mikkonummelin

Suomalaisen EU-kritiikin olemus

  • Suhtautuminen Euroopan Unioniin on usein kiinni henkilökohtaisista lähtökohdista
    Suhtautuminen Euroopan Unioniin on usein kiinni henkilökohtaisista lähtökohdista

0. Johdanto

Tänään sunnuntaina Kreikka äänestää parlamenttivaaleissa ja vaalituloksen odotetaan vaikuttavan niin Kreikan, euroalueen kuin Euroopan Unioninkin tulevaisuuteen lähivuosina. Tässä artikkelissani jäsennän kuitenkin suomalaisen eurokritiikin taustasyitä, olettamia ja vastakritiikkiä.

Poliittisesti eurokritiikki ja euromyönteisyys ovat karkeasti jakautuneet suomalaisessa puoluekentässä niin, että kahdeksasta eduskuntapuolueesta seitsemän on edes kohtalaisen euromyönteisiä ja ainoastaan Perussuomalaiset on ennemminkin eurokriittinen. Vastaavasti kahdeksasta eduskunnan ulkopuolisesta puolueesta, joihin on Muutos 2011 laskettu mukaan siksi, ettei se ole kyennyt vaaleissa saamaan kansanedustajanpaikkoja, ainoastaan Piraattipuolue on selkeämmin euromyönteinen ja kaikki muut seitsemän varioivat lievästä eurokriittisyydestä hyvinkin jyrkkään euro- ja EU-vastaisuuteen. Näiden lukemien perusteella EU-jäsenyys ja euroalueen jäsenyys olisivat Suomessa kansan keskuudessa edes sen verran kannatettuja, että harvemmat haluaisivat hinnalla millä hyvänsä ajaa aktiivisesti Suomen eroa näistä länsiliittoumista.

Pääasiallinen eurokriittisyyden syy on ihmisen oma kokemus Euroopan Unionin ja euroalueen vaikutuksista omaan elämänpiiriinsä. Jos näistä kokee saavansa enemmän hyvinvointia ja turvallisuutta, silloin todennäköisesti asennoituu euromyönteisesti, jos taas näkee näissä enemmän tulevaisuuden uhkakuvia, silloin todennäköisesti asennoituu eurovastaisesti. Yhdelle voi tärkeänä asiana näyttäytyä avoin Viron raja, jonka laittaa eurointegraation ansioksi, toinen taas saattaa kirota maataloustuotteidensa huonompaa kaupaksimenemistä kun joutuu kilpailemaan jatkuvasti "halvan euroruoan" kanssa ja saa pelätä maataloustukien kohtalosta joka vuosi. Tämä oli yleinen huoli pohjoisen maatalousväestön parissa Euroopan Unioniin liittymisvaiheessa ja lienee edelleen.

Luettelen seuraavaksi eurokritiikin muotoja aihealueittain jäsenneltyinä.

 

1. Eurovaluuttaa koskeva kritiikki

Eurovaluutta on ilmeisesti eniten kritiikkiä kirvoittanut unionin ominaisuuksista, ehkä osittain siksi, että kaikki EU-maatkaan eivät ole yhteisvaluuttaan uskaltautuneet tai päässeet, toiseksi yhteisvaluutta on koettu rahapolitiikkaa jäykistäväksi ja luovan yllättäviä yhteisvastuita euroalueen maihin. Erityisen paheksuttavia kansan keskuudessa ovat salaisesti valmistellut ja unionin sääntöjä venyttävät tavat tukea heikommin menestyviä euromaita, esimerkkejä tällaisista konstruktioista ovat olleet Suomen tekemät Kreikan vakuussopimukset ja molemmat euroalueen vakausmekanismit EVM ja ERVV. Jonkin verran parempi hyväksyntä on kansan keskuudessa unionin sääntöjen mukaisilla valtioiden välisillä tulontasauksilla.

Suomalaisten keskeisin syy puoltaa eurovaluuttaa on epäluottamus omien päättäjien kykyyn pitää yllä kansainvälisesti uskottavaa ja helposti vaihdettavaa omaa valuuttaa. Markan historia ei ole kaikilta osin ollut tässä suhteessa mairitteleva ja markalla ja devalvaatioilla myös 1990-laman pimeimpiin syövereihinkin ratsastettiin. Euron käyttöä ja toivottavasti muun talouden ylläpitoa sen ehdoilla pidetään monissa piireissä stabiilimpana.

 

2. Vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuva kritiikki

Vapaa liikkuvuus koetaan pääosin myönteisenä silloin kun sitä pystyy itse hyödyntämään. Osa nuorista suomalaisista ei rajoita elämänpiiriään pelkkiin Tallinnan lauttoihinkaan, vaan on kuin kala vedessä Euroopan sisäisen opiskelijavaihdon ja kansainvälisen työnhaun kanssa ja vieraat kieletkin siinä sivussa tarpeen mukaan sujuvat.

Sen sijaan kansan keskuudessa on suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät vapaan liikkuvuuden ennemminkin kielteisenä asiana. Viinarallia pidetään kansakuntaa uhkaavana rappioilmiönä, avointen rajojen pelätään päästävän maahamme läpi lähinnä kerjäläisiä, rosvoja ja huumelasteja, EU:n avoimista työmarkkinoista ei pidetä kun muualta tulevan työvoiman pelätään vievät esim. oman alan työpaikkoja. Joitakin ärsyttää myös se, että rikkaammilla suomalaisilla tai yrityksillä on, paitsi oikeus ylittää raja muuhun EU-maahan, viedä samalla myös omaisuutensa ja tuotantopääomansa sinne mukanaan. Oma lukunsa on myös Suomesta muualle EU:hun maksettavat lapsilisät ja eläkkeet.

 

3. Kansallisen itsemääräämisoikeuden vaarantumiseen kohdistuva kritiikki

EU:sta tulee välillä Suomeen ns. "kurkunkäyryys- ja tervakattodirektiivejä" tai ainakin sellaisista huhutaan. Ne luonnollisesti ärsyttävät kansalaisia ja niiden katsotaan puuttuvan liikaa maamme itsemääräämisoikeuteen. Jo aiemmin yllä mainitut maanviljelijät harmittelevat sitä, että Suomea on estetty levittämästä kansallistakaan maataloustukea mielivaltaisiin summiin. Maataloustukien rajoitukset ovat toisaalta perusteltuja siksi, että tuet itsessään vääristävät unionin sisäisiä kilpailuasetelmia.

Jotkut myös pelkäävät, että EU, NATO tai molemmat yhdessä vetäisivät Suomen mukaan sellaisiin kansainvälisiin konflikteihin, joihin Suomi ei muuten olisi joutumassa. Toisaalta EU:n ja NATO:n kannattajat ovat vastaavasti sitä mieltä, että nykytilanteessa länsiliittoutumisen liika karttelu voi vain johtaa Suomea syvemmälle Venäjä-riippuvuuteen ja potentiaalisesti suurempaan oman päätäntävallan menetykseen kuin mihin lännen kanssa toimiessa joutuu.

 

4. Legitimiteettikritiikki

Harvinainen EU-kritiikin muoto, johon jotkut ovat erikoistuneita, on esittää EU:hun ja euroalueen liittymisprosesseihin sisältyneen valtiojärjestyksen ja voimassaolevien lakien ja perustuslakien vastaisuuksia ja tehdä siitä johtopäätös, ettei EU:n tai euroalueen jäsenyydet siksi olisi Suomessa laillisesti voimassa. Näissä yhteyksissä esitetään myös ajoittain sellaista väärää argumenttia, että Suomessa perustuslakeja saisi tai pitäisi saada muuttaa vain kansanäänestyksillä. Suomen valtiojärjestys ei kuitenkaan ole sitoviin kansanäänestyksiin perustunut koskaan historiansa aikana.

