*

mikkonummelin

Koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolieroista ja työajoista

  • Aikanaan koulut oli sukupuolijaoteltu ja pojille ja tytöille opetettiin osittain eri oppiaineita.
    Aikanaan koulut oli sukupuolijaoteltu ja pojille ja tytöille opetettiin osittain eri oppiaineita.

Työelämän tehostamisen nimissä on kaavailtu useiden alojen työntekijöille palkanalennuksia työajan pidentämisen muodossa. Tällöin on kiinnitetty huomiota erityisesti julkisen sektorin pidempiin lomiin, jättäen vähälle huomiolle sen, että yksityisellä sektorilla on ainakin hyvin koulutetuilla vastaavasti korkeammat palkat, samoin kuin siihen, että aikaisemmin työntekijät tekivät paljon pidempää päivää ja jopa kuusipäiväistä työviikkoa niin, että lauantai oli työpäivä.

Työttömyyden kasvun ja automatisaation lisääntymisen näkökulmasta työajan pidennys on tietysti mieletön ajatus; kansan hyvinvointia ajatellenhan työtä pitäisi mieluummin jakaa työaikoja lyhentämällä ja muuttuviin työelämän vaatimuksiin vastata koulutuksen uudistamisella eikä sen leikkaamisella torsoksi.

Monet työajan pidentämistä haikailevat eivät ota huomioon erästä tärkeää sukupuolia koskevaa seikkaa historialliselta pidempien työaikojen ja kuusipäiväisten työviikkojen ajalta, koska tuolloin etenkin keskituloisten työmarkkinat olivat erittäin miesvaltaisia. Naiset jäivät heti perheen perustamisvaiheessa enemmän tai vähemmän pysyvästi kotiin. Jos siis verrataan vaikkapa 1960-lukulaista tilannetta nykytilanteeseen, töitä tehdään aikuisväestössä sikäli varsinaisilla työmarkkinoilla enemmän, että molemmat sukupuolet osallistuvat kakun kasvattamiseen.

Työmarkkinoilla on edelleen nähtävissä suuria sukupuolittumiseroja. Vaikka tyttöjen koulumenestys on peruskoulussa ja lukiossa poikia huomattavasti parempi, niin jostakin syystä naisten koulutus- ja ammatinvalinnat ja perheellistyminen johtavat siihen, että palkkakehityksessä naisten ja miesten ansiot keikahtavat jälkimmäisten kannalta suurempiin lukemiin. Äitiyden hinta työuralle on edelleen joillekin naisille suorastaan hirvittävä. Mitä tulee siihen, että naiset valitsisivat ennemmin kuin miehet huonommin palkattuja julkisen sektorin työtehtäviä ja täten ajateltaisiin naisten itse aiheuttaneen osan palkkakuopastaan, kysymys on taaskin perheellistymisen seurauksista. Monet naiset saattavat tällaisen uravalinnan tehdessään alitajuisesti varautua siihen, että julkisen sektorin ammatti olisi niin vapaa-aikojen kuin perhe-etuuksien kannalta ystävällisempi kuin yksityisen sektorin ammatti pienemmästä palkastaan huolimatta siinä vaiheessa kun ensimmäistä pienokaista alkaa odottaa.

Ilmeisesti siksi, että nykyinen hallituskokoonpano edustaa eduskunnassa sen 2-4. konservatiivisimpia puolueita eivätkä kaikkein konservatiivisimpien Kristillisdemokraattienkaan välit hallituspuolueisiin ole umpikireät, on viime aikoina keskusteluun tullut yhtäkkiä vaatimuksia, jotka on naamioitu sukupuolten tasa-arvon huppuun, mutta ovat tosiasiassa karkean sovinistisia. Eräs tämäntyyppinen vaatimus on ollut poikien ja tyttöjen erottaminen erikseen poika- ja tyttökouluihin poikien opintomenestyksen parantamiseksi. Tällöin herää kuitenkin monia kiusallisia kysymyksiä. Miten erilliset poikakoulut muuttaisivat tilannetta poikien hankalamman murrosiän osalta? - Eivät mitenkään. Miten erilliset poikakoulut parantaisivat poikien oppimistuloksia? - Ei tähänkään mitään selkeää mekanismia ole näyttää. Olisiko tyttökouluissa tarkoituksena tyttöjen oppimismahdollisuuksien tahallinen huonontaminen poikiin verrattuna erityisesti matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa ja akateemisten jatko-opintomahdollisuuksien heikentäminen? - Mahdollisesti. Taustalla voi olla heijastuma uusliberalistisesta koulutuskäsityksestä, jossa naisten pääsyä yliopistoihin ei pidettäisi yhtä arvokkaana kuin miesten, johtuen siitä, että ensinmainitut saisivat ylemmissä kappaleissa ilmenevistä syistä pienemmällä todennäköisyydellä maksettua koulutuksensa verotuksessa yhteiskunnalle takaisin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Pohdinnan arvoinen ajatus on se, että kuvastaako kouluissa annetut arvosanat sellaista osaamista, jota koulun ulkopuolella arvostetaan tai jolla siellä menestytään?

Tulevaisuudessa tarvitsisimme ratkaisuja joilla voitaisiin tukea opiskelijoita paremmin. Nykyisellään selvästi pitäisi suurempi panostus laittaa niihin, joiden menestys on heikkoa. Tämä ei tunnu silti olevan kiinnostuksen kohde poliitikoille eikä monille muillekaan tahoille. Kokonaisuuden kannalta suurin parannus keskiarvoihin saataisiin tästä huolimatta juuri keskittymällä tähän ryhmään.

Toimituksen poiminnat