mikkonummelin

Jakokulma ei saa jäädä koodauksen jalkoihin koulussa

YLE uutisoi koulujen tietotekniikan opetuksen edistämisestä siihen sävyyn, että jakokulma voisi jäädä koodauksen jalkoihin koulussa. Jos perinteiset matematiikan käsinlaskutavat, kuten kertolasku allekkain, jakokulma tai neliöjuuren otto haarukoimalla tai Newtonin menetelmällä jäävät tietotekniikan opetuksen alle ja unohtuvat, ollaan hakoteillä. Tietotekniikka ja laskimet eivät ole matematiikan taitojen vaihtoehtoja, vaan perusalgoritmit pitäisi kaikkien aikuisten osata ja matemaattisesti taitava ammattilainen voi täydentää työnsä tuotosta niillä. Se, että osaa laskea tarvittaessa asioita myös vaivalloisemmin käsin paperilla, pohjustaa myös ymmärrystä siitä, miksi tietokoneet pystyvät laskemaan tiettyjä laskutoimituksia niin kuin laskevat, jos yliopistoissa sille tasolle asti mennään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (113 kommenttia)

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Koulussa opetettiin, että pitää osata kertotaulut ja jakokulmat, koska en tulevaisuudessa tule kantamaan laskinta aina mukanani. No, kävinkin niin että kannan mukanani kaikkialle älypuhelinta jossa on myös laskin.
Kertotauluja en oppinut ikinä (2 ja 5 on ainoot jotka osaan ulkoa, 9 osaan laskea sormilla) ja jakokulma ei varmaan myöskään palautuisi heti muistiin jos yrittäisin.
Mitäpä jos opetellaan mekaanisen laskemisen, jonka hoitaa nykyisin laskin, sijaan jotain oikeasti tarpeellista kuten vaikka sitä koodaamista?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä kertotaulu pitää osata, se on niin suppea ulkoa opeteltava käytännössä tarvittava juttu, että ihmettelen kuinka kehtaat tunnustaa osaamattomuutesi.

Jos koodaukselle etsitään "trade offia" matematiikasta, niin pikemminkin luopuisin lukion pitkän matematiikan integraaleista, derivaatoista, imaginäärimatematiikasta, Boolen algebrasta, j.n.e. Ne ovat sen verran korkeampaa matematiikkaa, että 99% lukiosta päässeistä eivät koskaan elämässään tule niitä tarvitsemaan.

Raja menköön jossain toisen asteen yhtälön ratkaisukaavassa tai Pascallin kolmion käytössä polynomien kertolaskuissa. Kaikki aika niistä eteenpäin voidaan mielestäni käyttää vaikka koodaukseen.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

Ja sitten ihmeteltäisiin kun katot sortuvat lumikuorman alla. Aika vaikea on kuvitella insinöörikoulutusta, jossa ei tarvittaisi derivoinnin ja integroinnin hallintaa pohjatiedoiksi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #3

Tuossa yksityiskohdassa lienee kyse siitä, voisiko niiden opettelua lykätä insinöörikoulutuksen alkuun.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila Vastaus kommenttiin #6

Ja sitten olisi seuraava kysymys, että pidennetäänkö insinöörikoulutusta vuodella että saadaan perusmatematiikka opetettua siellä (ja puolet porukasta keskeyttämään opinnot tässä vaiheessa) vai jätetäänkö vastaava määrä jotain muuta pois.

Käyttäjän AirZero kuva
Eetu Rantakangas Vastaus kommenttiin #8

Niin, nykyään kaikkia koulutuksia täytyisi pidentää vuodella, että saadaan ne tarvitut tietotekniikan perusteet opetettua. Ei ole järkeä, että perusteet joudutaan opettamaan yliopistossa omalla kurssillaan kaikille, kun niitä ei peruskoulussa ole opetettu.

Käyttäjän kokkonenvesa kuva
Vesa Kokkonen Vastaus kommenttiin #6

Integraalit opetetaan käsittääkseni vain lukion pitkässä matematiikassa ja derivointiakin on vain vähän lyhyessä - eli lukiossa nämä ovat jo valinnaisia. Kyllä lukiossa pitäisi voida jo jonkin verran orientoitua myös tulevia opintoja varten.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #15

Ilman integraaleja ei pitäisi lukiosta päästä läpi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Boolen algebraa ei ainakaan voi sivuuttaa, jos koodaamista halutaan opettaa.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Mitä toisen asteen yhtälön ratkaisemiseen tulee, ymmärrystä kehittää parhaiten, jos yhtälöt ratkaistaan aluksi neliöksi täydentämällä, jolloin ratkaisukaavan voi tarvittaessa johtaa itse.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Ihan hyvin olen elämässäni tähän asti pärjännyt ilmankin kertotauluja, tosin se vaikuttanee, että laskin on aina saatavilla.

Pidemmälle mentäessä matematiikkaa pitää kyllä jo ymmärtää, mutta kyllä sielläkin laskimet tekee mekaanisen numerolaskun, mikäli sellaista on. Kyllä mä itsekin paperille hahmottelen laskuja ja välivaiheita, mutta mekaaniset laskutoimituksen lasken ihan varmuuden vuoksikin laskimella.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #59
Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen Vastaus kommenttiin #62

Ai se, että muutkin pärjää kun minäkin pärjään?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kertotaulut ovat monella lukiolaisellakin olleet hukassa jo vuosia, parhaiten sen on huomannut marjamyynnissä toreilla ja turuilla:) Kuinkahan monta kertaa on saanut kertoa mitä maksaa kolme litraa mansikoita, jos litra maksaa kahdeksan euroa...aika usein muuten.

Kyllä koodauksen alkeet ainakin olisi minusta hyvä opettaa, eikä sen tule olla pois normaalista matikan opetuksesta. Olisikohan kyseltävä neuvoa ja tietoja Virosta miten se heillä on järjestetty, ainakin tietotekniikka näyttää heillä olevan jo nyt paremmin hallussa kuin meillä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ai nyt oletkin sitä mieltä, että opetussuunnitelmia voisikin muuttaa niinkin radikaalisti, että kertotaulut ja jakokulmat korvattaisiin koodaamisella? Kun keskusteltiin ruotsin kielen tarpeellisuudesta, puolustit ruotsin opetusta ja olit kovasti sitä mieltä, ettei ikinä voi tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Kertotaulun osaamattomuus ei ole ongelma, jos ymmärtää, mitä kertolasku tarkoittaa. Tällöin voi aina, jos on aikaa, laskea paperilla tai päässään yhteenlaskulla, kertolaskutaulukkonsa puutteita. Jos muistaa, että 8*3=24, muttei muista, mitä on 8*4, niin sehän menee vain laskemalla 8*3+8=24+8=32.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

No mutta juuri puolustit kertolaskua allekkain. Tuleehan se sietämättömän hitaaksi, jos ei osaa ulkoa yksinumeroisten lukujen tuloja. Samoin tietysti esim. kaksinumeroisten lukujen tulojen päässälasku.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen Vastaus kommenttiin #23

Koska en niitä kertolaskuja oppinut, opin aikanaan laskemaan nopeaqsti yhteenlaskuja. Ei se tule siinä vaiheessa enää hitaasti jos sen osaa nopeasti.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Saara ehkä katsoo myös älypuhelimen nettikartasta, että olikos se Venäjä Suomen itä- vai länsipuolella.

Ulkomaankielten sanojen opettelu on ajan tuhlausta, koska ne voi katsoa nettisanakirjoista.

...

Käyttäjän olliripatti kuva
Olli Ripatti

Sain kerran lahjakortin erääseen kauppaan. Lahjakortti oli -15% ostosten loppusummasta. No, tein ostokset ja nuori neiti kassalla otti laskimen esiin. Ei tuntunut saavan aikaiseksi loppusummaa. Vihjaisin hänelle että näpyttele siihen laskimeen loppusumma ja kerro se 0,85:llä. Tyttö katsoi minuun epäuskoisena ja kysyi että "ei kai sitä sillä tavalla voi laskea?"...
Jos ei ole edes hajuakaan miten laskuja lasketaan niin ei sillä laskimella tee yhtään mitään.
Itse lasken päässälaskuja huvikseni: esim. pyöräillessä keskinopeuksia, viinapullosta puhtaan alkoholin määriä, auton kulutuslukemia jne.
Kertolaskut lasken päässäni kahteenkymmeneen asti jos annetaan muutama sekunti aikaa. :)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Logiikkaa pitäisi kyllä opettaa enemmän. Voisi kansalaiskeskustelun tasokin parantua.

Sen sijaan korkeampaa matematiikkaa tuskin tarvitaan.

Todennäköisyydet ja odotusarvot ovat tärkeitä jokapäiväisessä elämässä. Ja tietenkin kertotaulut.

Jouni Nordman

Jos lapsille opetettaisiin nykyaikaista logikkaa, niin opettajat joutuisivat vaikeuksiin, sillä tällöin keskityttäisiin negatiivisuuden tutkimukseen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Noo, opetetaanhan kouluissa luku- ja kirjoitustaidottomille säveltämistäkin.
Jos ei muuten, niin terapiamielessä... Tai ehkä juuri siksi. ;D

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Oppisisältöjen jatkuva karsiminen voi osaltaan selittää sitä, miksi suomalaiset pärjäävät hyvin peruskouluvertailuissa mutta romahtavat jatko-opinnoissa. Muualla maailmassa lukiossa edellytetään jo suomalaisittain melko tiukkaa syventymistä esimerkiksi luonnontieteissä, meillä taas jopa humanistit pääsevät lukiosta eteenpäin - jopa osaamatta jakokulmaa.

Erityisesti matikassa analyysin ja analyyttisen geometrian opetusta tulisi vahvistaa. Nyt yliopisto tulee opiskelijoille liiallisena järkytyksenä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Koulu ei vaadi kummoisiakaan taitoja. Kohtalaisella muistillakin pärjää. Mutta pienessä maassa lahjakkuusvaranto ei ole kovin suuri kun tullaan korkeakouluvaiheeseen. Samaa pätee korkeakoulujen opettajiin.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Voitaisiinko harkita esimerkiksi uskonnon ja/tai taidetuntien vaihtamista koodaamiseen? Silloin ei menetetä kuin uskon/mutun varassa olevia asioita ja tiedeaineet säilyttäisivät niille kuuluvat tuntikehyksensä.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Vaikuttaa siltä kuin uskontoa olisi koulussa jo nyt liian vähän, jos kerran siitä voi jäädä sellainen käsitys kuin kysymys olisi jotenkin erityisesti "uskon/mutun varassa olevista asioista".

Oikeastihan kysymys on ihmiskunnassa laajamittaisesti edustettuina olevista perustavista todellisuuskäsityksistä, niiden perusteluista (sisäisestä logiikasta ja dynamiikasta), historiasta ja leviämistavoista sekä niiden kulttuuris-yhteiskunnallisista seurausvaikutuksista (ns. hedelmistä); oikein ymmärrettynä kaikki tämä on varsin kovaa faktaa. Jos taas näistä ei ole mitään toimivaa käsitystä, niin sitten kyllä lienee kovin vaikeaa pysyä kärryillä, mitä missäkin päin maailmaa itse asiassa parhaillaankin tapahtuu - saati miksi. Oma kokemukseni ainakin on ollut, että lukion uskontotunneilla opitut asiat ovat niin uutisia seuratessa kuin monessa muussakin yhteydessä jatkuvassa harjoituksessa.

Käyttäjän MattiKoivisto kuva
Matti Koivisto

Kyllä uskontoja pitää opettaa niiden historiallisen ja antropologisen merkityksen takia. Ei kuitenkaan vakaumuksellisesti. Siksi olisi täysin loogista, että uskontoa opetettaisiin historian ja yhteiskuntaopin opetuksen yhteydessä, eikä erillisiä tunteja siihen tarvita. Uskon opettaminen ja siitä kertominen ei ole koulun asia.

En ole käynyt lukiota, enkä opiskellut uskontoa yläasteellakaan kovin innoissani. En ole nähnyt siitä koskaan mitään haittaa elämässäni, päinvastoin. Tiedän kyllä muutenkin, että ISIS ja muut ääri-islamilaiset järjestöt jyllää Lähi-idässä ja pedofiilipapit ovat vieläkin katolisen kirkon suojeluksessa. Siinä ne pääpiirteiset uskonnonasiat tällä hetkellä maailmalla, eikä niistä kyllä mainittu sanallakaan koulussa.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #97

Tähän liittyy muutama iso asia:

Ensinnäkin se, että ihmiskunta ei ole keskuudessaan päässyt eikä pääsemässäkään yksimielisyyteen siitä, mistä "tässä kaikessa" perimmältään on kysymys.

Toiseksi se, että perimmäisiä kysymyksiä on lopultakin varsin vähän ja että niiden vastausvaihtoehdot on helppo tyypitellä.

Kolmanneksi se, että millaiselle todellisuuskäsityskannalle sitten kallistunkin, aina olen vähemmistössä eli niitä aikalaisiani, jotka vähänkin tarkemmalle vastaustasolle päästäessä ovat kanssani eri mieltä, on enemmän kuin niitä, jotka ovat samaa mieltä.

Neljänneksi se, että jos tiedän edes ylläolevat asiat, tiedän jo olennaisesti enemmän ja olen paremmin varustettu kohtaamaan ihmiskunnassa vallitsevan todellisen tilanteen kuin ellen niitäkään tietäisi.

Siksi sellainen opetusohjelma, jossa pyritään luomaan "koulukirjat sisältävät kaikki tärkeät kysymykset ja todistetusti oikeat vastaukset niihin" -vaikutelmaa on perustavasti virheellinen. Koulukirja voi kattavasti sisältää enintään jonkinlaisen konsensus-Suomen poliittisesti korrektin normikansalaisen perustietopaketin. Jossain muualla konsensuskin on aivan erilainen, ja kulttuurishokkien lieventämiseksi olisi hyvä tajuta tämä seikka jo varsin varhaisella iällä.

Näen kolme perusvaihtoehtoa:

(1) Koulussa pyritään opettamaan ihmisiä konsensus-Suomen poliittisesti korrekteiksi kansalaisiksi antamalla ymmärtää, että koulukirjat sisältävät todistetusti oikeat vastaukset kaikkiin tarpeellisiin kysymyksiin. (Tämän näkemyksen mukaan se, mitä yhteiskuntamme kouluissa tai korkeakouluissa ei opeteta, on "pelkkää mutua".)

(2) Koulussa pyritään opettamaan, että kaikki tieto on suhteellista. (Ongelma tässä on se, että tällöin tämä väite on itsekin suhteellinen, jolloin se kumoaa itsensä.)

(3) Koulussa pyritään opettamaan, että yhteiskunnallinen koululaitos tosin ei voi arvovaltaisesti tarjota vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, koska niiden oikeista vastauksista ei ole mitään ihmiskunnanlaajuista likimääräistäkään konsensusta, jota kouluopetus voisi edustaa, mutta että on kuitenkin olemassa tietyt perustavat todellisuuskäsitysvaihtoehdot, niiden erityisen laajalle levinneet alalajit sekä järkeviä kriteerejä, joilla ihmiskunnassa edustettuja perimmäisten kysymysten vastausvaihtoehtoja voi ylipäänsä arvioida.

Itse kannatan näistä (3)-vaihtoehtoa ja perustelen kantaani näin:

Näiden perusasioiden tietäminen on ihmisille tärkeää, koska he joka tapauksessa joutuvat jo käytännön elämänvalinnoillaankin ottamaan ainakin jonkinlaista kantaa siihen, millainen perimmäinen todellisuus on ja mikä on heidän oma asemansa siinä.

Lisäksi on tietääkseni empiirisesti havaittu, että omaan kuolemaan valmistautuminen on aikanaan helpompaa sellaisille ihmisille, jotka ovat jo hyvissä ajoin muodostaneet itselleen selkeän käsityksen siitä, mistä heidän kuolevaisuudessaan on ylipäänsä kysymys (vaikka nämä käsitykset ovatkin eri ihmisillä keskenään erilaiset ja ristiriitaiset eivätkä siis ainakaan kaikki voi olla objektiivisesti ottaen oikeassa) kuin sellaisille, joille ennen pitkää odotettavissa oleva oma kuolema on ollut elinikäinen tabu, jonka kohtaamista on vain yritetty "tukka putkella" paeta.

Tällaisella perimmäisten kysymysten avoimeen kohtaamiseen opettamisella on siis niiden pakoiluvaihtoehtoon verrattuna ymmärtääkseni selviä paremmuustekijöitä, joiden vuoksi se olisi otettava kouluopetuksen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.

Uskonto, historia, filosofia, yhteiskuntaoppi, maantieto, elämänkatsomustieto: perimmäisillä kysymyksillä on liittymäpintaa mm. kaikkiin näihin, ja olennaista nähdäkseni olisi, että näiden moninaisten yhteyksien olemassaolo tulisi oppilaille selväksi. Pelkkä historia tuntuisi riittämättömältä käsittelykontekstilta mm. siksi, että tällöin eri vaihtoehtojen systemaattisen vertailun mahdollisuudet jäisivät luultavasti kovin vajavaisiksi ja oppilaiden yleissivistys vastaavasti aukolliseksi.

Käyttäjän MattiKoivisto kuva
Matti Koivisto Vastaus kommenttiin #107

Kyseessä ei ole "ihmiskunnan" yhteinen konsensus, koska sitä on mahdotonta saavuttaa. Kuitenkin tiede on universaali kieli, jossa ei ole valtiorajoja. Tieteellisen konsensuksen saavuttaneissa kysymyksissä olisi ainoastaan loogista ja järkevää opettaa asioita sen pohjalta. Siihen konsensukseen ei ole uskon asioilla jalansijaa.

Puhut perimmäisistä kysymyksistä. Oletan, että tässä tarkoitetaan asioita, kuten mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, minkä takia olemme täällä ja muita vastaavia asioita. Näihin on hyvin yksinkertaisia vastauksia, jotka löytyvät biologian kirjasta nykyäänkin. Ihminen kuolee ruumiin rappeutuessa ja siirtyy osaksi ravintoketjua. Ihmisen olemassaololle ei ole sen suurempaa syytä, kuin olla osana loputonta evoluutioketjua. Näistä asioista on tieteellinen konsensus, eikä yleensä muualta kuin uskontokuntien edustajilta löydy asioihin vastaväitteitä. Nämä on niitä asioita, joita koulussa pitäisi opettaa.

Tällaiset asiat on paljon helpompi sisäistää, kuin yliluonnolliset ilmiöt, jumalat ja käsitykset dualismista ja sielun olemassaolosta, jotka ovat uskon, eikä yleissivistävän koulutuksen käsiteltävissä olevia asioita.

Koulussa ei voida opettaa ihmistä elämään omaa elämäänsä, vaan tarkoituksena on antaa pohjatiedot ja valmiudet hyvään elämään.

Uskonnoista pitää opettaa kyllä ne asiat, jotka ovat konkreettisia ja vaikuttavat ihmisten elämään sekä ne tapahtumat ja uskomukset, jonka takia on syntynyt luterilaisia, islamilaisia, juutalaisia tmv. yhteisöjä ja kulttuureja. Ilman vakaumusta. Vakaumuksen opettaminen on kotoa lähtevä asia ja siellä voidaan opettaa lapselle raamatun, koraanin, tooran tai vaikka lastenkirjojen lukemista. Se ei ole koulun tehtävä.

"Neljänneksi se, että jos tiedän edes ylläolevat asiat, tiedän jo olennaisesti enemmän ja olen paremmin varustettu kohtaamaan ihmiskunnassa vallitsevan todellisen tilanteen kuin ellen niitäkään tietäisi."

Mitä tarkoitat ihmiskunnassa vallitsevalla todellisella tilanteella? Mikä siinä on sellaista, jota ei voi koulussa opettaa rationaalisesti?

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #112

Tässä nyt tuntuu menevän puurot ja vellit vähän sekaisin, mutta ainakin olemme kiinnostuneita samoista asioista, joten sikäli keskustelulle on yhteistä pohjaa.

Biologisesti kuoleman voi tietysti määritellä tietynlaisena toistuvasti havaittavana ilmiönä ja tutkia sellaisia ilmiöitä sisältäviä tapahtumakokonaisuuksia ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tehtävin systemaattisin havainnoin. Omaa kuolemaa ei kuitenkaan voi tutkia ulkopuolisena tarkkailijana. Sanotulla tavalla toimimalla siihen ei siis pääse käsiksi. On tietenkin mahdollista olettaa, että oma kuolema on vain sitä, ettei minun kannaltani ole enää mitään, mutta eihän tätä oletusta mihinkään tieteelliseen konsensukseen voi perustaa. Konsensus asiasta tosin on tietyllä porukalla keskenään, mutta se porukka ei ole biologisen tiedontason määrittämä.

Asia tulee vielä kimurantimmaksi, koska on tehty tieteellistä tutkimusta ihmisten kuolemiseen liittyneistä ilmiöistä ja saatu kokemusperäistä tutkimusaineistoa, joka ei vaikuta sopivan lainkaan yhteen yllämainitun olettaman kanssa. Samaan aikaan on selvää, että tutkijat itsekin ovat myös valmiiksi jonkin käsityksen puolella toista vastaan eivätkä siis voi lähteä täysin neutraalilta pohjalta. Kuitenkin tutkimusaineistoon tutustuminen haastaa ja muuttaa ennakkokäsityksiä.

Samoin ajatus, jonka mukaan olisi jokin tieteellinen konsensus siitä, ettei ihmisen elämällä ole mitään sen kummempaa tarkoitusta kuin sanoit, näyttää minusta virheelliseltä: on kyllä olemassa kirjoja ja muita tekstejä, joissa tällainen ajatus tieteen nimissä esitetään, mutta on myös oppineita ja perehtyneitä ihmisiä, jotka ovat julkisestikin täysin eri mieltä. Jos taas "tieteellinen konsensus" määritelläänkin siltä pohjalta, että se on sitä, mitä minä ja muut samanmieliseni edustavat (jolloin toisinajattelijat on perehtyneisyydestään riippumatta jo määritelmällisesti suljettu ulkopuolelle), niin mitä se "tieteellisyys" siinä tapauksessa merkitsisi? Onko esimerkiksi olemassa jokin tieteellinen koejärjestely, jolla ihmiselämän tarkoitus tai sen puute on saatu mittaamalla selvitetyksi?

En saanut oikein selvää ajatuksestasi vakaumuksen opettamisen jäämisestä kodin tehtäväksi. Omassa kielenkäytössäni pidän myös kantaasi ihmiselämän tarkoituksettomuudesta vakaumuksena, mutta itse kuitenkin näyt olevan sitä mieltä, että sitä kyllä sopii ja kuuluukin koulussa totena opettaa - vai väärinkö käsitin? - Oma ajatukseni siis on, että vaihtoehtoisia käsityksiä tulisi yhteiskunnan kouluissa esitellä siinä laajuudessa, että oppilaille selviää, minkäluonteisia ne ovat ja mihin perustuvat (eli miten niiden kannattajat niitä perustelevat). Esittelyttäisin siis kantasi perusteluineen mutta vain yhtenä vaihtoehtona; keitä perustelusi vakuuttaisi, he kantasi omaksuisivat, mutta monopoliasemaa sillä ei opetuksessa olisi.

Ihmiskunnan todellista tilannetta kuvasin aiemmassa tekstissäni:

"Ensinnäkin se, että ihmiskunta ei ole keskuudessaan päässyt eikä pääsemässäkään yksimielisyyteen siitä, mistä 'tässä kaikessa' perimmältään on kysymys.
- -
Kolmanneksi se, että millaiselle todellisuuskäsityskannalle sitten kallistunkin, aina olen vähemmistössä eli niitä aikalaisiani, jotka vähänkin tarkemmalle vastaustasolle päästäessä ovat kanssani eri mieltä, on enemmän kuin niitä, jotka ovat samaa mieltä."

En tiedä olleeni sitä mieltä, että jotain ei voisi koulussa opettaa rationaalisesti. Itse asiassa päinvastoin: perimmäisiin kysymyksiin ja niiden mahdollisten vastausten puntarointiin voisi ja tulisi minusta oppilaat perehdyttää systemaattisesti, vaikka nyky-yhteiskunnan koululla ei niihin voisikaan olla valmiiksipureskeltuja vastauksia. Oikein toteutettuna tämä olisi hyvää valmennusta aikuisuuteen (vähän niin kuin poliittisiin ideologioihin tutustumiseenkin olisi kai hyvä saada koulusta jotain pohjaa, jolta kukin oppilas sitten itse voi muodostaa kantansa yhteisten asioiden hoitamiseen).

Sen sijaan olen kyllä sillä kannalla, että jos joku tieteelliseen konsensukseen vetoaa selvästi yli käytettävissä olevien havaintotulosten tai jopa niitä vastaan ja rationaalisuuden rajatkin vetelee kovin valikoivasti, niin hän voi itse asiassa loppujen lopuksi edustaa hyvinkin vahvaa vakaumusta, joka vain syystä tai toisesta ei osaa omaa vakaumusluonnettaan tunnistaa. Minusta olisi parempi, jos kouluopetuksen tuloksena ihmiset osaisivat tunnistaa omatkin vakaumuksensa vakaumuksiksi: "Näin ajattelen ja sen mukaisesti havaintoni jäsennän ja valintatilanteissa suunnistan, niin vähemmistössä kuin olenkin." Helpompaa olisi kaikessa rauhassa vertailla eri vakaumusten perusteitakin, kun voitaisiin lähtökohdaksi ottaa se seikka, että kokemusperäinen tietommehan on joka tapauksessa vajavaista, joten joudumme puolin ja toisin sitä jonkinlaisilla oletuksilla jatkamaan voidaksemme ylipäänsä ihmisinä elää millään tavalla hallittavan ja mielekkään tuntuista elämää.

Käyttäjän MattiKoivisto kuva
Matti Koivisto Vastaus kommenttiin #123

"On tietenkin mahdollista olettaa, että oma kuolema on vain sitä, ettei minun kannaltani ole enää mitään, mutta eihän tätä oletusta mihinkään tieteelliseen konsensukseen voi perustaa. Konsensus asiasta tosin on tietyllä porukalla keskenään, mutta se porukka ei ole biologisen tiedontason määrittämä."

Miksi ei voi perustaa? Haluan nähdä jonkinlaisia lähteitä, jossa tieteellinen konsensus murtuu sen edessä, että olisi olemassa jonkinlaista tietoisuutta kuoleman jälkeen.

"Asia tulee vielä kimurantimmaksi, koska on tehty tieteellistä tutkimusta ihmisten kuolemiseen liittyneistä ilmiöistä ja saatu kokemusperäistä tutkimusaineistoa, joka ei vaikuta sopivan lainkaan yhteen yllämainitun olettaman kanssa. Samaan aikaan on selvää, että tutkijat itsekin ovat myös valmiiksi jonkin käsityksen puolella toista vastaan eivätkä siis voi lähteä täysin neutraalilta pohjalta. Kuitenkin tutkimusaineistoon tutustuminen haastaa ja muuttaa ennakkokäsityksiä."

Olisiko sinulla antaa jonkinlaisia linkkejä näihin tutkimustuloksiin?
Itseään kunnioittavat tutkijat eivät anna omien mielipiteiden vaikuttaa tutkimustulosten tulkintaan.

"Samoin ajatus, jonka mukaan olisi jokin tieteellinen konsensus siitä, ettei ihmisen elämällä ole mitään sen kummempaa tarkoitusta kuin sanoit, näyttää minusta virheelliseltä: on kyllä olemassa kirjoja ja muita tekstejä, joissa tällainen ajatus tieteen nimissä esitetään, mutta on myös oppineita ja perehtyneitä ihmisiä, jotka ovat julkisestikin täysin eri mieltä. Jos taas "tieteellinen konsensus" määritelläänkin siltä pohjalta, että se on sitä, mitä minä ja muut samanmieliseni edustavat (jolloin toisinajattelijat on perehtyneisyydestään riippumatta jo määritelmällisesti suljettu ulkopuolelle), niin mitä se "tieteellisyys" siinä tapauksessa merkitsisi? Onko esimerkiksi olemassa jokin tieteellinen koejärjestely, jolla ihmiselämän tarkoitus tai sen puute on saatu mittaamalla selvitetyksi?""

Miten se sinusta näyttää virheelliseltä? On osa ihan yleisesti hyväksyttyä evoluutioteoriaa, että sillä ei ole loppua tai sen suurempaa tarkoitusta. Käsittääkseni tätä käsitystä ei vastusta kuin kreationistit ja muut hörhöt.

Tieteellistä konsensusta ei määritellä siltä pohjalta, että se on sitä, mitä minä ja muut samanmieliseni edustavat, vaan sen pohjalta, mikä on tieteellinen konsensus. Ei se ole mikään tulkinnanvarainen asia. Toisinajattelijoita ei ole suljettu pois. Toisinajattelijoilla vaan ei ole mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että tieteen parissa tehtyjä teorioita olisi aiheellista alkaa kyseenalaistamaan. Jos on, niin edelleen kaipaisin lähteitä.

Ihmiselämän tarkoitus on nähdäkseni jokaiselle subjektiivinen asia; miten täällä haluaa elää. Mikään ei viittaa siihen, että elämässä olisi jostain suuremmasta kyse.

"En saanut oikein selvää ajatuksestasi vakaumuksen opettamisen jäämisestä kodin tehtäväksi. Omassa kielenkäytössäni pidän myös kantaasi ihmiselämän tarkoituksettomuudesta vakaumuksena, mutta itse kuitenkin näyt olevan sitä mieltä, että sitä kyllä sopii ja kuuluukin koulussa totena opettaa - vai väärinkö käsitin? - Oma ajatukseni siis on, että vaihtoehtoisia käsityksiä tulisi yhteiskunnan kouluissa esitellä siinä laajuudessa, että oppilaille selviää, minkäluonteisia ne ovat ja mihin perustuvat (eli miten niiden kannattajat niitä perustelevat). Esittelyttäisin siis kantasi perusteluineen mutta vain yhtenä vaihtoehtona; keitä perustelusi vakuuttaisi, he kantasi omaksuisivat, mutta monopoliasemaa sillä ei opetuksessa olisi."

Kyseessä ei ole vakaumus. Sinulta menee tässä puurot ja vellit sekaisin.
Totta kai vaihtoehtoisia käsityksiä tulee esitellä, mutta ei totena, vaan nimenomaan vaihtoehtoisina todellisuuksina, joihin ei ole tällä hetkellä mitään tieteellistä pohjaa. Sellainen pohdinta kuuluu filosofian piiriin, ei luonnontieteiden. Objektiivinen pohdinta tietenkin on aina paikallaan, mutta mikä idea on opettaa vaikka kreationismin alkeita koulussa, kun se on ihan täysin tolkutonta huuhaata ihan joka osa-alueelta?

"Sen sijaan olen kyllä sillä kannalla, että jos joku tieteelliseen konsensukseen vetoaa selvästi yli käytettävissä olevien havaintotulosten tai jopa niitä vastaan ja rationaalisuuden rajatkin vetelee kovin valikoivasti, niin hän voi itse asiassa loppujen lopuksi edustaa hyvinkin vahvaa vakaumusta, joka vain syystä tai toisesta ei osaa omaa vakaumusluonnettaan tunnistaa."

Tämä on ihan absurdi ajatus. Ei tieteellistä konsensusta voi koskaan syntyä käytettävissä olevien havaintotulosten ja rationaalisuuden rajojen ulkopuolella. Siksi väitteesi vakaumuksesta on yhtä absurdi.

"Minusta olisi parempi, jos kouluopetuksen tuloksena ihmiset osaisivat tunnistaa omatkin vakaumuksensa vakaumuksiksi: "Näin ajattelen ja sen mukaisesti havaintoni jäsennän ja valintatilanteissa suunnistan, niin vähemmistössä kuin olenkin." Helpompaa olisi kaikessa rauhassa vertailla eri vakaumusten perusteitakin, kun voitaisiin lähtökohdaksi ottaa se seikka, että kokemusperäinen tietommehan on joka tapauksessa vajavaista, joten joudumme puolin ja toisin sitä jonkinlaisilla oletuksilla jatkamaan voidaksemme ylipäänsä ihmisinä elää millään tavalla hallittavan ja mielekkään tuntuista elämää."

Se, että emme tiedä kaikkea, ei ole minkäänlainen syy täyttää vajaavaista käsityskykyämme yliluonnollisella hölynpölyllä. Erehtyväisyys on inhimillistä ja tiedekin on väärässä useammin kuin oikeassa, mutta myös itseään korjaavaa, joka tekeekin siitä niin tehokkaan tavan käsitellä ympäröivää maailmaa. Jos teoriassa on aukkoja, niin se ei tee teoriaa toimimattomaksi.

Minä en ole viimeisestä lauseesta lainkaan samaa mieltä. Minulla on hyvin mielekkään tuntuinen elämä. En ole tarvinnut siihen yliluonnollisia oletuksia. Olen tyytyväinen, että en tiedä kaikkea. Opin koko ajan uutta. Ei pidä päästää itseään niin helpolla, että tyytyisi dualismioppiin.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo Vastaus kommenttiin #124

No hyvä, olemme sitten yhtä mieltä ainakin siitä, että puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin, ja enää olisi selvitettävä vain se, keneltä ja miten.

Tässä jokunen kohta, joita itse pidän sekaannuksena:

PK (taustaksi): "Helpompaa olisi kaikessa rauhassa vertailla eri vakaumusten perusteitakin, kun voitaisiin lähtökohdaksi ottaa se seikka, että kokemusperäinen tietommehan on joka tapauksessa vajavaista, joten joudumme puolin ja toisin sitä jonkinlaisilla oletuksilla jatkamaan voidaksemme ylipäänsä ihmisinä elää millään tavalla hallittavan ja mielekkään tuntuista elämää."

MK: "Minä en ole viimeisestä lauseesta lainkaan samaa mieltä. Minulla on hyvin mielekkään tuntuinen elämä. En ole tarvinnut siihen yliluonnollisia oletuksia. Olen tyytyväinen, että en tiedä kaikkea. Opin koko ajan uutta. Ei pidä päästää itseään niin helpolla, että tyytyisi dualismioppiin."

-- Tuossa tekstissäni, josta olit eri mieltä, on kysymys siitä, että voidakseen ihmisenä elää hallittavan ja mielekkään tuntuista elämää jokaisella on oltava oman kokemusperäisen tietonsa ylittäviä oletuksia, joita voi sanoa hänen vakaumuksikseen. Ei tätä ajatusta vastaan voi järkevästi asettua vetoamalla siihen, että vaikkei itsellä ole yliluonnollisia oletuksia niin elämän kokee silti mielekkääksi, sillä minähän nimenomaan pidän omaakin kantaasi vakaumuksena väittämättä sen sisältävän yliluonnollisia oletuksia. Sen sijaan väitän sen sisältävän sellaisia oletuksia, jotka eivät perustu omakohtaiseen kokemusperäiseen tietoon. Jos tämän haluaisit kiistää, sinun olisi pyrittävä puolustamaan sellaista väitettä, että käsityksesi tiedeyhteisön konsensuksesta ei perustu muilta kuultuun tai luettuun vaan että olet jotenkin itsenäisesti tutkinut maailman läpikotaisin ja sieltä sitten löytänyt mm. tiedeyhteisön ja todennut siinä vallitsevan tietynsisältöisen konsensuksen puhtaasti omien suoranaisten havaintojesi perusteella.

Edelliskohta siis koskee ihmisten tosina pitämien väitteiden suhdetta heidän omakohtaisiin havaintoihinsa sekä vakaumuksen mielekästä määritelmää. Toinen iso "puurovellikysymys" koskee tieteellisen konsensuksen käsitettä ja mahdollista olemassaoloa evoluutio- ja ihmiselämän tarkoituksettomuuskysymyksessä:

MK: "Tieteellistä konsensusta ei määritellä siltä pohjalta, että se on sitä, mitä minä ja muut samanmieliseni edustavat, vaan sen pohjalta, mikä on tieteellinen konsensus. Ei se ole mikään tulkinnanvarainen asia. Toisinajattelijoita ei ole suljettu pois. Toisinajattelijoilla vaan ei ole mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että tieteen parissa tehtyjä teorioita olisi aiheellista alkaa kyseenalaistamaan. Jos on, niin edelleen kaipaisin lähteitä."

-- Tässä näkisin muutaman ison ongelman:

(1) "Tieteellistä konsensusta ei määritellä siltä pohjalta, että se on sitä, mitä minä ja muut samanmieliseni edustavat, vaan sen pohjalta, mikä on tieteellinen konsensus."

-- Eikö tämä ole selvä kehämääritelmä? ("Tieteellistä konsensusta - - määritellä[än] - - sen pohjalta, mikä on tieteellinen konsensus.")

(2) "Ei se ole mikään tulkinnanvarainen asia. Toisinajattelijoita ei ole suljettu pois. Toisinajattelijoilla vaan ei ole mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että tieteen parissa tehtyjä teorioita olisi aiheellista alkaa kyseenalaistamaan."

-- Sanakirjamääritelmän mukaan konsensus tarkoittaa yksimielisyyttä (joko itsessään vallitsevaa tai erikseen sovitun kompromissin luonteista). Kun nyt tässä näköjään itsekin myönnät, että evoluution ja siihen liittyvien laaja-alaisten johtopäätösten osalta toisinajattelijoitakin on, niin silloin, määritelmän mukaan, nimenomaan ei vallitse konsensus (vaan dissensus).

(3) "Toisinajattelijoita ei ole suljettu pois. Toisinajattelijoilla vaan ei ole mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että tieteen parissa tehtyjä teorioita olisi aiheellista alkaa kyseenalaistamaan. Jos on, niin edelleen kaipaisin lähteitä."

-- Siinä vaiheessa kun aletaan kysyä erimielisten lähteitä ja perusteita, ei enää vedota konsensukseen vaan dissensuksen osapuolien argumentaation suhteelliseen paremmuuteen ja sen omakohtaiseen kriittiseen arviointiin. Tämähän onkin juuri sitä, mihin olen kouluopetuksen toivonut oppilaat johtavan: perustavien dissensuksien tiedostamiseen ja niiden osapuolina olevien näkemysten parhaiden perusteiden omakohtaiseen puntarointiin. Sen vaihtoehtoina en ole nähnyt kuin joko (piilo)auktoriteettiuskoisen "paikallis- ja hetkellispoliittisen korrektiuden" iskostamispyrkimyksen tai itsensäkumoavan hälläväliä-relativismin.

Vieläkään en näe neljättä vaihtoehtoa, mutta katsotaan nyt, tuleeko esiin vielä jotain sellaista, joka tältä osin "saisi lampun syttymään".

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #107

Koulussa ei opeteta, että "kaikki tieto on suhteellista". Hömppäpiirit tuollaista näkemystä levittävät.

Uskonnot selittävät tuntematonta asioilla, joista ei voi olla tietoa.

Tiede yrittää selittää tuntematonta tiedettävissä olevilla asioilla. Pseudotieteet levittävät valheita.

Jouni Nordman

Ohjelmointi tulee laset opettamaan ensin ajatelemaan mitä tekevät ja sitten vasta mitä taitoja siihe tarvitsevat. Eli tulee auttamaan kirjopitamisen, luovan ajattelun ja matematiikan yhteiseloa. Jolloin nämä eivät ole erikseen olevia asioita, vaan yhdessä käytettäviä taiotja, mitä pitää oppia käyttämään monipuolisesti.

Tässä kun mietin miten alan lapsiani lähestyttämän oppimisen asioita, niin joutuu meneämmä Wittgensteinin logigga malleihin, joissa tietyt sanota merkitsevät ja muuttavat asian merkitystä. Jolloin olla ja aina saavat oman painoarvonsa kasvattamisessa, eli kasvatuksessa perustan siihe, että lapseni eivät ole opettajan vedätettävissä vanhalla tiedolla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Höpsis. Jumiuttaa ajattelun pahasti ja haittaa etenkin luovaa ajattelua, koska koko ajan haetaan vain koodattavissa olevia algoritmeja.

Jouni Nordman

Ensin pitää suunitella mitä ohjelmoidaan, eli ojelma luodaan tarpeeseen. Jolloin matematiikka tulee vain yhdeksi muiden taitojen kanssa, eli pääasiaan pääsee filosofian logiga, joka määrittelee miten käytetään mitäkin taitoa, sekä määrittelee se missä järjestyksessä. Eli matematiikka on ohjelman tuottamisessa täysin orjan roolissa, sillä se ei milloinkaan päätä mikä on ohjelman tarkoitus.

Joillain on nyky päivän juuri tämä kokonaiskuva myös jäänyt ilmastomuuoksen vöyhöttämisessä havaitsematta, nostaen ihmisen ainoaksi voimakis joka sen aikaseksi saa. Vaikka eivät pysty matemaattisesti edes tätä todistamaan, eikä varsinkka määrittelemään onko meri poikkeukselisen alhaalla ja mikä on sen korkeuden normaali.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #29

Olet oikeassa suunnittelun osalta, mutta tuolla ei ole mitään tekemistä mahdollisesti kouluihin tulevan koodaamisen kanssa.

Eka koodaamisen boomi oli 80-luvulta, LOGO. Sen hyödyistä ei ole minkäänlaista näyttöä.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #30

No, sitä ei tainnut vielä eilen kukaan tietää, eli sen sisällön painottamine on täysin auki. Tässä tulee mukava opettajine osalta, sillä millä tehdään sellaine opetus materiaali jota opettajat tajuavat ja samalla että haastaa huomattavasti laitteiden kanssa monipuolisenpa oppilaita. Eli suurin ongelma ei tule olemaan oppilaat vaan opettajien osaaminen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #32

Peruskoulussa ei mennä sille tasolle, että opettajien osaamisella olisi merkitystä. Lukiossa asia on toinen.

Yksi vanhempia harhaluuloista on, että koodaamisesta peruskoulussa olisi jotakin hyötyä. Asia on päinvastoin.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka Vastaus kommenttiin #30

Hienoa. Lauri elää ihan pinnalla ja on ajan tasalla, joten löysi esimerkkinsä 80-luvulta. Hetkinens..

LOGO oli turha, sillä ei voinut tehdä mitään aidosti kivaa tai mielenkiintoista. Nykyään mahdollisuudet ovat aivan erilaiset. Edelleenkin se motivaatio motivaatio. Voit katsastaa esim. Raspberry Pin grafiikkaominaisuudet, joita on helppo ohjelmoida, mutta vaatii kuitenkin ymmärrystä ja matematiikkaa: http://www.youtube.com/watch?v=A-vBbqamNBU

Hyvin vähäisillä matematiikan taidoillakin voi koodata, mutta sitten se on sellaista palikoiden etsimistä ja asettelua eri asentoihin. Kaikki visuaalinen tulos näytöillä on vain sen ansiosta, että joku on osannut hyvin matematiikkansa ja soveltanut sitä.

Jo aika yksinkertaisissa webbi-ohjelmissa pitää pystyä laskemaan tai ainakin perustellen arvioimaan ohjelman kuormitusta esim. prosessorin tai tietokannan kannalta. Koodaajan pitää olla säästeliäs, eikä tuhlata omia tai serverin resursseja. Sellaista taitoa ei taideopinnoista niin vain poimita.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #35

Sinulla on ihan väärä kuva taideopinnoista.

Ohjelmoinnin aloittamisen hyödyistä peruskouluissa ei ole minkäänlaista näyttöä. Haitoista on.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka Vastaus kommenttiin #37

Itse olen ammattimainen ja täysipäiväinen suunnittelija/ohjelmoija. Tähän tulokseen vaikutti varmasti myönteisesti se, että yläasteella oli Pascal-ohjelmointia. Sitä olisi saanut olla enemmän ja opettaja olisi saanut olla sellainen, joka oikeasti on ohjelmoinut ja tietää siitä enemmänkin kuin mitä oppikirjassa sanottiin.

Taideaineilla varmasti on vaikutuksensa, näenhän itsenikin luovana työntekijänä. Kuitenkin suurempi paino taiteilla (yläasteella) oli siinä, että sai rennommin ja vapaammin tehdä niitä juttuja. Ohjelmointi jo käsitteellisesti vaatii formaalisuutta ja ainakin nykytekniikoilla kurinalaisuutta ja alussa paljon päättäväisyyttä.

Edelleenkään Lauri vaan puhuu, muttei tunnista itsestään ettei tunne asiaa kovin hyvin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #41
Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #35

Kun kaverin 13v poika menin moton ohjaamoon, niin häne ensimmäine komentinsa oli "tämä on 40 vuotiaan ohjelmoijan työtä, sillä jos tässä olis nyky nuori, niin nappuloita olis puolet vähemmin". Eli se miten me ajattelemme ohjelmat, eivät ole saman kuin nuorilla, sillä he ovat kasvaneet niiden kanssa ja käyttävät niitä myös tehokkaammin. Eli he käyttävät todella paljon aikka siihe aikaa, että asia on hyvän näköinen ja että se on ergonomialta mukava, näissä kummassakin tarvitaa taiteelista tajua.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #38
Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #39
Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #69

"Kaverin pojan" lausunnolla ei voida perustella koodauksen tuomista peruskouluun.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #70

Jos juttelisit joskus nuorten kanssa tai katsoisit miten lapset jo nuorin pärjäävät nykyisten tablettejen ja älypuhelimien kanssa. Niin ymmärrät että sellaiset aikuiset jotka eivät ole lapsesta asti näiden kansa toimineet elää viellä omassa maailmassa, mutta häenllä ei ole enään kosketusta tai ymmärrtystä mihin päin nuoret ovat viemässä ohjelmointia ja laitteita mitkä niitä käyttävät.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #80

Mitä tekemistä tuolla on sen kanssa, että peruskoulussa pitäisi opettaa ohjelmointia?

Demoat kauniisti loogisen ajattelun puutetta, joka etenkin nuorison suuri ongelma, lyhytjännitteisyyden ym. ohella.

Käyttäjän olliripatti kuva
Olli Ripatti Vastaus kommenttiin #81

Grööni on taas puolensa valinnut eikä voi millään uskoa että jollakin olisi asioista enemmän tietoa kuin itsellään. Tuollainen on aika /c:stä.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #81

Sinusta huoma hyvin että olet nykyisen koulujärjestelmän kannattaja, jossa kaikki aineet ovat selvissä laatikoissa. Toisaalta myös tuot esille lasten lyhytjännityneisyydestä, mutta olisiko syy siinä, että he ovat tottuneet käyttämään video palveluja, joissa asian selittää joku todella selkeästi ja vielä kuvantaen sen käytännön läheisesti. Eli ei syy ole lapsissa, vaan heitä opettavassa järjestelmässä, joka ei vastaa nykyaikaisia opetus metodeja. Sillä edelleen yksi kuva on tuhat sanaa, tällöin 15 min video on kokonainen kirja.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

"...että lapseni eivät ole opettajan vedätettävissä vanhalla tiedolla."

Ja uudella "tiedolla". Tämän koin ongelmaksi jo toistakymmentä vuotta sitten, jolloin piti alkaa oikoa lapsilleni tuputettuja huuhaa-oppeja. Kauhulla ajattelen millaisia huuhaa-oppeja nykyisin tuputetaan, tiedän vain joitain rippeitä kaikesta pa***sta, jota eri tahot tuputtavat jo päiväkoteihinkin.

Jouni Nordman

Jos katsomme mihin nyky akateemisuus parustu, niin se on yleensä poikkiteiteelistä, jolloin tämä miten lapsia opetetaan sekmentti opin kautta ei tue enään nykypäivän vaatimuksia. Eli jos mietimme miten lapsille saadaan opetettua matematiikkaa, niin leipominen on yksi esimerkki missä se tulee automaattisesti mukaan, sillä suhteiden asemat ovat aina samoja ohjeissa, jossa perusohjeen pienentämine ja suurentaminen tuo automaattisesti mukaan matematiikan kerto ja jako laskun. Näitä käytännön asioita joilla voidaan lapsille opettaa mukavien asioiden lomassa, niin että he eivät edes itse tajua että käyttävät matematiikka tai lukemista on niitä asioita joissa lapsella on itsellä motivatio selvittää ongelma.

Tämä sama asia pätee myös ohjelmointii, jossa voidaan postiiivisen motivaation kautta opettaa, sillä oppimis välineenä ulkoaluku ei ole ikinään se mieleinen, sillä siinä voidaan jopa väkivallan muodoiksi osaa metodeista luokitella.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Veikkaan, että koodaukselle koulussa käy vähän samalla tavalla kuin pakkoruotsille: useimmat eivät sitä opi, eivätkä edes tule tarvitsemaan.

Kaikkein kauhein tilanne olisi tietenkin, jos koodaus olisi pakollista ala-asteella, yläasteella, lukiossa, yliopistossa, sekä yliopistossa pitäisi vielä suorittaa pakollinen virkamieskoodaus. Eikä oppilaalla itsellään olisi tälle tarvetta.

Pakkokoodaus, teknologiausko.

Matias Härkönen

Tässä ehkä otetaan koodaus vähän liian vakavasti. Ei ykkösluokkalaiset vielä ole suunnittelemassa raketteja, mutta koodauksen perusteita voisi hyvinkin jo vähän hallita. Nettikoodauksessa esim. ihan perusjuttuja, kuten linkin tekeminen, wikipedian muokkaaminen tai excelillä vaikka pieniä makroja jne. Tällaiset taidot alkavat mielestäni olla jo pakollisia, enkä usko että tässä mitään c++ ohjelmointia heti aletaan miettimään.

"Koodauksen perusteet" on mielestäni nykyään melkeinpä pakolliset.

Matias Härkönen Vastaus kommenttiin #53

Koska tietotekniikka on tänä päivänä läsnä jokaisen elämässä. Kyllä jokaisen tulee osata esim. LINKIN upottaminen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #76

Ja tuonko vuoksi ohjelmointi pitää tuoda peruskouluihin, kouluttaa satoja opettajia ja ostaa tuhansi tietokoneita?

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Monet koulupojat ja tytöt jotka jo koodaavat sujuvasti, ovat täysin itseoppineita. Erikoista on, että he ovat ammentaneet oppinsa ao ohjelmointikäsikirjoista, jotka ei ole tehty varsinaisesti aloittelijalle sopiviksi.
Haastetta riittääkin löytää opettajat ja myös opetusmateriaali. Kaikkia ei kiinnosta laatia jääkaapin sisällön kirjanpito-ohjelmaa. Peli-ohjelmien teko vaatii omakohtaista peli-innostusta. Useimmiten innostus suuntautuu näyttäviin ääni- ja videoohjelmiin, eikä niinkään ohjelmalta vaadittavaan loogiseen rakenteeseen.

Jouni Nordman

Tästä voin hyvän esimerkin kertoa, kaverin poika tuli mulat kysymään mikä olis heidän peli foorumille hyvä ohjelmoinnista kertova kirja. Ehdotin muutamaan Jaakko Hintikan ja Popperin kirjoja, joissa käsitellään peliteorioita. Meni pari viikkoa, tuli pojalta FB viesti, jossa kysyin olisko muita saman laisia kirjoja saatavilla, sillä olivat ryhmässä innostuneet kovasti näistä kirjoista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Matematiikalla ja koodauksella on leikkauspisteensä. Ehkä kannattaisi etsiä ratkaisuja sieltä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Erittäin vähän. Algoritmin ovat koodauksen suola. 60-vuotta sitten ohjelmoitiin matemaattisia ongelmia ja opeetus lähti korkeakouluissa matematiikan puitteissa. Nyt on toisin, mutta urbaani legenda elää.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Lähinnä tulee mieleen vaikkapa 2d-animointi käyttäen html5:sta ja javascriptiä. Esim. canvasin avulla voi piirtää ja vaikka animoida.

http://www.w3schools.com/html/html5_canvas.asp

Luulisi, että vektorit, polygonit, ray tracet sun muut tarjoisivat vaikka mitä mahdollisuuksia yhdistää matematiikkaa ohjelmointiin. Ilmiönähän siihen liittyy vaikka mitä.

Vaikkapa UDK vaan imutukseen ja ihmettelemään.

Kysymys tuppaa matematiikassa ja fysiikassa usein olemaan "Mihin tätä tarvitsee?". Ainakin peleissä vaikka mihin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Koodaukseen peruskoulussa liittyy monia harhoja, jotka syntyivät jo 30-vuotta sitten ja on moneen kertaan kumottu:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/170...

Puolustajat eivät ole vaivautuneet selvittämään asiaa, vaan levittävät vuodesta toiseen harhojaan.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Koodauksella koulussa voisi olla puolensakin, ja se olisi ehkä siinä, että tietokoneet on mahdollista laittaa tekemään "mitä vain", hardiksen puitteissa. Se voisi siis inspiroida mielikuvitusta, ja antaa oivalluksen tunteita, kun idean saa toimimaan.

Ehkä tuolta suunnasta voisi jotain hyvää saada aikaiseksi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

MIten porukalle on niin vaikea tajuta,, että nyt puhutaan kokonaisista ikäluokista.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Niin, mutta "ei voi tietää kokeilematta", eihän sitä tiedä vaikka ne oppisivat. Kannattaa kokeilla ainakin jollain tavalla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #54

Kyllä nuo touhut tiedetään. Suosittelen Jane Healyn kirjaa FAILURE TO CONNECT vuodelta 1998. Kerho peruskoulussa ovat OK ja lukion kurssit. Muu on hömppää.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #55
Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Nykyisin ei edes lukion matematiikan kursseissa esitetä Boolen algebraa. Senverran olis logiikkaa kaikkien hyvä ymmärtää. Ei edes äidinkielen opetuksessa selvitetä loogisia operaatioita JA, TAI, ym. Sitten esim todennäköisyyslaskennassa ei ymmärretä käsitteen VÄHINTÄÄN YKSI vastakohtaa.
Ilmeisesti surullisenkuuluisa joukko.oppi,joka tungettiin jopa ala-asteille, on sittemmin haluttu unohtaa täydellisesti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

70-luvun puolivälin alakoulujen matematiikan opetus oli pelkkää joukko-oppia ja siitä luovuttiin, kun huomattiin, etteivät oppilaat osanneet kertotaulua keskikoulussa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ohjelmoinnissa tarvitaan Boolen algebraa ...

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Joukko-oppi tuli ilmeisesti erään utopian pohjalta. Onhan se hyvällä syyllä matematiikan ja logiikan pohja ja perusta. Kuitenkin arkielämän tarve on lähes täysin aritmetiikkaa eli ynnä- ja poislaskua. Jo prosenttilasku vaatii kaupassakin laskukonetta.
Netin hakukoneet käyttävät Boolen algebraa, mutta ei sen ymmärtäminen kuitenkaan ole itsestään selvää.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #56

3D CAD-komennoissa vanhat tutut joukko-opin operaatiot kuten leikkaus, unioni, etc. ovat edelleen mukana.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #61

Samoin esimerkiksi tietokantojen käsittelyssä.

Jukka Mäkinen

Koodauksen opettaminen kaikille koululaisille on täysin järjetön ajatus. Koodareiksi ei yksinkertaisesti sovi suurin osa ihmisistä. Se vaatii tiettyä luonteenlaatua, ja koodariksi haluavat kyllä oppivat itse sen mitä tarvitsee. Yleinen koodauksen opetus sen sijaan hidastaisi niitten kehitystä joilla olisi halua ja kykyä, ja saisi kaikki muut inhoamaan koko asiaa.

Mitä todellakin kannattaisi lisätä peruskouluun kaikille pakolliseksi oppiaineeksi, olisi small talkin, valehtelemisen, pokerinaaman pitämisen, vastuuttomuuden, kähminnän ja moraalittomuuden periaatteiden opetus. Niillä taidoilla olisi aina käyttöä ja jo pelkästään niillä taidoilla pärjää oikein hyvin sekä Suomessa että maailmalla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Alkukappaleesta samaa mieltä.

Toiseen kappaleeseen muunnelma:

Lasten pitäisi harjoitella näyttelemistä. Myyjien esimerkiksi pitäisi sisäistää, että heillä on roolina esittää nolostumatta hyvää palvelua. Samaa pätee lukuisin muihin ammatteihin.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Jos jotain opetusta pitäisi aloittaa aikaisemmin, niin koodausta tärkeämpi taito olisi mielestäni yhteiskunnan pyörimisen ymmärtäminen (eli miten voin vaikuttaa tärkeiksi katsomiini asioihin). Miksi ihmiset eivät äänestä, tuntuu olevan jokaisen puolueen ”harmin aihe”(jos on?). Apatia ja välinpitämättömyys näitten asioitten suhteen tuntuu kasvavan.

Kansalaistaito oli aikanaan hyvä aine, johon oli koottu monia perusasioita. En tajua miksi siitä luovuttiin. Siihen voisi lisätä monia asioita: Kunnallispolitiikka, eduskunnan toiminta, EU-politiikka, kansalaisaloitteet, järjestöt ja yhdistykset, sopimusten tekeminen, lakien synty, puolueitten ohjelmia, historiaa ja tavoitteita. Varmasti listaa voisi jatkaa. Ja totta kai opetus iän mukaan.

Jos haluttaisiin oikeasti vaikuttaa asioihin ja antaa tulevaisuuden kansalaisille positiivista pöhinää, älyä ja vaikutusmahdollisuuksia aloitettaisiin näitten asioitten puiminen jo alakoulussa. Nyt ne taitavat olla läpäisyperiaatteella yläasteella.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #71

Ihan ok, mutta tuskin alakoulussa sittenkään...

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Vaikka tässä keskustelussa puhutaankin ns. koodauksesta, niin ei alakoululaiset siellä oppitunneilla koodaisi softaa sen enempää kuin tekisivät matematiikan väitöskirjoja tai kirjoittaisi 500 sivun fantasia-bestsellereitä. Kuitenkin opetamme matematiikkaa ja äidinkieltä, sen ihan itsestäänselvyyden vuoksi, mutta myös jotta saisimme matemaatikkoja ja esim. kirjallista kulttuuria tulevaisuudessakin.

Ohjelmointi on vastaavanlainen itsestäänselvyys. Ei siksi että saisimme koulutettua ohjelmoijia, joiden peleistä tulisi arvokkaita vientituloja, vaan kun tarvitsisimme juuri sitä loogista ajattelua, formaalista jäsentelyä, harkintaa ja muuta abstraktia ajattelukykyä kaikkeen toimintaamme. Jos siinä samalla madalletaan tulevien koodaajien kynnystä, on voitto mitä suurin.

Parhaimmassa tapauksessa ns. koodaustunnilla klikkaillaan palikoita ja ratkaistaan pulmia. Niiden summana saattaa tulla jokin kyhäelmä, johon voidaan viitata ohjelmana.

Monen keskustelun tasokin paranisi, jos osanottajat olisi saaneet hyvät johdatukset ohjelmoinnilliseen ajatteluun.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Matematiikka ja äidinkieli ovat perustaitoja. Ohjelmointi ei lainkaan. Tämä on perusteetoon harhaa, asia ihan päinvastoin:

" tarvitsisimme juuri sitä loogista ajattelua, formaalista jäsentelyä, harkintaa ja muuta abstraktia ajattelukykyä kaikkeen toimintaamme"

Lisäksi neuroplastisuuden ja väärien aikaikkunoiden vuoksi aivot kehittyvät häiriölliseen suuntaan jos ohjelmointi aloitetaan liian varhain.

"Ohjelmoinnillinen" ajattelu on kammottavaa pakkomielteisyyttä, täydellisen epäluovaa.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #67

Kummallisesti ei tule kaikki kommentit näkyviin yrittäessäni vastata, joten laitan #72:een kommentin tähän kohtaan:

Alakoulussa esim. 5-6-luokkalaiset ymmärtävät aika paljon ja ovat yllättävän kiinnostuneita "aikuisten asioista". Kyselevät paljon.

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Totta on, että joukko-operaatioita löytyy monilta aloilta. Kyllä ala-asteellakin oppilas ymmärtäisi parilla Venn-diagrammilla noita operaatioita. Kun joukko-oppi hylättiin opetuksesta, niin koko sanakin poistettiin opetuksesta. Sai niin kammottavan maineen.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Mitä kertolaskuun tulee, on olemassa kertolaskumenetelmä, joka ei vaadi yhtä hyvää kertotaulun muistamista kuin tavanomainen allekkainen menetelmä. Se perustuu siihen, että pystyy helposti joko kaksinkertaistamaan luvun tai jakamaan sen kahdella, samoin kuin laskemaan lukuja yhteen. Oletetaan, että pitää laskea x*y. Jos x on parillinen, voidaan tehdä muunnos:

[1] x * y = (x/2) * (2*y)

ja jos x on pariton, voidaan tehdä muunnos:

[2] x * y = (x-1) * y + y

jolloin tilanne "palautuu" kertolaskun osalta parillisella luvulla kertomiseksi. Lasku päättyy kun ensimmäinen tulon tekijä on supistunut ykköseksi. Esimerkiksi 13*17:

13*17=
12*17+17=
6*34+17=
3*68+17=
2*68+68+17=
136+68+17=
221

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Myös näin:
13 x 17 = 10x17 + 3x10 + 3x7 = 170 + 30 + 21 = 221

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Tuossa esiintyy 3*7, joka olisi opittavalla kertotaululla. Edellämainitussa kommentissa mainitulla menetelmällä se tosin ratkeaisi näin:

3*7=
2*7+7=
14+7=
21

eli taito kaksinkertaistaa riittäisi.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

Jep jep. Tosin itse laskisin 13*17 erikoistapauksen muodossa 15*15 (jonka kaikki tietenkin muistavat ulkoa olevan 225) ja ottaisin siitä pois 4 (koska 13 ja 17 ovat kummatkin 2:n päässä 15:stä ja 2^2=4).

Ja jos 15*15 ei olisi ihan automatiikkaa, se on tietenkin 10*20+25 (samasta syystä, poikkeama on 5...)

Siksi kolmannekseen, yleensä riittää kohtuullinen aproksimaatio, jolloin 225 on jo oikea suuruusluokka.

Eli todellakin, hahmotamme lukuja eri tavoin. Mutta miksi jotkut luovuttavat hahmottamisen jo alkuunsa ja laskevat väärin neljän laudan pituuden ja myyvät/merkkaavat tavaran (tietämättään) reilun 5% alennuksella? Näin minulle kävi viikko sitten, en viitsinyt oikaista laskuvirhettä muiden asiakkaiden kuullen.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Taas huomaa, että liitutauluajasta ei niin vain päästä ylös. Ei, vaikka kuinka yrittäisi.

Lapset edelleen käyttävät vuosia opetellen kertotauluja, kirjoittamista käsialalla, kaavoja ja muistisääntöjä, sanastoja. Kun kerrankin yritetään ajanmukaistaa opetusta, nousee vastalauseiden myrsky.

Jokaisella on koko ajan laskin taskussaan, käsialalla kirjoittaa... siis kuka? En edes muista, koska olisin saanut kaunokirjoituksella kirjoitettua tekstiä luettavakseni. Tekstattuja postikortteja saan toki useita vuodessa.

Toki osaan kertotaulut itsekin ulkoa. Ei niistä mitään isoa iloa ole, nehän saa laskimestakin. Laskin löytyy jokaisesta kännykästä eli on aina mukana, kun jossain kertolaskua tarvitsee. Sieltä samasta sitten saa muutkin tarpeelliset laskutoimitukset, kun Exceliä ei ole käden ulottuvilla.

Ohjelmoinnin perusteet on perusteltua osata, ihan siinä missä yhteenlaskun alkeetkin. Kun ymmärtää ohjelmoinnista alkeet, on helpompaa omaksua tietojärjestelmien perusvaatimusten ymmärtämisen. Se puolestaan on taito, jota tulevaisuudessa tarvitaan enemmän kuin kertotaulua omana aikanamme.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Käsin kirjoittaminen on erittäin tärkeää lasten aivojen kehittymisen kannalta. Tuotakaan mielestään hyvää tarkoittavat uudistusmieliset hölmöt eivät tajua.

Kun teet ostoksia, tarkistatko laskimella oikean suuruusluokan? Päässälaskulla tarkistus on vaivatonta.

Kaikenlaista on hyvä osata, mutta et mitenkään perustellut, miksi ohjelmointi pitää tuoda jo ala-asteelle.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

"Kun ymmärtää ohjelmoinnista alkeet, on helpompaa omaksua tietojärjestelmien perusvaatimusten ymmärtämisen"

Tämä on ollut jotain sellaista mitä on oletettu jo jostain 80-luvulta ("äiti ylläpitää jääkaapin sisältöä C64:llä"), ja ei se nyt vaan ole näin. Ehkä jotain Excel-taulukoita on ihan hyvä pystyä taviksen säätämään, mutta kyllä tilanne on edelleen se että ohjelmoijat ovat ohjelmoijia ja käyttäjät ovat käyttäjiä. Palataan asiaan sitten kun softat alkavat olla laajasti skriptattavia -- tämäkin taito on mielestäni melko yksinkertaisesti hanskattavissa sitten jos on tarvetta, jos peruskoulutus on ollut kohdallaan.

Käyttäjän KasperKontola kuva
Kasper Kontola

"Toki osaan kertotaulut itsekin ulkoa. Ei niistä mitään isoa iloa ole, nehän saa laskimestakin. Laskin löytyy jokaisesta kännykästä eli on aina mukana, kun jossain kertolaskua tarvitsee. Sieltä samasta sitten saa muutkin tarpeelliset laskutoimitukset, kun Exceliä ei ole käden ulottuvilla."

Tähän oli pakko tarttua. Kyllä ainakin itse tarvitsen ihan riittävän usein perus kertotaulua ja nopeuttaahan se jos osaa suoraan sanoa sen 8*6=48, eikä joka kerta tarvitse näpytellä sitä laskimeen. Kertotaulut nyt ei muutenkaan ole niin vaikeita, jos puhutaan 1-10 luvuista.

En tiedä, tarvitseeko varsinaisesti ohjelmointia osata. Esimerkiksi Excelin perusmakrot olisi ihan hyvä kuitenkin oppia jo koulussa, ainakin omasta mielestäni. Muutenkin tietotekniikkaopetusta voisi päivittää nykynuorten tasolle.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

>> Taas huomaa, että liitutauluajasta ei niin vain päästä ylös.

Miten niin ylös? Liitutaulu tai keppi ja hiekka ovat usein nopeampia ja helppokäyttöisempiä kuin avaimenreiästä tirkisteleminen vaillinaiseen digitaaliseen työkalupakkiin (jolla onneksi voi sentään vielä kilauttaa kaverille).

Jos "Lapset edelleen käyttävät vuosia opetellen kertotauluja" niin jossain on vikaa, mutta se ei ole "koodauksen" ja "ohjelmoinnin" puutteesta kouluissamme. Sitä varten ennen oli apukoulu, nykyisin muotia on koko lauman rankaiseminen joidenkin tyhmyydestä.

Käsin kirjoittaminen on osa hienomotoriikkaa. Kaunoa ei kai ole kouluissa enää opetettu (pakollisena) valovuosiin.

Exel on suksisauvavalmistaja, Excel on erään autotallibasicfirman kopio Lotus 123-ohjelmastasta, Exxcel on astianpesukone. Miksi haluat kertoa, että puhelimessasi ei ole jonkun firman jotain merkkituotetta, kun ilmeisesti tarkoitat, ettet ole asentanut siihen taulukkolaskinta?

Minusta asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä. Laskennon opetus, jota peruskoulu- ja lukiojärjestelmämme kutsuu matematiikaksi, on sinänsä hyvä ja tarpeellinen asia. Sinne kuuluvat kertotaulut ja prosenttilaskenta, jopa manuaaliset menetelmät laskea neljä peruslaskutoimitusta "paperilla".

Kouluissa pitäisi opettaa myös matematiikkaa ja siis nimenomaan matemaattista ajattelua. Ei muiden aineiden asemesta vaan niiden kanssa. Sieltä saattaisi löytyä työkaluja esimerkiksi vihreiden uskonnonkaltaiseen ydinvoimavastaisuuteen, jolla tapetaan miljoonia saksalaisia ennenaikaisesti lähivuosikymmeninä.

Matematiikan perusta on pettämätön logiikka. Logiikka ja looginen päättely yhdessä tapahtumien sekvensoinin ja rinnakkaistamisen kanssa ovat automatiikan perusta. Automatiikka voi sitten päätyä "koodaamiseen" tai "ohjelmointiin" tai anturiteknologiaan tai manipulaattoreihin tai muihin fysiikan ilmiöiden sovelluksiiin. Tuotetasolla se voi tarkoittaa itsensä pysäköivää autoa. Tai itsensä kaatavaa autoa, joka korjataan ohjelmoimalla.

Mutta miksi peruskoululaisille olisi nyt välttämätöntä vaihtaa jakokulmat (ja kertotaulut) uuteen "joukko-oppiin", jota kuvitellaan hienoksi käyttämällä sanoja "koodaus" ja "ohjelmointi". Myydäänkö keisarille (opetushallitus) nyt uusia vaatteita...

Käyttäjän ArkoSalminen1 kuva
Arko Salminen

"Kun ymmärtää ohjelmoinnista alkeet, on helpompaa omaksua tietojärjestelmien perusvaatimusten ymmärtämisen. Se puolestaan on taito, jota tulevaisuudessa tarvitaan enemmän kuin kertotaulua omana aikanamme."

Mitä ihmettä tarkoittaa "tietojärjestelmien perusvaatimusten ymmärtäminen"?

Ei työntekijä, joka ei ole ICT-alalla, tarvitse tietojärjestelmien ymmärtämistä. Tärkeää olisi sen sijaan se, että työntekijät ymmärtäisivät tietosuojan ja tietoturvan merkityksen.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Juuri näin -- vaikka olen itse alalla, niin en todellakaan pysty näkemään minkä takia koulussa pitäisi uhrata matematiikan tunneilta yhtään mitään sellaisen koodaamisen opettelemiseen, mikä ei oikeasti opeta vielä mitään hyödyllistä. Olisi huomattavasti tärkeämpää opetella logiikkaa ja päättelyä siten kuin vaikkapa yksinkertaisten matemaattisten todistusten tekeminen vaatii; jakokulmasta en nyt ole niin varma.

Käyttäjän MattiKoivisto kuva
Matti Koivisto

Onpa outo ajatus, että koodaamisen opettelu vähentäisi nuorten matemaattisia taitoja. Asiahan on täysin päinvastoin. Koodaaminen ja matemaattis-looginen ajatteluhan kulkee mukavasti käsi kädessä. Itse en näe juurikaan hyötyä opetella jakokulmia. Jos täältä nyt vaikka aurinkomyrskyn seurauksena lähtisi kaikki sähköt ja taskulaskimet vaihtoon, niin ei silloin jakokulmalla enää maailmaa pelasteta. Perustaidot pitää tietenkin opettaa. Kertolaskut ja päässälaskun opettelu helpottaa ihan jokapäiväistä elämää, kun ei aina tarvitse laskea laskimella mitä ostokset maksavat jne.

