Julkisen sektorin työntekijöiltä puuttuu henkilökohtainen sopimusvapaus
#STOP-mielenosoituksen eräänä iskuilmaisuna työntekijäpuolen edustajilla oli vapaa sopiminen. Käytännössä termi on kuitenkin työmarkkinayhteyksissä sikäli epätarkka, että sopimusvapautta on säädelty kolmiportaisesti, ideana, että työntekijä on työsuhteissa työnantajaan verrattuna heikompi osapuoli ja rajoitukset voidaan tehdä pääsääntöisesti vain työntekijän eduksi, ei vahingoksi. Pohjana on työelämää koskevat lait, sen päälle ammattiliitot voivat sopia työntekijälle lisäetua työehtosopimuksin ja työntekijä voi vielä sen päälle saada omassa työsopimuksessaan ja muuten henkilökohtaisia etuja.
Oikeisto on kritisoinut eniten tietenkin tuota lakien ja työsopimuksen välillä olevaa porrasta, koska se estää työntekijää sopivasta pätevästi työehtojensa olevan työehtosopimusta huonompia. Tällaisessa ideologiassa vapaa sopiminen tarkoittaisi sopimusvapautta työehtosopimuksesta ja teoreettisesta (*) mahdollisuudesta helpottaa yksittäisten työntekijöiden työnsaantia myymällä työpanoksensa halvemmalla kuin kilpaileva työnhakija.
Monilta unohtuu sellainen seikka, että julkisen sektorin työntekijöiltä ja virkamiehiltä mahdollisuus sopia henkilökohtaisista työehdoistaan puuttuu tyystin, jolloin työmarkkinajärjestöjen sopimat työehtosopimukset ja virkaehtosopimukset ovat ainoita lainsäätäjän ohittavia neuvottelupaikkoja. Palkat ja työehdot tulevat "taulukoista". Tämä merkitsee sitä, että ainakin näissä tapauksissa työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän mitätöiminen on yksiselitteinen sopimusvapauden heikennys.
(*) Tämä mahdollisuus on todellakin lähes aina vain teoreettinen. Niillä työntekijöillä, joilla on koulutuksen ja ammattitaidon kannalta hyvä työmarkkina-asema koko alallaan, pääsevät joka tapauksessa kaupittelemaan osaamistaan työehtosopimuksen raamia korkeammassa hintaluokassa. Matalapalkka-aloilla vastaavasti palkan huonontaminen työehtosopimuksen minimin alle johtaa usein suurempaan riippuvuuteen sosiaaliturvasta, erityisesti yleisestä asumistuesta, ja on epäedullista niin julkisen talouden kestävyyden kuin työhalukkuudenkin kannalta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)
Kerrankin asiaa. Lisäksi virkamiehiltä puuttuvat autoedut yms. muut yksityisellä sektorilla elämisen kulujen työnantajalle siirtämiseen käytetyt palkkaan verrattavat edut.
Yksityisellä sektorilla olevat edut ovat veronalaista tuloa josta edunsaaja maksaa verot. Kaikesta verottaja ottaa omansa, näistä tuskin kannattaa pahoittaa mieltään.
Lomien leikkaamista perusteltiin muistaakseni tasapuolisuudella. Tasapuolista lienee olisi luopua niistä myös yksityisellä sektorilla.
Yksityisellä sektorilla lomia on 30 pv, julkisella puolella 38 pv, hyvä että tämäkin asia tulee tasapuolistettua.
Auto, asunto ja muut edut ovat verotettavaa tuloa. Nämähän nostavat verotusta eli verottajalle lisää euroja, suomalaisten hyvinvoinnin hyväksi.
Sinulle lienee mahdotonta ymmärtää ettei julkisella sektorilla saa noita etuja, koska pitää pysyä virkaehtosopimuksen raameissa, ei siis voi sopia niistä, josta Mikko juuri kirjoitti blogissaan.
Siksi voitaisiin lailla viedä oikeus sopia noista eduista. Ne olisivat saajalleen 100% veronalaista tuloa. Mikään ei kiellä maksamasta palkkaa vaikka tiiliskivinä, mutta silloin tiilen tulee olla markkinahintainen, kuten se on virkamiehelle.
Kuinka monella lienee auto- tai asuntoetu? Käsittääkseni niitä on julkisellakin puolella. Ainakin näistä välillä saa lukea.
Meillä on maksimissaan se 25 arkipäivää vuosilomaa. Usein ei sitäkään. Tämän kesän saldoksi tuli viikko. Mutta silti saan iloisena veronmaksajana maksella toisille pitkiä lomia, lyhyitä työpäiviä ja runsaita tykytyksiä. Ei enää kiinnosta minua.
Julkisten lomien leikkaus vain hieman tasa-arvoistaa työelämää. Mahdollisesti tehostaa myös työtä.
JP. Ilmeisesti unohdit talvilomat 5 vrk. Tosin yksitysellä puolella näitä ei kerry, työsuhteet sen verran lyhyitä. Todellinen vuosiloma on mainitsemasi 25 vrk, eli noin 4 viikkoa.
Yksitysellä puolella ei ole noin vahvaa suojaa työpaikasta kuin julkisella puolella, jukisella puolella voit tehdä työuran alusta loppuun, eli eläkkeelle saakka.
Julkisella puolella työssä olleiden ei todellakaan kannattaisi valittaa, teillä on turvatut eläkkeet. Yksityisellä puolella olleiden eläke on muodostunt niistä pätkistä mitä on tullut 1993 jälkeen, tätä en mielelläni sanoisi etten ketään loukkaisi.
Valtion ja kuntin palveluksessa olleet ovat olleet suojatyöpaikoissa, tavallaan täydellinen irtisanomissuojasopimus, olitpa tarpeellinen tai et saat pitää työsi.
Ei, en unohtanut. Vuosiloma on 30 päivää. Viisi viikkoa. Siitä tulee 25 arkipäivää. 5 on lauantai päiviä.
Julkise 38 on kaikki arkipäiviä. Pysytään samalla viivalla.
Mikko,
valtionhallinnossa käynnistettiin 1990-luvun alussa uuden palkkausjärjestelmän UPJ:n kehittäminen. UPJ:ssa palkka määräytyy tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työpanoksen mukaan. osaaminen ja työpanos vaikuttavat palkkaan.
Vanhassa järjestelmässä palkka tuli virkanimikkeen ja palvelusvuosien perusteella. Sama palkka tuli, teit työsi hyvin tai vähemmän hyvin. Sopimusoikeushan valtiolle tuli vasta 1970 virkaehtosopimuslailla. Sitä ennen virkasuhteen ehdot - kuten palkan - määräsi yksin työnantaja.
UPJ-sopimukset solmitaan hallinnonaloittain. Esimerkiksi poliisihallinnossa siirtymisestä neuvoteltiin yli kymmenen vuotta. Kun UPJ:ssa annetaan henkilökohtaiset pisteet, niin eipä siinä epäluuloille ja kiistoille muita syitä tarvittu. - UPJ on sittemmin ulotettu valtionhallinon eri hallinnonaloille.
Kunkin hallinnon UPJ:ssa "sovitaan" henkilökohtainen palkka. Siitä käydään kunkin työntekijän kanssa yleensä pari kertaa vuodessa ns. kehityskeskustelu. Palkka ei siis ole täysin "kiveen hakattu". - Näin oli ainakin 10 vuotta sitten, kun olin vielä remmissä.
Ja näistä ns. henkipisteistä tai kokemusosista sanotaan ettei ole korotusvaraa jos joku ei eläköidy tai lähde talosta.
Mutta henkipisteet eivät tarkoita palkasta sopimista malliin milläs palkalla teet töitä tai pannaanko vapaa autoetu pakettiin.
Heli,
yleisen ves-ratkaisun yhteydessä yleensä varataan henkilökohtaisia palkantarkistuksia varten ns. järjestelyvara. Muitakin eriä - kuten mainitsit - saattaa olla; viimeisenä VM:n varat.
Kyllä tuo vanha ves- ja sittemmin UPJ-järjestelmä tulivat 35 vuoden puurtamisen yhteydessä tutuiksi. Jäykkyyttä niissä on edelleenkin, verrattuna yksityissektorin tes-järjestelmään. Puhumattakaan harmaasta sektorista ;)
Kommentoi 14 kommenttia