mikkonummelin

Sukupuolineutraali avioliittolaki lisäisi perheoikeudellisia ongelmia

Tällä foorumilla putkahtelee jatkuvasti esiin eräiden kirjoittajien närkästys siitä, että hallitus ei ole esittänyt eduskunnalle sukupuolineutraalia avioliittolakia. Todennäköisenä syynä on, kuten on todettu, tarve pitää Kristillisdemokraatteja ainakin toistaiseksi hallituksen riveissä. Rekisteröityä parisuhdetta koskevan lainsäädännön muuttaminen sukupuolineutraaliksi avioliittolaiksi ei itsessään sisältäisi nykytilaan kovin suuria muutoksia johtuen rekisteröityjen parisuhteiden jo nykyisestä voimakkaasta rinnasteisuudestaan avioliittoon. Uudistus vaatii kuitenkin taustakseen paljonkin pohdintaa muista siihen liittyvistä myöhemmistä lainsäädäntöpaineista ja niiden mahdollisista kielteisistä seurauksista.

Kristillisdemokraateille on vuosikausia ollut "sokeana pisteenä" se, että he eivät ole uskaltaneet ottaa huomioon kenties merkittävintä ei-uskonnollista syytä, jonka vuoksi sukupuolineutraalia avioliittolakia tulee vastustaa: nykyisellään heteropareja koskevat avioliittosäädökset ja perheen perustamismahdollisuuksia koskevat vaateet ovat luonteeltaan vanhentuneita ja joissakin tapauksissa loukkaavat mm. lasten oikeuksia omiin biologisiin vanhempiinsa ja biologisen isän oikeuksia. Käyn seuraavassa läpi nykytilanteen ongelmia:

  1. Aviomies katsotaan syntyvän lapsen isäksi avio-olettaman perusteella lähes ilman poikkeuksia, vaikka olisi ilmeistä, että lapsen on siittänyt joku toinen mies.
  2. Adoptiolaista ei ole poistettu sen uudistuksesta huolimatta pakkoadoption mahdollisuutta. Sinne on toki tuotu avoimen adoption mahdollisuus, mutta useat ovat pelänneet, että sitä aletaan käyttää pitkäaikaisten huostaanottojen ja sijaisperheisiin sijoituksen vaihtoehtona.

On ilmeistä, että jos lainsäädäntöä ei tältä osin korjata, laajenevat nämä ongelmat ennenpitkää koskemaan myös tapauksia, joissa on kyse saman sukupuolen avioliitosta, naisparit haluavat tuotapikaa myös kohtaa 1. vastaavan vanhemmuusolettaman ja adoptioihin saattaa tulla Ison-Britannian käytännön mukainen "kiintiöinti", jossa lapsia annetaan adoptoitavaksi homo- ja heteropareille samassa määrällisessä suhteessa kuin näitä on väestössä. Tällainen rikkoo kuitenkaan periaatetta siitä, että adoptioprosesseissa olisi huomioitava lapsen etu, kun tällainen sivukriteeri tai mitkä tahansa muutkaan kiintiöjärjestelmät on otettu mukaan. Pakkoadoptio pitäisikin laista poistaa myös heteroparien osalta.

Nykytilanne on nykytilanne ja sukupuolineutraalin avioliittolain ohella esiintyy myös tiettyjä "uudistuspaineita", joilla lasten saaminen halutaan entistä enemmän kaupallistaa. Näitä ovat:

  1. Sijaissynnytys, joka käytännössä kiellettiin 2006 kun estettiin adoptiot tapauksissa, joissa hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvä lapsi olisi tarkoitus antaa ottolapseksi.
  2. Itsenäiset adoptiot ulkomailta, jotka juuri uudessa adoptiolaissa saatiin onneksi kiellettyä.
  3. Sukusolujen luovuttajien anonymiteetti. Tämä poistui vuonna 2006 hedelmöityshoitolain myötä ja sitä ovat jotkut yrittäneet lobata takaisin huolimatta siitäkään, että asiaan liittyy perustuslakikysymyksiä.

Kansainvälisesti suurimmat ongelmat villien kansainvälisten adoptioiden ja sijaissynnytysjärjestelyjen osalta liittyvät epäilemättä heteropareihin ja homoparien osuus siinä on vain detalji. Jotkut ongelmat ovat myös heteropareille spesifistisiä, kuten adoption ja hedelmöityshoitojen vierailla sukusoluilla salauspyrkimykset, homo- ja lesbopareillahan jälkimmäiset ovat oletusarvoja. Lainsäädäntöä tulisi kehittää suuntaan, jossa adoptio- tai sukusolujen luovutustietoja ei voida missään tapauksessa salata niiltä, joita asia suoraan koskee. Nykyisellään sukusolujen luovutustietojen julkisuudessa on korkea 18 vuoden ikäraja lapselle saada tieto alkuperästään. Aika on niin pitkä, että sen kuluessa ehtisivät myös mahdolliset puutteellisista luovutustiedoista johtuvat lapsen identiteetin loukkaamisrikokset vanhentua.

Katson, että ennen kuin Suomessa sukupuolineutraalia avioliittolakia edes harkitaan tuotavaksi eduskunnan päätettäväksi hallituksen esityksenä, tulee maallisen lainsäädännön puolelta käydä huolellisesti läpi ylempänä esitettyjä perheoikeudellisia epäkohtia. Oma kantani sukupuolineutraaliin avioliittolakiin on tästä huolimattakin kielteinen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki ei senkään jälkeen olisi mikään ongelmaton itsestäänselvyys, koska ei voida väistää sitä, että sen suhde valtionkirkkoon tulee myös nopeasti riidan aiheeksi vaikka itse lainsäädäntövaiheessa asia väistettäisiinkin. Eräänä ratkaisuna voidaan pitää valtionkirkkokytköksen edelleen löyhentämistä niin, että kirkollisvero perittäisiin vain kirkon jäseniltä, ei siis esimerkiksi yrityksiltä yhteisöveron muodossa, kirkkolaki siirrettäisiin kokonaisuudessaan vain kirkolliskokouksen päätettävissä olevaan kirkkojärjestykseen ja eduskunnan rooli prosessissa lakkautettaisiin. Kirkkoon kuulumattomien hautaustoimi siirrettäisiin valtiolle ja avioliittoon vihkiminen voitaisiin rajata kirkon omalla päätöksellä niihin kirkon jäseniin, jotka ovat valmiita sitoutumaan kirkon tunnustukseen ja joissa avioliitto voi olla kirkon oppien mukaisesti määrämuotoinen.

Piraattipuolueella ei tällä hetkellä ole ohjelmissaan kantaa avioliittolakiin ja on epävarmaa onko sellaisen kirjaaminen myöhemminkään järkevää. Jäsenistössä sukupuolineutraalilla avioliitolla lienee enemmän kannatusta kuin vastustusta, joten kuulunen tässä asiassa puolueen sisällä vähemmistöön. Sen sijaan valtion ja kirkon suhteen löyhentäminen esimerkiksi edellisessä kappaleessa mainituin tavoin on johdettavissa jo nykyisistä ohjelmistamme.

Lisäys: Piraattipuolueen sisäisessä keskustelussa on muistutettu, että tämänhetkisestä ohjelmasta löytyy kirjaus syrjintäkiellosta sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja asian toteuttamiseksi halutaan puolueohjelman mukaan poistaa ihmisten lainsäädännöllinen jaottelu. Tällaisen voidaan ilmiselvästi tulkita käsittävän ainakin oikeuden välttyä henkilökohtaiselta työ- tai muulta syrjinnältä. Avioliittoa ei kuitenkaan mainita erikseen ja sitä tulee oman käsitykseni mukaan pitää omantunnonkysymyksenä ja erillisoikeutena, johon kohdistuu luonnostaan myös muitakin rajoituksia koskien osapuolten lukumäärää, ikää ja suostumusta. Tämä mahdollistanee keskustelun myös osapuolten sukupuolista ja siitä, että biologisena perheen perustana on nimenomaan miehen ja naisen muodostama pari.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

j.olavi heikkinen

vanhemmuusolettama (koskee samaa sukupuolta olevien parisuhteita) on jo käytännössä toteutunut rekisteröityjen parisuhteiden sisäisen adoption kautta.

