*

mikkonummelin

Mikä osa työvoimapolitiikasta on ammattiyhdistyspolitiikkaa?

  • Ammattiyhdistysliikkeiden toimitiloja Hakaniemessä
    Ammattiyhdistysliikkeiden toimitiloja Hakaniemessä

Käydessämme Piraattipuolueen sisäisiä keskusteluja työvoimapolitiikasta ja siitä, mitä siitä kannattaisi kirjoittaa ohjelmiimme, olen havainnut, että joillakin keskustelijoilla ei ole ollut selkeää kuvaa siitä, mitkä työvoimapolitiikan osat ovat luonteeltaan valtakunnanpoliittisia ja joihin puolueemme kannattaa ohjelmien osalta edes jossakin määrin "sekaantua" ja mitkä taas ammattiyhdistyspoliittisia, joihin sekaantumista pitäisi ennemmin varoa.

Ammattiyhdistyspolitiikka liittyy läheisesti työmarkkinoiden käsitteeseen. Työmarkkinoilla työläisten työpanos on myytävänä ja työnantajat haluavat tämän hyödykkeen ostaa. Ammattiyhdistysliikkeet ja työnantajajärjestöt ovat vastaavasti ne osapuolet, jotka neuvottelevat työläisten työpanoksen käyvästä hinnasta ja käyttöehdoista keskenään joko keskityksessä tulopoliittisessa ratkaisussa, liittokierroksin tai paikallisesti sopimalla. Tyypillisesti ammattiyhdistysliikkeet suosivat ensisijaisesti keskitettyä tupoa, koska se antaa niille vahvemman neuvotteluaseman, kahdessa jälkimmäisessä mallissa sopiminen on hajautetumpaa ja työnantajapuolella saattaa kuitenkin olla piiloteltuja keskinäisiä yhteisiä linjauksia taustalla.

Sopimisen kohteena ovat tyypillisesti palkat, ylityökorvaukset ja rakennemuutos- ja yhteistoimintaneuvottelukuvioissa myös irtisanomissuoja.

Valtiovalta on halunnut erityisistä syistä rajata tietyt osat työvoimapolitiikasta ennemminkin yhteiskunnalliseen lainsäädäntöön, koska on havaittu, että pelkällä työmarkkinasopimisella ei voida suojata tiettyjä erityisen heikossa asemassa olevia intressiryhmiä. Eräs erityissuoja liittyy raskauteen ja perhe-elämään. Laki määrää raskaana olevien naisten ja perhevapaille siirtyvien miestenkin irtisanomissuojasta ja kieltää syrjinnän sukupuolen tai perheenperustamisaikeiden perusteella. Mahdollisuus turvalliseen perhe-elämään ja lastenhoidon järjestämiseen on olennaisessa asemassa, jotta olisi yleensä mahdollista siittää ja synnyttää tuleva sukupolvi ilman, että koko homma olisi pelkästään avioliittojen kestävyyden ja miesten vaimoistaan huolehtimisen varassa. On pidetty myös tärkeänä, että laki suojaa myös työsyrjinnältä seksuaalisen suuntautumisen osalta.

Yllä mainitun perusteella voi tehdä karkeita johtopäätöksiä siitä, millaisissa tapauksissa tietää tekevänsä nimenomaan ammattiyhdistyspoliittista kannanottoa yleispolitiikan sijasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pekka Heliste

"Yllä mainitun perusteella voi tehdä karkeita johtopäätöksiä siitä, millaisissa tapauksissa tietää tekevänsä nimenomaan ammattiyhdistyspoliittista kannanottoa yleispolitiikan sijasta."

Hyvin teennäinen rajanveto esim Tanskan mallissa nuo asiat sovitttiinn kaksikannassa eikä valtiolla ole ollut merkittävää roolia Tanskan työmarkkinoiden säätelyssä

Nykyään EU;:n vaatimuksesta osa noista asioista on jouduttu kirjaamaan lakeihin .

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Siis tarkoitatko, että sukupuolten tasa-arvojutut ja perheoikeudelliset asiat saatiin siellä AY-poliittisesti läpi? Suomessa se olisi mahdotonta, koska AY-liikkeen johto on hyvin miesvaltaista ja paikoin "vanhanaikaista" ajatusmaailmaltaan.

Pekka Heliste

Kyllä se ay-liikkeen johto on Tanskassakin miesvaltaista.

Mutta hyväksyy tasa-arvon.

Tanskassa ei ole työnnatjamaksuja vaan työntekijän palksta kerätään kaikki, se helpottaa päättämistä. Tosin työnantaja sielläkin tekee tilityksen eri rahastoihin

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #3

Mitä väliä sillä on, kummassa päässä tuo raha palkkatransaktiossa loppujen lopuksi peritään? Ammattiyhdistysliike voi joka tapauksessa huomioida tuon pakollisena menoeränä ja sen mukaan asettaa vaatimuksensa neuvotteluissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset