mikkonummelin

Suhteellinen köyhyys ja huono-osaisuuden portaat

  • Sipilän hallituksen voimakolmikon alkukuherteluja
    Sipilän hallituksen voimakolmikon alkukuherteluja
  • Jo ensi perjantaina uhkaa rytistä
    Jo ensi perjantaina uhkaa rytistä

Korporatiivisena hyvinvointivaltiona Suomessa absoluuttinen köyhyys ja sen lieveilmiöt, kuten nälänhätä, asuminen kadulla tai jääminen kokonaan terveydenhuollon ulkopuolelle, ovat harvinaisia. Tästä huolimatta kasvavat tuloerot tarkoittavat sitä, että tulon- ja omaisuuden jaon hännille jää paljon ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan suhteellista köyhyyttä. Nyt kun hallituksen työvoimapoliittiset listat kuohuttavat ja uhkaavat provosoida koko maan asiat sekaisin laittavia työtaisteluita, on hyvä tarkastella tilannetta niiden vinkkelistä, joilla jo ennestään pienet tulot ovat esimerkiksi ylityökorvauksiin aiottujen leikkausten vuoksi pienenemässä entisestään.

Kun puhutaan suurista tai keskisuurista tuloista, niiden notkahtaminen yksittäisinä kuukausina ei yleensä johda suureen dramatiikkaan elintason ylläpitämisessä. Kulutus voi pysyä jopa samana ja rahaa jää säästöön hieman vähemmän tai asuntolaina lyhenee hieman hitaammin. Lapset menevät edelleen kouluun merkkivaatteissa ja mukanaan uusinta mallia olevat älypuhelimet tai tabletit. Sen sijaan kun pienet tulot notkahtavat, se saattaa pudottaa henkilöitä tietyiltä näkyviltä huono-osaisuuden portailta alemmalle tasolle, jolloin syntyy monesti myös elintasoa alentavia kerrannaisvaikutuksia ja itseään ruokkiva spiraali alaspäin.

Eräs suhteellisen köyhyyden ylärajan tuntumassa oleva merkki ja jonkinlainen pieni- ja keskituloisten rajapyykki on se, jos ei ole varaa tai ei saa pankista lainaa kohtalaisella paikalla sijaitsevaan omistusasuntoon vaan joutuu jäämään vuokralle. Tällöin asumiskulut hyppäävät, koska vuokra on yleensä kalliimpi kuin yhtiövastike, lainan korot ja lyhennys ja lisäksi omistusasumisella on veroetuuksia. Vuokra-asumisessa on omistusasumiseen verrattuna myös se iso haitta, ettei asuntoa vähitellen pääse lunastamaan velattomasti omakseen ja jättämään perinnöksi. Tältä kynnykseltä harva haluaa romahtaa alemmalle portaalle, mikäli sellainen olisi seurausta ulkoisesti arvioiden verraten vähäisestäkin tilipussin keventymisestä.

Kun mennään vieläkin pienempiin tuloihin, tulee muita huono-osaisuuden portaita vastaan. Eräät näistä realisoituvat siinä kohden kun henkilö tulee riippuvaiseksi yhä useammasta sosiaaliturvan muodosta, esimerkiksi yleisestä asumistuesta, työttömyysturvasta, sovitelluista päivärahoista tai toimeentulotuesta. Tällöin astuvat kuvaan pankkitilien kyttääminen viranomaisten toimesta, jatkuvat anomukset ja paperiselvittelyt ja tukien leikkautumisesta aiheutuvat jyrkät tuloloukut, mikäli palkka olisi välillä hieman korkeampi. Aiemmin säästettyä omaisuutta voi joutua pakkorealisoimaan, jos sitä on. Nämäkin ovat seikkoja, jotka tulevat konkreettisesti näkyviksi useilla Sipilän listojen uhkaamilla matalapalkka-aloilla.

Tulojen ja omaisuuden pienentyessä heijastevaikutukset ulottuvat myös perhe-elämään, lapsiin ja nuoriin. Kenenkään taloudellista tilannetta ei pidemmällä tähtäimellä ainakaan paranna se, jos koulutus joudutaan jättämään kesken tai taitojen antamaa potentiaalia matalammalle tasolle taloudellisista syistä. Heikkojen varojen vuoksi jääminen pois lukiosta tai jopa peruskoulun arvosanojen huononeminen lukukausien aikana tehtyjen sivutöiden vuoksi olisivat selkeitä merkkejä siitä, että tässä maassa jätettäisiin nuoria heitteille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Luokkayhteiskunta tekee vahvaa paluuta?

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Millä ihmeellä vanhemmat kustantavat nuoren asumisen ja matkat toispaikkakunnalle, kun pikkulukiot ja kulut aiotaan lakkauttaa?

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Tuo asuntoesimerkki on taas samaa vanhaa kateuden siivittämää "muilla menee paremmin" valittamista.

Ensinnäkin omistusasunto on taakka nykyaikana. Vuokralla asuja voi surffata paikkakunnalta toiselle ja kaupunkiseudun yhdeltä laidalta toiselle vapaammin kuin ne joilla on omakotitalo landella ja eikä se omistusasunto kaupungissa juuri sen kepeämpi riippa ole.

Vuokra on aina korkeampi kuin vastike, eikä vain useimmiten. Vastikkeen päälle joutuu maksamaan lainan korot ja lyhennykset. Useimmiten ne yhdessä ylittävät vuokralaisen asumismenot, ja erityisesti silloin kun vuokralla olija saa asumistukea.

Onko asumisen kannalta omistusmuodolla jotain merkitystä. Minä en ainakaan koe kuin omistamisen tuskaa kaiken aikaa, kun ajattelen asuntoni arvon alenemista, asuntoni kulumista, tulevia remontteja jne. Nuo asiat eivät vuokralla asujaa vaivaa.

Minä en siitä hyödy, että joku sukulainen, kunta tai valtio tulee perimään asuntoni. Ei siitä pääse hyötymään edes silloin kun perijänä ovat omat muksut. Myyntiin mennessään asunnon hankintahintaan nähden arvon aleneminen on melkoinen, ja vuokralle laitettuna tuotot jäävät muutamaa sataseen kuukaudessa. Sekin saattaa jakaantua useammalle perilliselle.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Liitin artikkeliini omistusasumiseen lisäattribuutin "kohtuullisella paikalla oleva" aivan tarkoituksella, koska tiedostan hyvin, että syrjässä tai maakuntien rakennemuutospaikkakunnilla olevilla omistusasunnoilla ei usein järin suurta arvoa ole tai ainakin arvon alenemisen riskit ovat tietyissä skenaarioissa kovat. Sen sijaan pääkaupunkiseudun lähiövyöhykkeilläkin sijaitsevat omistusasunnot ovat kovan luokan arvo-omaisuutta ja niissä kannattaa olla kiinni, jos mahdollista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset