*

mikkonummelin

Pyöräily pääkaupunkiseudun poikki etelä-Espoosta itä-Helsinkiin

  • Kulosaaren silta on ruuhka-aikoina (toisin kuin kuvassa) hankala ja vaarallinen paikka kevyelle liikenteelle.
    Kulosaaren silta on ruuhka-aikoina (toisin kuin kuvassa) hankala ja vaarallinen paikka kevyelle liikenteelle.

Viime aikoina on pyöräilyn edistämisen määrärahoista kiistelty Helsingissä ja asiaan liittyy mitä ilmeisimmin syvää ja likaista puoluepoliittista peliä, lähinnä Vihreiden, Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten muodostamassa neliössä ja lopputuloksena huonoa hallintotapaa rahankäytössä. Ongelmia nosti esiin Kaupunkifillarin blogin Marjut Ollitervo muutaman päivän takaisessa kirjoituksessaan.

Harrastan itse pyöräilyä hieman sopivampaan vuodenaikaan, eli kesäisin, loppukeväästä tai alkusyksystä, jolloin olen silloin tällöin pyöräillyt nykyisen työmatkani Espoon Olarista Helsingin Herttoniemeen, jonka pituus on runsaat 20 km. Käyttämäni reitti lienee edes jollakin tavalla edustava niiden ongelmakohtien osalta, joita tulisi oikeasti ratkaista pyöräilyn edellytyksiä parannettaessa. Kaupunkifillarissa ja monissa muissa vastaavissa on oletettu yksipuolisesti, että esimerkiksi autoteiden tasossa olevat pyöräkaistat ja yksityisautoilun haittaaminen ratkaisisivat monia ongelmia, mutta omat kokemukseni sanovat, että varsinaiset kipukohdat ovat muualla.

Reittiä kotoani Kuitinmäestä Uudenkartanontien ja Kuitinmäentien risteykseen Nesteen huoltoasemalle en kritisoi, koska se kuuluu kaupunginosan sisäiseen kevyen liikenteen verkostoon, joka voi olla "liityntäliikennemäistä". Sen sijaan Kuitinmäentien kohdalla, joka jatkuu Merituulentienä itään päin, voi jo olettaa kulkevansa "pyöräilyn paikallisella valtaväylällä".

Liikennevaloja esiintyy heti k.o. risteyksessä ja sen jälkeen Tapiolaan asti 5 paikassa. Tämä on muuten kohtuullista, mutta joissakin risteyksissä liikennevalot saattavat palaa punaisena kevyelle liikenteelle kauan. Autoilla ja busseilla tehtävä työmatkaliikenne erilaisine kääntymisineen on Niittykummun liittymään asti niin vilkasta, etten suurin surminkaan toivoisi polkevani tällä välillä millään ajotien yhteydessä olevalla pyöräkaistalla tai muutenkaan autoliikenteen seassa nykyisen yhdistetyn kevyen liikenteen väylän sijasta.

Tapiolan keskusta on ongelmapaikka, koska siellä on pyöräilykieltoja ja hyvin monimutkainen pyöräilyn opastus. Ongelman ratkaisu voisi olla nykyisiä Tapiolan keskustan parkkihallitunneleita ja maanalaisia tiloja hyödyntävä "ohitusbaana". Tapiolan ja Otaniemen väli sisältää taas muutaman liikennevalon, mutta muuten se ei ole mikään aivan hirveä paikka. Sen sijaan Otaniemen ja Lehtisaaren välinen Espoon ja Helsingin rajan ylittävä silta pelottaa minua, koska siinä kevyen liikenteen väylä on kapea ja ruuhkainen, samoin kuin vieressä oleva autotiekin. Olisi eduksi, jos siltaa levennettäisiin ja pyörille olisi tuossa pullonkaulassa enemmän tilaa.

Lehtisaaressa ja Kuusisaaressa pyörätie poukkoilee tarpeettomasti tien puolelta toiselle. Mieluummin pitäisi olla niin, että pyörätie kulkisi koko ajan Kuusisaarentien eteläpuolta. Jos tuntee reitit, pääsee Paciuksenkadun ja Paciuksenkaaren risteykseen suhteellisen ongelmattomasti. Sen sijaan kyseisessä risteyksessä punaiset valot saattavat palaa pyöräilijöille pitkään ja hartaasti ja sen jälkeinen Paciuksenkaari tuottaa ongelmia ja siellä ajautuu helposti polkemaan jalkakäytäville. Autotiellä pyöräillessä autot aiheuttavat ongelman, koska autokaista-osuus on kovin kapea. Tässä kohden pitäisi mielestäni osoittaa enemmän tilaa pyöräilylle ja järjestää jostakin kohdasta tunneli Paciuksenkadun ali.

Keskuspuiston läpäisy poikittain Ratsastietä ja sorapyöräteitä on ongelmaton, jos tuntee reitin. Niille, jotka eivät sitä tunne, olisivat opasteet tarpeen. Pyörätieopasteet voisivat olla mieluummin kahden kuin yhden tolpan varassa yleisestikin, koska yksittäisiä tolppia usein käännellään ilkivaltaisesti niin, että kylttien suunta muuttuu!

Pasilan silta, joka ylittää rautatien, on hankala paikka. Olisi suotavaa varata sen eteläsivulle kunnolliset pyörätiet nykyisen kapean ja "epävirallisen oloisen" reunuksen sijasta, jota kuitenkin käytetään, jotta vältyttäisiin Pasilan aseman ruuhkaisen bussipysäkin läpi polkemiselta ja ylimääräisiltä risteyksen ylityksiltä Itä-Pasilan puolella.

Teollisuuskatua pitkin pääsee melko hyvin Kalasataman liepeille asti, mutta sitten tulee ongelmaksi se, että Itäväylän pohjoispuoliset kevyen liikenteen väylät ovat ilmeisesti lähes ikuisesti poissa käytöstä. Itäväylän eteläpuoliselle kevyen liikenteen väylälle, joka on jäänyt ainoaksi yhteydeksi Kulosaareen, joutuu koukkimaan monimutkaisesti pitkin tunneleita ja silmukoita ja Kulosaaren silta on niin vaarallinen, että siellä joutuu itäänpäin menevä pyöräliikenne jalkakäytävälle, jottei joutuisi väistelemään kovaa vauhtia idästä länteen tulevia pyöräilijöitä, joilla on jonkinlainen sisäänrakennettu tarve oikeanpuoliseen liikenteeseen, mutta toisaalta pelko puserossa suistumisesta Itäväylän vastaantulevan autoliikenteen murskaamaksi ajoradalle. Tämä on työmatkareittini ehdoton inhokkipaikka molempiin suuntiin!

Kulosaarta ja Herttoniemeä voidaan pitää kohtalaisen helppona kokonaisuutena, jos tuntee reitin. Voi joko mennä suoraviivaisesti Kulosaaren puistotietä koukaten Itäväylän pohjoispuolelle tai sitten varautua muutamaan risteykseen ja mutkaan pysyen koko ajan sen eteläpuolella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Pyöräily ei satu olemaan niitä halutuimpia asioita. Valtiohan ei ole halukas panostamaan pyöräilyyn suhteessa pyöräilijöihin. Päättäjinä tuntuvat olevan lähinnä autoilevat ihmiset. Miksi ihmeessä he pistäisivät rahaa kevyenliikenteen teihin senttiäkään yli sen mitä tarvitaan. Käytännössä sen verran, että pyörätie kulkee jossain vieressä.

Toisaalla ovat ne Helsingin ja EU:n hienot tavoitteet päästöjen vähentämisestä lisäämällä kevyttäliikennettä. Sitä olisi todella helppo lisätä joko luomalla autoilua hankalammaksi tai parantamalla kevyenliikenteen kulku mahdollisuuksia. Ensimmäinen teko tulisi lain säätäminen, mikä määräisi kaupunki infranrakentamista. Kun aletaan tekemään suurempia tieremontteja niin on pyöräilijöille tehtävä pyörätiet autotien viereen. Malli maitakin olisi vaikka kuinka esim Hollanti ja Tanaska.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Viime aikoina on pyöräilyn edistämisen määrärahoista kiistelty Helsingissä ja asiaan liittyy mitä ilmeisimmin syvää ja likaista puoluepoliittista peliä, lähinnä Vihreiden, Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten muodostamassa neliössä ja lopputuloksena huonoa hallintotapaa rahankäytössä."

Todella syvää ja likaista puoluepoliittista peliä Helsingissä, kun eivät tee sinulle sinun tarvitsemaasi yksilöllistä pyöräilybaanaa. Rahankäyttökin on ihan ahterista, kun kulkuteitä tehdään useille tuhansille eikä muutamille kymmenille pyöräilijöille.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Jos jotakin budjetoidaan pyöräilyn edistämiseen ja sitten raha käytetään toissijaisiin kohteisiin ja suurimmalta osalta muihin tieverkoston parantamisiin, se on tällaisten rahojen väärinkäyttöä. Sinällään tällainen ei ole harmitonta, koska huonossa tapauksessa tilanne poikii kaavavalituksia ja oikeusjuttuja, joissa rakennussuunnitelmat laatineita voidaan vetää henkilökohtaiseenkin vastuuseen. Oikea tapa olisi jättää pyörätiebudjetti rehellisesti pienemmäksi jo kaupunginhallituksessa ja valtuustossa ja tehdä alunperinkin sitä vastaavat kaavoituspäätökset.

Olen myös kommentoinut sinne Kaupunkifillarin blogiin, jossa spekuloin nykytilanteen johtuvan pääosin Helsingin Kokoomuksen ja Vihreiden tulehtuneista väleistä ja repaleisesta yhteistyökyvystä. Guggenheim-pelleilystäkään ei näille riitapukareille montaa tyylipistettä heru, mutta sitä on käsitelty muissa blogikirjoituksissa.

Teemu Kontkanen

Salaliittoa tai puolueiden tulehtuneita välejä todennäköisempi selitys on välinpitämättömyys ja tietämättömyys. Suomessa ei ole samanlaista pyöräilykulttuuria kuin Tanskassa tai Hollannissa, ja tuskin koskaan tulee olemaan paikallisen ilmastomme huomioonottaen. Niinpä kysymys on täysin uudesta asiasta, johon voi liittyä ennakkoluulojakin.

Olisi tärkeää huomioida että eri liikkumismuodot - autoilu, julkinen liikenne ja pyöräily, eivät kilpaile suoraan toistensa kanssa vaan soveltuvat eri tarkoituksiin, erilaisiin matkoihin ja elämäntilanteisiin. Siispä pitää pyrkiä pois vastakkainasettelusta mm. autoilun ja pyöräilyn välillä ja saavuttaa jonkinlainen synteesi siitä näkemyksestä, millainen pääkaupunkiseudun liikenneverkko tulee olemaan tulevaisuudessa. Nyt tässä ei Helsingissä olla vaan keskustelu ja virkamiestenkin selvitykset näyttäytyvät lähtökohdiltaan hyvin poteroituneilta ja yksipuolisilta.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

"Kaupunkifillari":n esille ottamassa jutussa paistoi kyllä läpi se, että pyöräilymäärärahojen väärinkäyttö oli ollut vuodesta toiseen systemaattista ja ilmeisen tahallista. Tätä nykyä Helsingin kaavoituskeskustelu käy kuumana muiltakin osin kuin pyöräilyn edistämisen kannalta ja siitä käy selkeästi ilmi, että eri liikennemuotoja ollaan asettamassa vastakkain ja monille pyöräilymyönteisyys on samalla jyrkkää yksityisautoiluvastaisuutta.

Miltä esimerkiksi kuulostaa se, että Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on hyväksynyt yksimielisesti "Visio 2050"-suunnitelman, jonka tarkoituksena on purkaa Kehä I:n sisältä moottoritiet ja muuttaa ne kaupunkibulevardeiksi, mutta toisaalta lähes kaikki oikeasti tällä hetkellä toteutettavat hankkeet vievät kehitystä vastakkaiseen suuntaan ja käytännössä estävät moottoriteiden purkamisen päätymisen toteutettavaksi asti. Moottoriteitä levennetään ja pidennetään (esim. vastavalmistunut Länsiväylän jatke Kirkkonummella), Helsingin keskustatunnelia säilytetään kaavoissa, Ikean annetaan tulla Pasilaan, Länsisatamaa laajennetaan ja kaupunkibulevardeja tehdään ennemminkin sellaisista teistä, jotka aikaisemmin ovat olleet kapeampia (esim. 2-kaistaisesta 4-kaistaiseksi levennetty Kuitinmäentie etelä-Espoossa ja samalla seudulla Piispansillan laajennustyöt).

Teemu Kontkanen

Epäilemättä voi olla poliittisesti vaikeaa suoraan vastustaa Visio 2050-ohjelmaa, jossa kuitenkin halutaan parantaa julkista liikennettä. Toivoisin että siihen olisi kuitenkin ollut rohkeutta, koska on selvää että suuri osa edustettavista kaupunkilaisista ei voi sitä sellaisenaan kannattaa.

Samaan sarjaan Visio 2050:n kanssa laittaisin uuden Helsingin pysäköintipolitiikan ja liikkumisen kehitysohjelman, jotka kaupunkisuunnittelulautakunta myös hyväksyi ilman suuria tekstimuutoksia.

Voihan olla että näistä ohjelmista on tehty tarkoituksella radikaaleja autoilun sivuuttamisen suhteen, mutta uskoisin että hedelmällisempää olisi kuitenkin ollut tehdä sellaisia ohjelmia joka paremmin huomioisivat eri osapuolten intressejä ja joilla olisi toteutumisen mahdollisuuksia sellaisenaan.

Osa mainitsemistasi esimerkeistä on Espoon ja Vantaan hankkeita. Sitten tuo Pasilan Ikea. Kaupan alalla Helsinki kärsii autoiluvastaisesta politiikastaan, koska kun on asiaa noihin suurempiin erikoisliikkeisiin niin yleensä siinä vaiheessa lähdetään autolla Vantaalle. Mielenkiintoisesti uudessa Helsingin pysäköintipolitiikassa tarjotaan tähän ratkaisua, Helsingin pitäisi sopia kehyskuntiensa kanssa yhteiset maksimimäärät kauppojen pysäköintipaikoille. Tämän esityksen realistisuuden jokainen voi itse arvioida.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #6

Espoon ja Vantaan hankkeisiinkin Helsinki voisi teoriassa puuttua maakuntakaavan, kaavavalitusten ja valtioneuvoston kautta painostuksen avulla. Ei ollut kuitenkaan Visio 2050 Helsingin päättäjien mielestä sen arvoinen.

Sellaisten ohjelmien tekeminen, joilla olisi toteutumisen mahdollisuuksia sellaisenaan, olisi minunkin suosiossani. Se edesauttaisi myös Piraattipuolueenkin monessa yhteydessä vaatimaa hallinnon avoimuutta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Mikäli haluatte tietää todellista totta niin lukekaa Kaupunkifillari-sivut. Siellä käydään huvin asiallista ja kokonaisvaltaista keskustelua.

Toimituksen poiminnat