mikkonummelin

Naisparille tai sinkkunaiselle sukusoluja luovuttanut mies lapsen isäksi?

  • Luovutettujen sukusolujen käytön seuraukset saattavat myöhemmin olla oikeusjuttujen kohteena.
    Luovutettujen sukusolujen käytön seuraukset saattavat myöhemmin olla oikeusjuttujen kohteena.

Tämä ongelma ei varsinaisesti liity nyt säädettyyn sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, mutta sivuaa tapoja, joilla sateenkaariperheet tai yksinäiset naiset lapsia hedelmöityshoidoilla saavat.

Vuonna 2012 Korkein oikeus antoi Suomessa ennakkopäätöksen diaarinumerolla KKO:2012:11, jossa se asetti perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen tavallisena lakina säädetyn isyyslain edelle, jossa on erikseen rajattu isyyden vahvistamista määräajoin. Isyys vahvistettiin kanneoikeuden umpeutumisesta huolimatta kun siihen oli painavat perusteet. Minun nähdäkseni tämä päätös on niin merkittävä, että siihen vedoten voidaan myöhemmin kyseenalaistaa lähes mikä tahansa tilanne, jossa isyyden vahvistamista estäisi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä säädetty laki, mikäli kantajan (lapsen) mahdollisuus isyyskanteen ajamiseen olisi ollut muusta kuin hänestä itsestään johtuvasta syystä estynyt.

Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että voimassaolevan hedelmöityshoitolain 1237/2006 16§ ja 17§:ssä mainitut siittiösolujen luovuttajien suostumusten isyyden vahvistamiseksi puuttuminen ja asian soveltaminen voimassaolevan isyyslain 700/1975 3a§:ssä voivat koitua ongelmallisiksi, jos niiden nojalla lapselle ei voitaisi vahvistaa isää, vaikka biologinen isä olisi lakisääteisen sukusolujen luovuttajarekisterin perusteella tiedossa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos sukusolujaan luovuttanut mies on antanut hedelmöityshoitolain 16§ 2. momentin mukaisen suostumuksen luvan sukusolujensa käyttöön muulle kuin [miehen ja naisen muodostamalle] parille, ilman suostumusta isyyden vahvistamiseen ja sukusoluja tämän nojalla yksinäiselle naiselle tai tällaiseen rinnastettavaan naisparin osapuoleen raskauden alulle saamiseksi käytettäisiin.

On todennäköistä, että siinä vaiheessa kun tavalla tai toisella yksinäisten naisten tai naisparien hedelmöityshoitojen avulla saamille lapsille ilmenee biologisen isän henkilöllisyys joko lakisääteisesti luovuttajarekisteristä tai tietovuodon kautta, asiasta tullaan nostamaan isyyskanteita. Kysymyksessä voi olla joko tyytymättömyys tilanteeseen, jossa hedelmöityshoitolain, isyyslain ja adoptiolain pykälien vuoksi lapselle on jäänyt vastoin yhteiskunnan hallussa olevaa parempaa tietoa vain yksi vanhempi tai kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa tai se, että perintöoikeudellisesti isyyden vahvistamisella on suuri merkitys.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Saksasta on jo ennakkotapaus, jossa siemmenesteen luovuttaja tuomittiin maksamaan elatuskorvauksia. Yleensä kyllä siemennesteen luovuttajat ovat melko varattomia miehiä, ja isyyden vahvistamista ei kannata vaatia. Siemennestettä käyvät luovuottamassa lähinnä varattomat miehet, jotka saavat siitä rahallisen korvauksen.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Kyllä lapsella pitää olla oikeus tietää, kuka on hänen biologinen isänsä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Pitäisi olla oikeus tietää myös isän sairaudet, sillä erittäin monet sairaudet ovat sellaisia, että perimä altistaa niille. Kun tietää isän sairaudet, niin on tietoinen myös siitä, minkälaisiin sairauksiin itse voi sairastua.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Isän sairauksista saamme me normaalisti siemennetytkin varman tiedon vasta isän kuoltua kun voimme vaatia viranomaisilta sairaskertomukset, siihen asti on vaan uskottava juttuja.
Vaatimus toisen henkilön sairauksien tiedoksisaamisesta on isompi asia jonka vaikutukset leviävät moneen suuntaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola Vastaus kommenttiin #6

Näin todellakin on. Biologisen isän tulisi itse vapaaehtoisesti kertoa sairauksistaan biologisille lapsilleen. Tämä sairauksien periytyvyys tulee esille myös adoptiotapauksissa. Sillä perustellaan sitä, että lapsi saa tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyyden.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen Vastaus kommenttiin #7

"Biologisen isän tulisi itse vapaaehtoisesti kertoa sairauksistaan biologisille lapsilleen."
Tuo taas on ihan mahtottomuus kun tällä vanhanaikaisellakin menetelmällä siemennettäessä(ja vallankin sillä) ei voi olla varma missä sitä jäläkikasvua vipeltää. Ei kai sitä kaikille voi hölöttää jalkasilsoistaan. Tämäkin tilanne selekiintyy yleensä vasta perunkirjotusvaiheessa johon niitä entisten tyttöystävien lapsia tulee totistustensa kanssa vaatimaan osansa.

Elämä on !

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Joo tämähän on vanha asia jo. Muistan lapsuusvuosiltani 50-60 luvulla maaseudulla kun keinosiementäjä tuli niin se kysyi ensimmäsienä sitä mappia jossa ne aikasemmat luovuttajat oli luetteloitu ja myös vastaanottajat. Siihen sitten merkittiin kunkin siemennyskerran tapahtumat ja siemennesteen luovuttajat juurta jaksaen. Myöhemmin oli sitten helppo tarkistaa kenen jälkeläisiä kukin oli ja myöskin jos soitti Lahteen keinosiemennysasemalle niin sieltä sai vielä lisätietoa luovuttajan käyttömääristä yms.ominaisuuksista.Tästä on nyt vaan tehty niin sivistynyttä kun keinosiemennys nykyään koskee enempi parempaa väkeä niin asioista täytyy osittain olla hiljaa ettei vakutusvaltaa omaavat kuntalaiset ärsyynny.

http://youtu.be/Da0huNi7nLo

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Puhut asiaa, sekin olisi lapsen kannalta hyvä tieto.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

"Epäreilu demlafeministi" Koskelo ilahduttavasti eriävässä mielipiteessään kuitenkin lausui, ettei hänen mielestään EIT:n kannan pidä vaikuttaa kaikkiin asioihin. Ts. vaikka tuollainen taannehtiva laintulkinta ulottuisikin kaikkiin isyystapauksiin, se ei tarkoita sitä, että se tulee vaikuttamaan kaikkiin isyydestä riippuviin muihin asioihin. Kuten taloudellisiin.

Esim. tuollaisessa Aholan esittämässä tapauksessa USA:ssa ilmeisesti elatusvelvollisuus on lakisääteisesti jätetty sperman antajilta pois. Ainakin jos se on tapahtunut spermapankin kautta. Pitää uskoa, että Euroopassa oikeuskäytäntö selkiytyy ja tasapuolistuu. Sillä aikaa sattunee näitä hyväksikäyttöjä.

Muuten tuollainen 30 vuottakin taaksepäin ulottuva oikeussuojan rikkominen on hurjaa, eikä mielestäni oikeutettua pelkän tiedonhalun varjolla.

Toimituksen poiminnat