Vähävaraisen luokan muodostumisen ehkäisemisestä
Monet tulevaisuusvisioita tekevät haluavat kiinnittää huomiota köyhyyden torjuntaan, koska liian suuren pientuloisten tai vähävaraisen luokan muodostuminen voi johtaa sisäiseen levottomuuteen ja poliittiseen kaaokseen. Tällöin kannatusta saavat yhä enenevässä määrin joko sellaiset äärivasemmistolaiset liikkeet, jotka eivät kunnioita yksityisen omaisuuden suojaa lainkaan tai voimakkaan kansallismieliset ja maahanmuuttovastaiset liikkeet. Maailmalla on paljon esimerkkejä siitä, kuinka tavanomaiset demokraattisesti toteutetut äänestykset ovat nostaneet valtaan puolueita, jotka valtaan päästyään alkavat rakentaa totalitaarista järjestelmää ja polkea kansalaisoikeuksia.
Miten Suomessa tulee pidemmällä aikavälillä nähdä köyhyys ja millainen merkitys sille tulee antaa? Jos termi ”köyhä” rajataan tarkoittamaan niitä, jotka vähävaraisuutensa takia kärsivät nälästä tai asuvat kadulla, ollaan liian kapeakatseisia ja lakaistaan maton alle niitä ongelmia, joista ylemmässä kappaleessa varoittelin. Nostan esiin joitakin omasta mielestäni käyttökelpoisempia teesejä, joista yhden tai useamman toteutuminen viittaa siihen, että henkilö on köyhä tai vaarassa ajautua pysyvästi taloudellisesti heikko-osaisempaan luokkaan.
Eräs tärkeä kriteeri on se, millaiseen toimeentuloon täysipäiväinen työ riittää. Jos täysipäiväisestä työstä saatava palkka on niin matala, että sitä täytyy täydentää sosiaaliturvalla, jotta se riittäisi esimerkiksi kohtuullisten asumismenojen maksamiseen, jotakin on pielessä. Tilanne voi olla hyväksyttävissä, jos kyseinen työ on transientti elämänvaihe esimerkiksi opiskelujen aikaisessa työharjoittelussa. Muussa tapauksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko koulutusmahdollisuudet riittävän tasa-arvoiset. Ei esimerkiksi ole hyväksyttävää, että vanhempien vähävaraisuus estäisi jälkikasvua menemästä lukioon tai korkeakouluun vaikka taidot riittäisivät.
Pidän ratkaisevan tärkeänä myös sitä, minkälaisessa muodossa yksityinen omaisuus suurimmalla osalla kansalaisista on. Tulevaisuuden kannalta on eduksi, jos merkittävä osa siitä olisi kasvukeskusten omistusasunnoissa tai maaomaisuudessa niin, että laaja keskiluokka omistaisi edes jompaa kumpaa näistä. Jos asuminen on pääasiassa vuokra-asumista, ihmiset ovat varallisuutensa kanssa pääasiassa keskuspankin armoilla siitä, miten valuuttayksikköä hoidetaan. Kasvava inflaatio tuhoaa pelkkänä rahana olevat säästöt ja voi johtaa kulutushyödykkeiden ja vuokrien korotuskierteeseen, joka ylittää palkkakehityksen. Omistusasuminen on varmaan yksi merkittävimmistä suuren keskiluokan säilyttämisen takeista.
Omistusasuminen ja kansalaisten mahdollisuus omistaa kiinteää omaisuutta ei ole itsestäänselvyys ja täysin vapaat markkinamekanismit johtavat tällaisen omaisuuden kasautumiseen harvoille. Ne, jotka jäävät näistä omaisuuslajeista osattomiksi, ajautuvat jälkipolvineen vääjäämättä vähävaraiseen luokkaan ajan myötä. Käytännössä nuorten mahdollisuuksia oman (ei osaomistus-) asunnon ostamiseen on joillakin maltillisilla tavoilla tuettava. Hyviä keinoja tähän ovat asuntosäästötilit ja näiden suosiminen ensiasunnon ostajien lainojen osittaisilla valtiontakauksilla. Nämä ovat myös sentyyppisiä markkinamekanismeihin väliintuloja, jotka ovat riittävän lieviä, etteivät ne herätä kansalaisten närää omaisuuden suojaan puuttumisesta, toisin kuin esimerkiksi vuokrasäännöstely tai pakkolunastusuhat. Liian suuret omistusasumisen verohelpotukset ovat ongelmallisia siksi, että ne voivat mennä asuntojen hintoihin ja kuten kaikki verovähennykset muutenkin, rei’ittävät verojärjestelmää ja luovat sinne etenkin suurituloisten mentäviä aukkoja.
Omistusasumiseen kannustaminen ei ole aivan ongelmatonta, käytännössä kaikki sitä suosivat toimenpiteet menevät suoraan sinne asuntojen hintoihin.
Tärkeintä olisi kaavoituksen poistaminen ja rakennusmääräysten minimointi, jolloin suurten rakennuttajien välistäveto virolaisilla ja velkarahalla pystytetyillä kyprokkiseinillä loppuisi ja samoin asuntojen hintojen kuplaantuminen tahallaan patoutetun tarjonnan takia lakkaisi.
Nykyisillä asuntojen hinnoilla ihminen ehtii juuri kuolettaa lainansa ennen eläkeelle siirtymistä jolloin nykyasunnot alkavat olla elinkaarensa loppupäässä. Aivan hölmöläisten touhua ja joku sitten kutsuu tätä vielä varallisuudeksi.
Nuorten kannustaminen velkaantumiseen näinä aikoina on muutenkin hieman kyseenalaista, kun reaalitaloudellisesta elpymisestä sitten vuoden 2008 voidaan olla todella montaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaavoituksen poistaminen? mitä sillä tarkoitat. Tuskin tänä päivänä syntyisi uutta Pispalaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan kaikkea gryndereiden lobbaamaa uusien asuntojen rakentamista sääteleviä toimintatapoja.
Täysin ymmärrettäviä toimintatapoja tosin sinänsä, koska niistä hyötyvät tahot ovat niitä kaikista vaikutusvaltaisimpia. Valtio saa verotuloja, pankit saa leveroitua taseitaan ja rakennusyhtiö tekee varmat voitot.
Kaikki voittaa… paitsi keskiluokka.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä siinä köyhälistö voittaa? Menettää vaan pyhäinvaelluspaikkansa ja yleiset rantansa.
Gryndereillä on valta, ja se on minustakin väärin.
Mutta kyllä rakentamista täytyy säädellä ja pitäsi suunnitellakin nykyistä huomattavasti paremmin.
Suomalaista arkkitehtuuria ei enää ole. Rakennussunnittelu on täysin ala-arvoista. Tervetuloa opintomatkalle Tampereelle. Jos tulee junalla niin vastassa on uusi kammotus.
Ilmoita asiaton viesti
Suunnittelu on rakennuttajan vastuulla eikä sinun esteettisen silmäsi kontrolloitavissa. Gryndereillä siis on valta, mutta asiako paranee lisäämällä heidän lobbauksensa alaisena olevaa poliittista säätelyä entisestään?
Ilmoita asiaton viesti
Ei todellakaan.
Ilmoita asiaton viesti
” Omistusasumiseen kannustaminen ei ole aivan ongelmatonta, käytännössä kaikki sitä suosivat toimenpiteet menevät suoraan sinne asuntojen hintoihin. ”
Osittaiset valtiontakaukset eivät mene sinne kovinkaan suurilta osin, koska asunnon ostajilla on omat syynsä olla laukaisematta takausta, jos suinkin mahdollista. Takauksen laukeamisesta nimittäin tulee maksuhäiriö ja luottokelpoisuuden menetys velan jäädessä edelleen voimaan valtiolle päin. Veroedut sen sijaan ovat ilmaisen riskittömän rahan heittämistä systeemin väliin.
” Nykyisillä asuntojen hinnoilla ihminen ehtii juuri kuolettaa lainansa ennen eläkeelle siirtymistä jolloin nykyasunnot alkavat olla elinkaarensa loppupäässä. ”
Asunto ei ole elinkaarensa loppupäässä, jos se tarvitsee pelkästään julkisivu- tai kalliimman putkiremontinkin. Sitäpaitsi monet omistusasunnot siirtyvät perintövarallisuutena vaurastuttamaan nuorempaa sukupolvea. Jos puhutaan keskiluokasta ja köyhälistöstä, tulee asia nähdä sukupolvien yli ulottuvana kysymyksenä eikä sellaisena, että kaikkien ihmisten tulisi tuhlata oma varallisuutensa kuiviin omana elinaikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mediaani asuntolainan ottaja tuskin tajuaa yhtään mitä tulee korkokuluina lainan aikana maksamaan, joten luotonannon helpottaminen nollaohjauskoron aikana voi olla melkoinen karhunpalvelus nuorille.
Ongelman ratkaisemiseksi asuntoja pitäisi rakentaa lisää, mutta korkean omistusasumisasteen takia tämä ei ole poliittisesti mahdollista. Jälleen havainnollistava esimerkki demokratian taipumuksesta siirtää varallisuutta vähemmistöltä enemmistölle.
Ilmoita asiaton viesti
”Asuntoja pitäisi rakentaa lisää” on yleinen hokema, mutta sillä ei tiettyjä perusongelmia ratkaista. Ei ole esimerkiksi realistista luvata keskiluokallekaan mahdollisuutta ostaa ainakaan heti omistusasuntoja Helsingin keskustasta:
http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1526…
Katse tulee siis tarvittaessa suunnata lähiöihin ja minun näkemykseni mukaan lisäksi hyvien nykyisten tai tulevien raideliikenneyhteyksien varrelle:
http://asuntoneuvola.yritysblogi.fi/ari-pauna/koht…
Lähiöasunnon myymistä ja vaihtamista keskusta-alueen kalliiseen vuokra-asuntoon (minkä väitetään tulleen ”muotiin”), pidän pahana henkilökohtaisen taloudenpidon virheenä.
Ilmoita asiaton viesti
Raha on nykyisin karhunpalvelus ihmiskunnan lisäksi koko luomakunnalle!
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen trendi on viedä omistusasunto vanhukselta hoitokustannuksia korottamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Omistusasuminen on melko jäykkä ratkaisu taas työmarkkinoiden kannalta. Vuokralta on huomattavasti helpompaa siirtyä työn perässä tarvittaessa. Etenkin vanhemmat ihmiset vaikuttavat helposti jäävän jumiin paikkakunnalle, josta pitkäaikainen työ on päättynyt. Ei Se elämä potkuihin lopu.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei halua säästää omistusasuntoon, niin vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi omistaa metsää tai riittävän ison ja hajautetun sijoitussalkun.
Ilmoita asiaton viesti
Voi se loppuakin.
Ilmoita asiaton viesti