Positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden ero

Hyvin monet puolueet, mukaanlukien Piraattipuolue, ovat eri tavoin ottaneet kantaa perustuslainkin takaamaan uskonnonvapauteen ja halunneet terävöittää sen puolustamista. Tässä mielessä luulisi, että asiasta vallitsisi suurikin yksimielisyys, koska tuskin kukaan haluaa Suomeen ainakaan Iranin tai Saudi-Arabian teokraattista diktatuurijärjestelmää tai pakollista muutakaan valtionuskontoa.

Uskonnonvapauksillakin on kuitenkin eroja ja erityisen suuri vääntö käydään positiivisen uskonnonvapauden ja negatiivisen uskonnonvapauden välillä.

Positiivinen uskonnonvapaus korostaa uskonnollisten yhteisöjen oikeutta omiin oppeihinsa ja ainoastaan muut erityisen tärkeät perustuslailliset kansalaisoikeusasiat kuten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen voivat mennä sen yli. Tällöin uskonnonvapaus kuuluu niin Vapaa-ajattelijain liitolle, Luther-säätiölle kuin Jehovan todistajillekin. Positiivinen uskonnonvapaus mahdollistaa myös sen, että joku yksittäinen uskontokunta tai kirkon herätysliike voi rajata oikeutta luottamuustehtäviinsä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen (toteuttamisen) perusteella, kuten yleisesti tapahtuukin. Positiivinen uskonnonvapaus on sellaista liberaalisuutta, jossa on seinät leveällä ja katto korkealla.

Negatiivinen uskonnonvapaus korostaa koko uskontokuntajärjestelmän hävittämistä tai pakottamista johonkin säännönmukaiseen neutraaliin formaattiin. Historiallinen esimerkki negatiivisen uskonnonvapauden toteuttamisesta on ollut Neuvostoliitto. Nykyisellään negatiivisen uskonnonvapauden vaatimukset ovat kuitenkin nostaneet päätään useissa länsimaissakin, mukaanlukien Suomessa. Joillakin on esimerkiksi halu täydentää kirkon erottamista valtiosta (joka sinänsä on vielä positiivisen uskonnonvapauden hengessä esitetty tavoite) sillä, että kirkon toiminta sen jälkeen tehtäisiin käytännössä mahdottomaksi nykyisessä laajuudessa takavarikoimalla sen omaisuus. Toinen esimerkki negatiivisen uskonnonvapauden häivetoteuttamisesta on tapahtumassa kirkon sisällä, jossa toimii paljon sellaisia liikkeitä, joiden tarkoitus on yhteiskunnallisia yhteyksiä hyväksi käyttäen purkaa kirkon opeista syntikäsite ja sukupuolittuneiksi käsitetyt seikat. Negatiivinen uskonnonvapaus ei ole oikeaa liberaalisuutta, vaan tietyltä osin alunperin vasemmistoradikaalia ahdasmielisyyttä.

—–

Täydennys: yllä olevaan on tullut kritiikkiä siltä osin, miten negatiivinen uskonnonvapaus siinä esitetään ja asiaa on käsitelty enemmän järjestö- kuin yksilötasolla. Ihmisoikeudet.net:in käyttämiä määritelmiä positiiviselle ja negatiiviselle uskonnonvapaudelle ovat:

Uskonnon tai vakaumuksen vapautta
voidaan siis katsoa kahdesta eri näkökulmasta: ihmisellä on positiivinen
vapaus harjoittaa uskontoa ja negatiivinen vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen.

Käytännössä positiivinen uskonnonvapaus
tarkoittaa esimerkiksi oikeutta rukoilemiseen tai omasta uskostaan
kertomiseen. Negatiivinen uskonnonvapaus taas ilmenee käytännössä esimerkiksi siten, ettei kenenkään tarvitse osallistua oman vakaumuksen
vastaiseen uskonnonharjoittamiseen.

Negatiivista uskonnonvapautta on Suomessa käytetty joka vuosi perusteena suvivirsi- ja joulukuvaelmakiistoissa, kun nämä seikat on haluttu poistaa kouluista niiden perinteikkyydestä huolimatta. Yllä negatiivisen uskonnonvapauden esimerkkinä mainittu blogilinkki liittynee asiaan sikäli epäsuorasti, että kirjoittaja lienee tarkoittanut nykyisen kirkon omaisuuden alunperin vääryydellä ja ihmisten uskonnonvapautta loukkaavalla tavalla hankituksi ja siten katsoisi, että sen konfiskoimiselle olisi tarve. Tämä on vain yksi mahdollisuus.

Kirkon sisällä negatiivinen uskonnonvapaus on tullut ilmi erityisesti naispappeuskiistoissa, kun useissa seurakunnissa on haluttu estää naispapittomien erillismessujen vetäminen ja naispappien väistäminen. Kaikki käytetyt keinot eivät ole rajoittuneet edes kirkon oman päätösjärjestelmän piiriin, vaan asioita on viety usein maallisiin tuomioistuimiin asti vedoten tasa-arvoperiaatteisiin. Eräs tunnettu negatiivisen uskonnonvapauden aktiivi kirkon sisällä on Sari Roman-Lagerspetz. Hänen toimintaansa on arvioitu esimerkiksi tässä blogikirjoituksessa.

Mikko Nummelin
Sosialidemokraatit Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

Diplomi-insinööri vm 2007, Aalto-yliopiston jatko-opiskelija tutkimusalana teknillinen matematiikka, syventävänä aihealueena ohjelmistojärjestelmät, ohjelmistosuunnittelija Cinia Group Oy:ssä Espoon Keilaniemessä/Helsingin Ilmalassa vuodesta 2015, aiemmin ohjelmistosuunnittelija Ixonos Oyj:ssä Helsingin Herttoniemessä 2008-2015, s. 1975. Etelä-Espoon sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokunnassa kaudella 2019. Espoon sosialidemokraattien hallituksen ja edustajiston jäsen kaudella 2019.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu