Keskituloisten sosiaaliturva on hyvinvointivaltion ominaispiirre

Tämän voi katsoa olevan jossakin määrin jatkoa aikaisemmille perustulopohdinnoilleni, kuten edelliselle kirjoitukselleni. Kuitenkin käsittelen tässä sellaista sosiaaliturvan erityispiirrettä, joka on ominainen nimenomaan Pohjois-Euroopassa ja osassa Länsi- ja Keski-Eurooppaa sijaitseville korporatiivisille hyvinvointivaltioille.

Kokoomuksen Eija-Riitta Korhola kirjoitti taannoin pitkän blogikirjoituksen Kokoomuksen myönteisestä suhtautumisesta köyhäinapuun. En epäilekään, etteikö käytännössä jokaisessa eduskuntapuolueessa ole haluja huolehtia sosiaaliturvan minimitasosta edes jossakin määrin ja erityisesti välttää ihmisten joutumista asunnottomiksi. Köyhäinapu ja köyhimmille annettava sosiaaliturva jossakin muodossa esiintyy myös monissa talousoikeistolaisissa kirjoituksissa, kaikkein libertaareimmassa päässä sen toteutustavoissa saatetaan tosin painottaa vapaaehtoisia keräyksiä ja lahjoituksia.

Hyvinvointivaltioille erityistä on kuitenkin se, ettei sosiaaliturvaa ole jätetty pelkäksi köyhäinavuksi, vaan myös keskituloisille tai keskituloisista taustoista tuleville nuorille tarjotaan sosiaaliturvaa. Luonnollisesti koko keskiluokka ei voi olla sosiaaliturvan nettosaajia tai yleensäkään sitä nostaa, vaan hyvin monien osaksi tulee työiässä prosenttilukuina kireähkö progressiivinen tuloverotus.

Keskituloisille tarkoitettuja sosiaaliturvan muotoja ovat erityisesti vanhempainetuudet, mukaanlukien lapsilisät, verovaroin ja työnantajamaksuin rahoitetut vanhempainvapaat, verovaroin rahoitettu koulutus kaikilla koulutusportailla yliopistoja myöten, opintososiaaliset etuudet, suurilta osin pakollisista työnantaja- ja työntekijämaksuista rahoitetut kassaan kuuluvien ansiosidonnaiset työttömyysetuudet, verovaroin tuettu terveydenhuolto ja omistusasumisen tukeminen esim. ASP-tilien muodossa. Motiivina näihin on se, että keskituloisilla on elämänvaiheita, joissa sosiaaliturva toimii siltana myöhempään todennäköisesti parempien ansiotulojen elämänvaiheeseen ja estää tiettyjen yllättävän yleisten riskien toteutuessa romahtamasta ylivelkaantumiseen ja pidempiaikaiseen pienituloisuuteen.

Hyvinvointivaltion edellytyksiin kyllä kuuluu köyhäinapu, mutta järjestelmän varsinaiset hienoudet ovat siinä, miten hyvinvointivaltio rakennusvaiheessaan on ensin varta vasten lisännyt keskituloisten osuutta väestössä mahdollistamalla laajemman omistusasumisen ja sen jälkeen pyrkinyt suojaamaan keskiluokan matalatuloisempaa puoliskoa alhaalta päin rispaantumiselta. Luonnollisesti hyvinvointivaltion rakentamisen välttämättömänä edellytyksenä ovat olleet vuosien saatossa useat vahvat nousukaudet ja teollistuminen.

Mikko Nummelin
Sosialidemokraatit Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

Diplomi-insinööri vm 2007, Aalto-yliopiston jatko-opiskelija tutkimusalana teknillinen matematiikka, syventävänä aihealueena ohjelmistojärjestelmät, ohjelmistosuunnittelija Cinia Group Oy:ssä Espoon Keilaniemessä/Helsingin Ilmalassa vuodesta 2015, aiemmin ohjelmistosuunnittelija Ixonos Oyj:ssä Helsingin Herttoniemessä 2008-2015, s. 1975. Etelä-Espoon sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokunnassa kaudella 2019. Espoon sosialidemokraattien hallituksen ja edustajiston jäsen kaudella 2019.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu