vain sääntöjen mukainen avioliittoon vihkiminen on pätevä
Mikäli sukupuolineutraali avioliittolaki astuu ensi vuonna voimaan liitännäislakeineen aikataulussa ilman, että siihen olisi tullut muutosta esimerkiksi "Aito avioliitto"-kansalaisaloitteen käsittelyn johdosta eduskunnassa, mahdollistaa se samaa sukupuolta oleville pareille siviilivihkimisen avioliittoon kuten avioliittolain (234/1929) 4. luvussa todetaan. Muutamissa viimeaikaisissa artikkeleissa kuten tämän päivän Helsingin Sanomien jutussa on esitetty, että myös samaa sukupuolta olevan parin kirkollinen vihkiminen voisi olla mahdollinen, jos joku pappi suostuisi sellaisen toimittamaan. Laki kuitenkin sanoo muuta.
Avioliittolain (234/1926) 16 § 1. momentti sanoo ensinnäkin, että "Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.". Kirkkojärjestyksen (1055/1993) 18 § 1. momentissa vastaavasti todetaan, että "Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi.". Kun katsotaan sitten kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavaa, havaitaan, ettei se ole sukupuolineutraali, vaan perustuu velvoittavilta osiltaankin siihen, että vihkiminen tapahtuu aviomieheksi ja aviovaimoksi, ei mieheksi ja mieheksi tai vaimoksi ja vaimoksi. Väärin toimitettu vihkiminen ei siis ole pätevä. On toki ikävää, että lain voimaantultua joudutaan tilanteisiin, jossa jotkut ajavat oikeusjuttuja toisten henkilöiden keskenään solmimien avioliittojen pätevyyttä vastaan, mutta viime kädessä väestörekisterimerkintöjen juridinen oikeutus on tuomioistuimista haettava.
Muissa maissa, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on säädetty, on kirkollinen vihkiminen tai muu uskonnollisen yhdyskunnan toimittama vihkiminen tullut mahdolliseksi vasta sen jälkeen kun kyseinen uskonnollinen yhdyskunta on itse sukupuolineutraalin vihkikaavan hyväksynyt. Näin ovat tehneet esimerkiksi Ruotsin ja Islannin kirkolliskokoukset. Tanskassa parlamentti saa suoraan muuttaa kirkkolakia ja siellä samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen on tällaisen lainmuutoksen vuoksi mahdollista nykyään. Norjassa kirkko ei toistaiseksi ole sukupuolineutraalia vihkikaavaa hyväksynyt, joten kaikki pätevät avioliittoon vihkimiset on siellä toimitettu siviiliteitse tai hajatapauksittain vihkioikeuden omaavissa sellaisissa uskontokunnissa, joissa samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on hyväksytty.
Jep , siitä se alkaa. Ensin oli näillä h-jutskilla selvänä kuulemma ajatus että kirkollinen vihkiminen ei mitenkään liity koko asiaan ja sitä toitotettiin joka käänteessä missä pikkusenkin aihetta liipattiin läheltä. Ei kuulemma ole pakko kirkossa näitä sukupuolettomia avioliittoja vihkiä. Nyt se nähdään miten kirkon toimintoihin halutaan myös vaikuttaa. Sitä mukaan se painostus ja kiristys yhteiskunnassamme lähenee sitä mitä monet rehelliset ihmiset arvelivat sen lähestyvänkin. Arkkihiippa on jo näitten muutosten tekijöiden talutusnuorassa ja siitä se etenee. Mitähän se mahtaisi tämmöseen menoon tuo muhammetti sanoa jos olis sanomassa.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se menee, että valheeseen rakennettu ei kanna yleensä pitkälle. Seuraavilla sukupolvilla onkin korjattavaa ja paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Tanska on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten valtionkirkko tosiasiallisesti heikentää kirkon uskonnollista valtaa. Se on peräti sen alkuperäinen tarkoitus.
Valtionkirkothan syntyivät uskonpuhdistuksen myötä. Uskonpuhdistus perustui yksinomaan siihen, miten se tuki paikallisten kuninkaiden irtautumista paavinvallasta. Uskonpuhdistuksessa maallinen valta otti kirkon hallintaansa, osin mukaan lukien kirkon opit. Ruotsi-Suomessa omaksuttiin Lutherin oppi sellaisenaan, kun taas esimerkiksi Englannissa kuningas itse paljolti muotoili anglikaanisen kirkon doktriinin.
Sittemmin Suomen evankelisluterilainen kirkko on päässyt autonomisempaan asemaan, mutta kuitenkin on säilyttänyt erinäisiä erityisasemia.
Kansankirkko on ehkä mielekäs ajatus, jos sen tarkoitus määritellään demokraattisesti ja perustuslain pohjalta. Tällöin kirkon toiminnan pohjana ei olisi mielekästä pitää luterilaista kristinuskoa, vaan siirryttäisiin kulttuurikristillisten perinteiden ylläpitämiseen ilman uskonnollista tehtävää.
Ilmoita asiaton viesti
”Tällöin kirkon toiminnan pohjana ei olisi mielekästä pitää luterilaista kristinuskoa, vaan siirryttäisiin kulttuurikristillisten perinteiden ylläpitämiseen ilman uskonnollista tehtävää.”