Tärkein legitimiteettikritiikin muoto lähtee siitä, että Suomi olisi sitoutunut eurovaluutan käyttöönottoon ennen kuin perustuslaki olisi ollut asianmukaisessa kunnossa tätä varten. Kuitenkin normaali tapa saattaa voimaan kansainvälisiä sopimuksia on se, että ensin ne allekirjoitetaan ja myöhemmin ratifioidaan tekemällä tarvittavat lakien ja perustuslakien muutokset. Euron käyttöönotossa olennaisinta lienee ollut se, että perustuslaki ja lainsäädäntö oli asianmukaisessa kunnossa ennen kuin euro tuli maassamme käteisvaluuttana käyttöön.

Mikäli osa legitimiteettikritiikistä olisi aiheellista, se ei kuitenkaan näitä lakeja kumoaisi, vaan aiheuttaisi juridisesti korkeintaan korvausvelvollisuuksia yksityishenkilöille ja yrityksille niistä vahingoista, joita on syntynyt Suomen lain vastaisesta EU-lainsäädännön sovellutuksista ylimenokausilla. Tällaisia oikeuskanteita emme ole nähneet. Toisin päin olevia tapauksia, joissa Suomi on viivästellyt unionilainsäädännön noudattamista ja voimaansaattamista ja aiheuttanut henkilökohtaista taloudellista vahinkoa on kyllä ollut esimerkiksi käytettyjen autojen tuonnin ja alkoholitilausten kohdalla.

 

5. Johtopäätöksiä

EU näyttäytyy eri ihmisille voimakkaastikin eri näkökulmista. EU:ta puoltaa stereotyyppisesti todennäköisemmin nuori akateeminen ihminen, jolla on vain vähän talousongelmia, asuu pääkaupunkiseudulla tai suurimmissa kaupunkikeskuksissa, omaa kansainvälisiä kontakteja ja osaa hyödyntää kielitaitojaan. EU:ta vastustaa stereotyyppisesti todennäköisemmin vanhempi ihminen, joka on vähävarainen, kärsinyt pätkittäisestä työurasta ja köyhyydestä ja asuu syrjäseudulla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

En osaa sanoa mihin kategoriaan itseni sijoittaisin, olen nimittäin EU-jäsenyyden aikana vaihtanut kantaani. Alun perin kannatin varauksetta EU:iin liittymistä ja alkuvuosina näin EU:n tuovan jäntevyyttä, tavoitteellisuutta ja uutta dynamiikkaa mm alueelliseen kehitystyöhön. Nykyisin näkisin mielelläni Suomen eroavan niin eurosta kuin EU:stakin. Eniten olen pettynyt EU:n perusperiaatteisiin kuuluneen läheisyysperiaatteen täydellisestä unohtamisesta, itse asiassa kehitys on ollut päinvastainen. Toisekseen EU:n sosiaalinen ulottuvuus on osoittautunut pelkäksi retoriikaksi ja nyky-EU näyttäytyy ytimeltään talouseliitin ja uusoikeistolaisen politiikan näennäisdemokraattisena peitejärjestönä. EU:n ulkopolitiikkakin on lähinnä vitsi parlamentista puhumattakaan. Mielestäni Suomen ei kannattaisi tätä systeemiä nettomaksajana enää ylläpitää. Erilaisiin kansainvälisiin yhteishankkeisiin voisi Suomi toki osallistua muiden EU:hun kuulumattomien maiden tapaan.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Vapaa liikkuvuus, sikäli kun se tarkoittaa pääoman vapaata siirrettävyyttä rajojen yli sekä tavaroiden ja palveluiden vapaata kauppaa, on toki perinteinen oikeistoliberaali arvo ja vasemmisto on välillä hermostunut siitä, että tämä aiheuttaisi jäsenmaiden välistä verokilpailua ja murentaisi hyvinvointivaltion rahoittamiseen tarvittavan veropohjan ajan kanssa niissä maissa, joihin suuret tulonsiirrot ja korkea työvoiman suoja ovat unionia edeltäneellä protektionistisemmalla kaudella kehittyneet.

Tämäntyyppistä kritiikkiä on ajoittain nähty myös suomalaisten vasemmistopoliitikkojen suusta, mutta varsin hillityssä määrin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Markan historia ei ole kaikilta osin ollut tässä suhteessa mairitteleva ja markalla ja devalvaatioilla myös 1990-laman pimeimpiin syövereihinkin ratsastettiin."

Ei tästä virheestä nyt viitsisi jatkuvasti huomauttaa mutta sitkeästi elätetään virhekäsitystä että kyseessä oli Suomen sisäinen töppäys pidettäesä omaa valuuttaa yliarvostettuna. Kyseessä oli kuitenkin ensikokeilu Euroopan yhteisestä valuutasta (ERM) jossa markka oli sidottu ecuun ja kun virhettä ei haluttu oikaista, kuten ei nyt euroakaan, ajauduttiin ongelmiin markan tukemisessa ja kuitenkin jouduttiin irroittautumaan ecusta ja devalvoimaan markka. Tämän jälkipyykki olikin se likaisempi homma jonka Suomen poliitikot töppäsivät täysin pelastamalla isot sijoittajat ja pankit sekä uhraamalla valtavan määrän yrityksiä.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Devalvaatio tosin oli se viimeinen niitti, jolla suuri määrä valuuttavelkaa ottaneita yrityksiä ja sitä kautta yrittäjiä tuhottiin. Jo ulkovaluuttavelan runsas kaupittelu on jälkiviisaasti nähtävissä hälytysmerkkinä siitä, että omaa valuuttaa pidettiin epäluotettavana. Hyvin suuri osa suomalaisista on tyytyväisiä siihen, että omien poliitikkojemme näpit pidetään jatkossa irti devalvaationapilta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mainitsemasi näkökulmat ovat aivan relevantteja. Niiden ohella, tai niitä pilkkoen, kritiikki voi pohjautua aivan todellisiin, koettuihin ja havaittuihin asioihin.
Ehkä EU-kritiikkiä voi katsella myös seuraavista näkökulmista:

a) hinta-laatu -suhde (korkea hinta, huono laatu)
b) panos-tuotos (panokset suuria, tuotokset vähäisempiä)
c) korruptio-rehellisyys, (suuret vaihtelut ja hyväksyttävyyserot härskiydessä)
d) hallinnon raskaus, hitaus ja jäykkyys - hallinnon keveys, ketteryys ja kyky elää ajassa, (kyky ratkaista omia kriisejä huono, riitainen ja epätasa-arvoinen maittain)
e) vaikutusmahdollisuuden etääntyminen - vaikutusmahdollisuuden kokeminen, (isot vs. pienet maat)
f) päättäjien vieraantuminen eri alueiden elämästä - päättäjien erilaisten alueiden ymmärtäminen,
g) ilmasto- ja elinolosuhteiden erilaisuuden myöntäminen - kieltäminen,
h) eri jäsenmaiden kohtelun eriarvoisuus, joka liittyy yhteisvastuun osuuksiin.
i) eri kulttuurien erilainen käsitys ns. kotiinpäin vetämisestä
j) kielten, kulttuurimentaliteettien, tapojen, perinteiden, 'ylpeyden', kohtalonyhteyden kokemisen etc. erilaisuudet: Helsinki voi auttaa Utsjokea kotimaassa, mutta miksi Ateenaa 2000 km:n päässä?
k) siirtolaisuuden sieto- ja kestokyvyn erot eri kulttuureissa
l) rikollisuuden ja eri lieveilmiöiden vapaa liikkuminen

Euron ja EU:n luvattiin olevan ratkaisu ongelmiin, mutta moni kokee sen olevan myös ongelmia ylläpitävä ja synnyttävä hallintokokonaisuus.

Koulutettu, urbaani, kielitaitoinen ja joustava on aina voinut liikkua esim. Euroopassa, Amerikassa tai Australiassa. Omasta puolestani voin todeta sen jo 1960-1970 -luvulta. Yhteisvaluutta, vaihto-opiskelu, työharjoittelu ja työ ovat aina auenneet tällaisille eivätkä siinä valuutta, passi ja työlupa ole koskaan aiheuttaneet ylipääsemätöntä muuria vanhaa ns. Itäblokkia lukuunottamatta.

Sen sijaan 2. maailmansodan jälkeen harva on kokenut rauhan aikana 6-7 vuotta kestänyttä jatkuvaa kriisiä, joka koskee etenkin EU-jäsenmaiden kansalaisia. Tämänhän ei pitänyt "Rauhan-EU:ssa" olla mahdollista?
Ajatus, että "on viilattu linssiin" on monelle mieltä kalvava...
http://ri.search.yahoo.com/_ylt=A0LEVzSYCMVUFeYAJX...
Moral hazard koetaan hyvin raskaana Suomessa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Omalla itsenäisellä valuutalla ja valtiota rahoittavalla keskuspankilla Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio, vieraalla valuutalla, eurolla on lähinnä otettu velkaa samalla kun kansallisomaisuus on lähes hävitetty ja infra hajoaa käsiin.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Hyvinvointivaltiota on rakennettu myös euroaikana, koska yleinen vaurastuminen on mahdollistanut elintason kasvun suurelle osalle kansalaisista. Myös sosiaalipolitiikkaa on edistetty monin tavoin ja esimerkiksi velkojen ja ulosoton lopulliset vanhenemismekanismit ovat vasta viime vuosikymmenen saavutuksia.

Sen sijaan sosiaalitukien taso ei ole kohonnut samassa määrin kuin palkat ja pääomatulot, mutta syy tähän on puhtaasti sisäpoliittinen ja vain löyhästi sidoksissa Euroopan Unioniin. Kaikkein haluttomimpia kohtuullisesti toimeentulevat työssäkäyvät tai yrittäjät tai sitäkin rikkaammat lienevät rahoittamaan verovaroin toisten pelkkää joutilaisuutta, sen sijaan vanhempainetuuksia tai opintososiaalisia etuuksia kohtaan ollaan paljon ymmärtäväisempiä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Hyvinvointivaltiota on rakennettu myös euroaikana"

Älä nyt viitsi tosiasioita vastaan, velaksihan tässä Suomen elintasoa ylläpidetään. Nousukaudella kun etelä-Euroopalle jaettiin velkaa surutta pystyttiin yhteisvaluutallakin pinnalla varsinkin kun Nokia-buumi toi Suomeen valtavan nosteen, nyt meillä ei ole mitään työkaluja laskevaan talouteen ja voimme vain ajopuuna odottaa mitä Brysselissä ja Frakfurtissa päätetään. Mikäli suomalaiset kannattaisivat Euroopan liittovaltioita niin miksi poliitikot ja media eivät uskalla/halua asiasta puhua?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #8

Lisävelkaantuminen ei ole onneksi ollut koko Suomen euroaikaa värittänyt ilmiö, vaan vallinnut vasta vuodesta 2008 alkaen talouskriisin puhjettua ja taantuman alettua. Käytännön syistä suurin osa sosiaaliturvan parannuksista joudutaan kuitenkin tekemään ns. huonompina aikoina. On myös selvää, että oli valuutta mikä tahansa, niin ikuisesti ja jatkuvasti ei voi tulla eteen pelkkää talouskasvua, vaan välillä pitää hankaluuksiakin kohdata ja niistä päästä yli.

Velkaongelma on toki Suomenkin osalta nykyään sangen todellinen, mutta suurin osa siitä on täysin kotikutoista ja lukuisien kehnojen poliittisten kompromissien seurausta. Euroaluetta tällaisesta on huono syyttää. Suomessa osataan esimerkiksi vipata eläkerahastosta valtion budjetin tilkkeeksi yhdessä ainoassa vuodessa enemmän rahaa kuin maamme osuus kuuden vuoden aikana kasaantuneista Kreikan-vastuista on yhteensä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #9

"Käytännön syistä suurin osa sosiaaliturvan parannuksista joudutaan kuitenkin tekemään ns. huonompina aikoina."

Voisitko kuvitella ongelman johtuvan lisääntyvästä työttömyydestä ja siitä ettei valtio voi pitemmän päälle maksaa sohvilla löhöäjille tukea kiinalaisen telkkarin ostamiseen. Protektionismi on ainoa keino saavuttaa työllisyyden tasapaino vaikkakin elintaso osalta väestöstä putoaa.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #10

Sitähän nuo protektionismia haikailevat eu-kriitikot perimmillään haluavat: kieltää tai hankaloittaa suomalaisilta sellaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia joita muilla unionikansalaisilla on.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #11

Ketolan tajunnanvirtaa en nyt arvosta kovin korkealle mutta koeta nyt loogisesti perustella miten saamme talouden maassa nousemaan ilman oman tuotannon/työllisyyden lisäystä?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #12

Ei ainakaan yhteistyötä muiden kanssa vähentämällä.

Onhan näitä sulle kerrottu mutta kovin käyt yleensä hiljaiseksi siinä vaiheessa. Jos nyt aletaan säännöstelyn purkamisesta niin se helpottaa työllistymistä takuulla. Eikä ay:n vaikutusvallan suitsiminenkaan huono ole.
Opitaan omista virheistä eikä enää koskaan luoteta minkään Nokian olevan ikuinen kultamunia tuottava hanhi. Unohtivat tuotekehityksen ja kuinka kävi?
Siinä vaiheessa kun Apple tuli markkinoille ei Symbian mennyt kaupaksi edes ilmaiseksi.

Kannattaa ottaa mallia niistä euromaista joissa homma osataan tehdä meitä paremmin.
Yhteiskunnan velkojen nollaaminen ei suinkaan automaattisesti merkitse kansan hyvinvointia tai työllisyyttä. Romania oli hetken velaton maa ilman työttömyyttä mutta tuskin kansa siitä ilosta isommin nautti.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #13

"Ei ainakaan yhteistyötä muiden kanssa vähentämällä."

Mukava että ainakin kerroit millä Suomen talous ei nouse, toisaalta se on useimmille jo tiedossakin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #15

#15

Muutama viikko saimme lehdestä lukea miten Turun seudulla toimiva saksalainen lääkejätti on yksi suurimmista maamme veronmaksajista. Laajentaa jatkuvasti ja palkkaa väkeä lisää.
Ei muuta kuin lopetetaan yhteistyö ja heitetään sellaiset veronmaksajat pois Suomesta. Kilometritehtaalle duunarit.

Siinä Makkoselle kaipaamaansa protektionismia vaikka itse kannatan sellaisen yhteistyön lisäämistä.
Jos Soini olisi saanut tahtonsa läpi ja saksalaiset pankit kaadettua, olisi tuokin firma täältä ottanut hatkat jo ja telakka lopullisesti suljettu.

Käyttäjän JohnnyLoikkanen kuva
Johnny Loikkanen Vastaus kommenttiin #16

Mihin tämä lääkejätti myy tuotteensa? Mikäli markkinat eivät kohdistu ulkomaille on kyse suomalaisen rahan pyörittämisestä Suomessa, jolloin "jätin" maksamat verot maksetaan meidän omista rahoistamme. Tase ei silloin kasva, vaan laskee aina kun "jätti" kotiuttaa(suomalaisilta) saamiaan voittoja ulkomaille.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #10

Protektionismista seuraa helposti myös rangaistuksia kun tärkeät kauppakumppanit laittavat hankalasti käyttäytyvää maata vastaan omat rajoitussääntönsä. Näitä asioita on tapahtunut viime vuosina sekä euroalueella, EU-alueella ja ETA-alueella. Tanska ja Ranska saatiin takavuosina nopeasti purkamaan omatekoisesti suunnittelemansa Schengen-sopimuksen vapaan liikkuvuuden rajoitteet pelkillä uhkauksilla, samoin on käymässä ETA- ja Schengen-maa Sveitsin rajoituksille koskien EU-alueelta tulevaa työperäistä maahanmuuttoa.

Ymmärrän toki itsekin, että sellaisissa tiukoissa kysymyksissä kuin sovellettavat työehtosopimukset ja verotuspaikan määrittely, pitää luoda myös unionin sisäisiä sääntöjä ja ymmärtää maita, jotka ovat enemmän riippuvaisia riittävästä veropohjasta. Kannatan kuitenkin sitä, että ne neuvotellaan yhteisesti unionin päättävissä pöydissä komissiossa ja europarlamentissa ennemmin kuin lähdetään väärissä asioissa kansallisesti sooloilemaan.

Toimituksen poiminnat