Käyttäjän ArkoSalminen1 kuva
Arko Salminen

"Onpa outo ajatus, että koodaamisen opettelu vähentäisi nuorten matemaattisia taitoja. Asiahan on täysin päinvastoin."

Sama virheargumentti, kuin pakkoruotsin kannattajilla: pakkoruotsi ei ole mistään pois, vaan päinvastoin tukee muiden kielten oppimista. Koodaus on ajallisesti pois muusta matematiikasta ja muu matematiikka on tärkeämpää, kuin koodaus.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Monet kirjoittajat eivät tajunneet, että otsikko on metafora. Metaforien ymmärtämisen taito alkaa kadota nuorisolta digimedian vuoksi ja tilalle tulee digidementia.

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/163...

Kielen perusta on metaforissa. Metaforien ymmärtäminen syntyy kulttuurin kautta ja pääasiassa kirjoja lukemalla...

Käyttäjän MattiKoivisto kuva
Matti Koivisto

Millä tavalla se on muka metafora? Alkuperäisessä uutisessa kerrotaan, että ohjelmointia aletaan opettaa matematiikan ohessa, mutta on vielä auki mistä karsitaan. Sinun pitäisi ottaa selvää nykyajasta ennen kuin alat höpöttelemään kuvaamataidon hyödyistä verrattuna tietotekniikan ymmärtämiseen.

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita

Voihan se olla metafora, saattaahan olla, että Mikko pystyy ajatteluun opetushallitusta abstraktimmalla tasolla ;-)

Vaikka jakokulma oli konkretiana harhailevasta karsintamentaliteetistä, joihan silti olla, että se on edustamassa joukkoa työkaluja, joiden oppimismotivaatiossa on jotain vikaa.

Sellaista vikaa tosin voidaan yrittää korjata joko vaihtamalla työkalut vaaleanpunaisiksi digileluiksi tai miettimällä motivaation puutteen taustoja ja korjaamalla niitä.

Muistanpa kurssin, jossa kenelläkään ei tuntunut olevan mitään motivaatiota oppia mitään. Ensimmäisellä tauolla selvitin mistä on kyse, ja ilmeni, että kurssilaisille ei ollut kerrottu, että nyt käsiteltävä asiakokonaisuus on kahden kuuukauden kuluttua heidän kaikkien uusi kehitysalustansa...

En tosin usko, että jakokulma, uusi tai vanha, olisi kaikkien peruskoululaisten tuleva työkalu. Mutta se mihin uskoni alkaa hiipua, on vanha käsitys: suomalainen insinörtti on parempi kuin pussillinen muita insinörttejä KOSKA suomalaisinsinörtti haluaa tietää miksi ja miten asiat toimivat.

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Lohkokaavion idea voisi olla yleissivistykseen kuuluvaa. Nuori ja innokas ohjelman tekijä ei tahdo malttaa aloittaa lohkokaaviolla. Sitten sähelletään yritys/erehdysmenetelmällä. Tarvitaan kaavioita arkielämässäkin, vaikkapa matkareitin suunnittelussa. Osittain samaan liittyy esim lämpötilan säätö termostaatilla. Harvapa kokki tietää sähköuunin termostaatin pitoaluetta, hystereesistä ym.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Tämä pitää mitä suurimmassa määrin paikkansa. Jopa kaupallisessa ohjelmistokehityksessä laiminlyödään yllättävän usein sekä vuokaavioiden, luokkakaavioiden että tietokantaskeemojen piirtämistä ja sohitaan ohjelmakoodia suoraan, mistä on varsin ikäviä seurauksia ohjelman myöhemmän ylläpidettävyyden kannalta.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Älä kirjoita niin epäselvää spagettikoodia että koodi itsessään ei kerro mitä se tekee...

Käyttäjän SeikkuKaita kuva
Seikku Kaita Vastaus kommenttiin #111

Jos joudut lukemaan koodin tietääksesi mitä järjestelmä tekee, olet jo menettänyt pelin.

Jos taas joudut etsimään koodista korjattavan/muokattavan paikan, toivot todella voivasi hymyillä mielihyvästä nähdessäsi kaunista koodia. Tuohonkin tilaan onneksi joskus päätyy, mutta ei se ole Q&D - anteeksi eikun ketterien - menetelmien ansiota.

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Ainakin ns. matemaattisissa aineissa asian omaksuminen ja sisäistäminen vaatii opiskelijalta omia ponnisteluja. Ulkopuolinen opetus voi olla vain oikeaan suuntaan ohjaavaa. Kertomataulut ja jakokulmat ovat vain peruskäsityökaluja.
Nuorella henkilöllä on omaksumiskyky parhaimmillaan. Tietysti voitaisiin paremmin harkita, mitä ns pakollisia aineita kaikilta vaaditaan. Tähän tarvitaan kyllä parhaat mahdolliset asiantuntijat laatimaan oppisisältöjä. Monilla nuorilla ei ole selvää kuvaa omasta ammatistaan ja unelmat ja toiveet perustuvat silloin median antamaan ruusuiseen kuvaan alasta, jolla ei epäkohtia ole lainkaan.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Kuutosluokkalaisten suusta kommentteja:

- Miksi koulussa pitää opetella matikkaa, kun kännykässä on laskin?

Kun sanon että tällä periaatteellahan voitaisiin ekaluokkalaisille antaa vain laskin kouraan, niin kuutosluokkalaistenkin laskut onnistuisivat tuosta vaan. Yleensä tulee hiljaista ja jonkunlainen oivallus näyttää valtaavan esiteinien aivot.

Minusta seuraavat kysymykset ovat samaa tasoa:

- Miksi pitää opetella kertolaskuja?

- Miksi pitää opetella prosenttilaskuja, kun kaupoissa on valmiit, alennetut hinnat?

Tässä käytävässä keskustelussa on jotain samaa kuin kuutosluokkalaisten pohdinnoissa. Mihin vedetään raja?

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Sanoisin että se tärkein puoli tässä on vielä se että vaikka itse en enää muista miten jakokulmaa käytetään, osaan kyllä ne algebralliset lait joiden takia jakokulma toimii, ja luultavasti käytän niitä aika intuitiivisesti päässä laskiessani. Merkittävä kysymys onkin sitten että päästäänkö tähän tilanteeseen paremmin pänttäämällä jakokulma vai jotenkin muuten... minä äänestäisin toistaiseksi perinteistä lähestymistapaa.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Todella samaa mieltä jopa näin koodauksen ammattilaisena!
Kumpikin tukee toistaan mutta jos perusmatematiikka jää jalkoihin kuten ministeritasolla on käynyt, jossa miljardia ei eroteta miljoonasta niin pisatulokset voi unohtaa pidemmältäkin ajanjaksolta. Pitäisi siis ennemmin ottaa logiikka kouluihin lisäaineeksi, johon tuonkin voisi ympätä vaikka taloustieteen perusopinnoilla höystettynä. Otettakoon pois vaikka jostain kielistä, ei kuitenkaan äidinkielestä eli ennemmin pitää olla sanottavaa kuin sanoa se "oikella" tavalla.

(Heh, joskin varmaan ainoita, jotka joutuneet mm. integroimaan koulun jälkeen mutta nämäkin perusasiat olleet suoraan sovellettavissa ohjelmointiin)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Aha. Mitä tuoho logiikan kurssiin pitäisi sisällyttää?

PS. Tietotekniikan ammattilainen on epäkäsite. Se voi tarkoittaa kovin monenlaista osaamista.

Käyttäjän ilpoisoluoma1 kuva
Ilpo Isoluoma

Opetuksessa ei aina käy kuin Strömsössä kuten nykyään tavataan sanoa. Valtakunnassa jokin aika sitten herättiin kansalaisten heikkoon prosenttilaskun hallintaan. Lisättiin kyseistä harjoitusta yläasteelle ja lukioonkin. Tuloksena oli, että useimmat osaavatkin perustoimituksen kaavalla (k x p)/100. Siihen se sitten useilla jääkin. Koko prosenttikäsitehän on tarkoitettu tumpeloita varten, jotka pystyvät ainakin ottamaan luvusta 1 % ilman mitään tietoa mistään. Matematiikan välineistössä on kyllä jo yläasteella paremmat ja helpommat konstit ko laskuihin.

Tietenkin kauppiaat ja poliitikot puhuvat prosenteista. Samoin lehdistö. Puhutaan 10 % korotuksesta muttei hinnan muuttumisesta 1,10-kertaiseksi.

Käyttäjän ArkoSalminen1 kuva
Arko Salminen

Koodaus ei ylipäätään kuulu peruskouluun, koska se ei ole yleissivistävä aine. Koodausta peruskouluun tuputtanut Linda Liukas väittää Hesarin artikkelissa, että jokaisen suomalaisen velvolisuus(!) on koodata ja että koodaus on yleissivistä aine, siinä missä esim. biologia.

Yleissivistävät aineet ovat aineita, joiden kautta hahmotetaan maailmaa tai aine on välttämätön yhteiskunnassa selviytymiselle. Koodaus ei ole kumpaakaan näistä.

Linda Liukkaan ongelma on sama, kuin pakkoruotsin kannattajilla, eli kun itselle aine on tärkeä, niin aletaan väittää sitä yleissivistykseen kuuluvaksi. Pahimmat tapaukset alkavat vaatia aineen pakottamista ihmisille.

Se, jonka ammattiala ei ole ICT-ala, ei tarvitse työelämässä koodaustaitoa, vaikka hän tarvitsisi kuinka paljon tietokonetta. Koodaus on yhden ammattialan yksi osa-alue. Jos esim. humanisti tarvitsee työssään Exceliä, niin kyllä makrojen tekeminen VBA:lla on muiden kuin humanistin työtehtävä. Se että koodaamisen osaamisesta on monessa työssä hyötyä, ei tarkoita, että koodaus kuuluu jokaisen kansalaisen yleissivistykseen.

Toimituksen poiminnat