Näin jo käytännössä yleensä tapahtunutkin. Kansakirkko on lähinnä poliittiskulttuurinen yhteisö, johon on jäänyt jäljelle yksittäisiä kristittyjä. Opillista yhteyttä siellä ei ole. Kristilliset symbolit ja tavat ovat monin paikoin mukana lähinnä silmänlumeeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain määrin tämä tosiaan pätee Suomen evlut-kirkkoon, sikäli että sen jäsenistöstä vain noin kolmasosa uskoo kristinuskon oppeihin. Toisaalta se uskova osa on aika aktiivinen, kirkon sisällä on paljon aidosti uskonnollista toimintaa ja kirkolla organisaationa on uskonnollinen lähetystehtävä, jota se myös toteuttaa aktiivisesti.
Jos siirryttäisiin aidon kansankirkon suuntaan, kirkon tehtävä ja ”missio” pitäisi määritellä perustuslain pohjalta. Valtiollinen instituutio ei voisi tukeutua minkään tietyn uskonnon harjoitukseen tai edistämiseen, joskin kulttuuritapahtumien järjestäminen ehkä olisi mielekäs osa toimintaa. Niissä ehkä voitaisiin käyttää kristillisen perinteen teemoja, siltä osin kuin kyseessä ei ole uskonnonharjoitus. On mielenkiintoinen kysymys, millaiseksi se olisi mahdollista muotoilla.
En toki pidä sellaista realistisena – evlut-kirkon erillä pysyminen ja eron loppuusaattaminen on luultavasti helpompi ratkaisu. Tällöin kirkko voi säilyttää opilliset asiansa, mitkä ehkä ovat oleellisia jäsenaktiiveille.
Silti mielelläni pohdin, voisiko ajatus toimia…
Ilmoita asiaton viesti
Parasta olisi tasa-arvoistaa kansankirkko muiden uskonyhteisöjen kanssa. Näin perustuslain takaama uskonnonvapaus voisi toteutua.
Kuitenkin tällöin pitäisi myös lainsäädännössä ottaa huomioon se, että moderni ns. sukupuolineutraalisuus yms. on uskomus (ja vahingollinen sellainen) muiden uskomuksien joukossa.
Ilmoita asiaton viesti
Joko kirkko vihkii kaikki parit tai ei yhtään paria jollon kirkko luopuu vihkioikeudesta. Näinhän se menee. Kun vihkiminen on juridinen toimi on mahdotonta ajatella lainkäyttöoikeuden haltijaa käyttävän oikeuttaan ja samalla lainhoitovelvoitettaan samanarvottomasti ihmisiä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aika hurja tilanne on kehittymässä, sillä sateenkaari-väki tulee aikanaan lietsomaan kirkkoa vastaan sellaisen media- ja oikeustaistelu-kampanjan, että sen on hyväksyttävä sukupuolineutraali vihkikaava ja pakotettava kaikki papit toteuttamaan sitä ilman pienintäkään mutinaa. Tämä merkitsee valtavaa eroaaltoa kirkosta sekä työntekijöiden että jäsenistön suhteen. Mutta jos kirkko ei jostain syystä hyväksyisi em. kaavaa, niin eroaalto tulee olemaan vielä isompi. Kirkon on siis valittava Raamatun ja rahan väliltä. Oikeastaan ihan hyvä ja puhdistava juttu protestanttiselle kirkollemme.
Ilmoita asiaton viesti
Yllättävää muuten että jossain julkaisuissa uhkarohkeasti hehkutetaan mahdollisuutta että löytyyhän näitä pappeja jotka ovat valmiita asiakirjaväärennöksiin.
Mielestäni ketään ei pitäisi yllyttää tietoisiin asiakirjaväärennöksiin. Ihmettelisin tosiaan jos samaa sukupuolta olevan parin kirkollisesta vihkimisestä voisi selvitä ilman rikosseuraamuksia tahallisena asiakirjaväärennöksenä. Yllytyskin on rangaistavaa:
5 § (13.6.2003/515)
Yllytys
”Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.”
Maistraatillekin tuosta tulisi virkavirhe jos joku virkailija kuvittelisi väärennetyn kirkollisen vihkimisen päteväksi kun siitä heti kuitenkin näkee että kyseessä on samaa sukupuolta oleva pari eli kyseessä olisi aivan selvä väärennös.
Ilmoita asiaton viesti
Ykkösaamussa 9.4. arkkipiispa Kari Mäkinen myös varoitteli pappeja ryhtymästä laittomiin vihkimisiin mikä oli asiallisesti tehty.
Kiinnitti huomiota toimittajan yritys syöttää kansalle väärää kuvaa arkkipiispan asemasta:
”Te olette arvojohtaja, piispojen piispa….”
jonka Mäkinen korjasi aivan oikein että kukin piispa vaikuttaa vain omalla alueellaan ja kaikki piispat, myöskin arkkipiispa ovat saman arvoisia keskenään:
”Ei laiteta minulle isompaa takkia kuin on, nimittäin kukin piispa omassa hiippakunnassaan eikä minulla ole toisiin piispoihin sillä tavalla sananvaltaa”.
Ja lipsahtihan sieltä yllättäin ”aito avioliitto” myös, ilmeisesti ei aivan tarkoituksella:
http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi…
Ilmoita asiaton viesti
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen esim, ei hyväksy miespareja vihittäväksi, ja on harvoja todella fiksuja piispoja meillä.
Ilmoita asiaton viesti
Suurella pettymyksellä joudun ilmoittamaan, että Norjan kirkko on tänään, muutamaa päivää kirjoituksen jälkeen, hyväksynyt homoparien vihkikaavan:
Äänestystulos kirkolliskokouksessa oli 88-32, homoparien vihkikaavan puolesta, mikä on suorastaan käsittämätöntä.
Ilmoita asiaton viesti