Jokainen työsuhteen päättyminen sisältää riskin pitkäaikaistyöttömyydestä
Työelämän luonne on muuttunut rajusti viimeisimpien vuosikymmenien kuluessa kun samassa työssä harvemmin kukaan on vuosikymmeniä, vaan työpaikkaa vaihdetaan työuran aikana usein, joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Näin on asian laita etenkin yksityisellä sektorilla. Tämä on houkutellut jotkut oikeistopoliitikot esittämään, että työsuhdeturva olisi näin tullut tarpeettomaksi kun joustavat työmarkkinat mahdollistavat aina helpon mahdollisuuden siirtyä isojen YT:eiden jälkeen uuteen työpaikkaan ja kehittää siten uraansa.
Totuus on kuitenkin toinen. Epävarmoista työmarkkinoista seuraa monenlaisia haittoja työntekijöille, esimerkiksi aiemmin kirjoittamani ongelma rakennemuutospaikkojen työpaikkojen äkillisestä vähenemisestä ja työllistymishankaluuksista, jos ei ole valmiuksia muuttaa työn perässä. Yksityisellä sektorilla vieläkin merkittävämpi seuraus työpaikkojen vaihtuvuudesta on se, että tietyn iän, alakohtaisesti noin 45-55 vuotta, saavutettuaan, työntekijän uudelleentyöllistymismahdollisuudet romahtavat jyrkästi. Ikääntyvillä työntekijöillä on suurempi riski sairaspoissaoloista ja erityisesti yli 55-vuotiaiden kohdalla työnantajalle koituu ongelmia siitä, että irtisanomistilanteissa joutuu maksamaan ylimääräisiä korvauksia.
Helppoja ratkaisuja on vaikea keksiä. On selvää, että niin kauan kun eliniänodotteen pidentymisestä huolimatta eläkeikää lähestyvät eivät työmarkkinoille enää kelpaa, ei ole mitään luontevia mahdollisuuksia työttömyyseläkeputken poistamiseen. Tärkeää olisi ainakin huolehtia siitä, että eri ikäluokkien työllistämisen riskejä työnantajalle voitaisiin tasata.
Kommentit (0)