http://www.seta.fi/index.php?k=16908

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Sisäinen adoptio ei ole sama kuin vanhemmuusolettama. Vanhemmuusolettaman perusteella äidin naispuolisesta puolisosta tulisi toinen vanhempi lapsen syntyessä, nykyisellään tätä koskee adoption hakeminen viranomaisilta ja 8 viikon harkinta-aika. Lisäksi, jos lapsi ei ole saanut alkuaan hedelmöityshoidoista, tulee lapsen siittäneestä miehestä lapsen isä ja toinen vanhempi, jolloin hänen suostumuksensa adoptioon myös vaadittaisiin. Tällaista suostumusta ei välttämättä saa, koska siinä hän joutuisi luopumaan vanhemmuudestaan.

Jari Niemi

Muuta Venäjälle. Pietari on hyvin lähellä. Suvaitsevaisuus lisääntyy näin sekä Suomessa että Venäjällä.

Käyttäjän Kira kuva
Kira Arn

Mitkä lapsen identiteetin loukkaamisrikokset? Kirkkovihkiminen on opillinen kysymys, ei valtio siihen puutu. Tämän takaa jo perustuslaki, kuten oikein hyvin tiedät.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Lapsen identiteetin loukkaaminen on rikoslain 22. luvun (Sikiön, alkion ja perimän loukkaamisesta) 6 §:ssä määritelty rikos. Rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta, jolloin kyseinen rikos RL 8. luvun mukaan vanhentuu 2 vuodessa.

Tähän tarvittaisiin mielestäni samantapainen vanhentumisaikaa koskeva poikkeus kuin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa, eli syyteoikeuden pitäisi vanhentua aikaisintaan asianomistajan täytettyä 28 vuotta, jos koskaan.

j.olavi heikkinen

isyyslain muutos on myös vireillä ja tuohon isyysolettamaan on tulossa radikaaleja muutoksia, biologiselle isälle tulenee oikeus riitauttaa aviomiehen isyys.

tasa-arvoisen avioliittolain tarkoitus on selkeyttää käytäntöä yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä tosiallista tilannetta vastaavaksi. lasten huoltajuudet ja juridiset vanhemmuudet tietenkin kuuluvat tähän samaan perheoikeudelliseen lakipakettiin, mutta niistä ei ymmärtääkseni voi lakiteknistä estettä sukupuolineutraalille avioliitolaille muotoilla.

"Lisäksi, jos lapsi ei ole saanut alkuaan hedelmöityshoidoista, tulee lapsen siittäneestä miehestä lapsen isä ja toinen vanhempi, jolloin hänen suostumuksensa adoptioon myös vaadittaisiin. Tällaista suostumusta ei välttämättä saa, koska siinä hän joutuisi luopumaan vanhemmuudestaan."

ero- ja uusioperheissä etä- ja lähivanhemmuus on yleistä, tämä ongelman poikanen ei siis ole mitenkään naispareille tyypillinen.

isyys on sukupuolierityistä vanhemmuutta ja vanhemmuus on sitten sekä juridiikkaa että arkista kasvatusvastuuta.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Kuten yllä on todettu, tällaisten tärkeiden isyyslain uudistusten tuominen pöytään ennen sukupuolineutraalia avioliittolakia olisi järkevää, koska se osaltaan poistaisi kansalaisten keskuudesta epäselvyyttä uudistusten kokonaismerkityksestä.

j.olavi heikkinen

isyyslaki tosiaan vaatii tarkistusta, esimerkiksi avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isällä ei ole tosiasiallisia keinoja vahvistaa isyyttään, jos äiti ei tällaista halua.

isyyslain ongelmallisuus nykytilanteessa ei silti mielestäni muodosta estettä sukupuolineutraalille avioliittolain muotoilulle.

Käyttäjän AnteroTossavainen kuva
Antero Tossavainen

Kertokaa , minkälainen ihminen on sukupuolineutraali. Onko sellaisella molemmat "vehkeet" vai muumin tapainen vailla mitään ? Vai vihreiden satuolento ?

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

"Sukupuolineutraali avioliittolaki ei senkään jälkeen olisi mikään ongelmaton itsestäänselvyys, koska ei voida väistää sitä, että sen suhde valtionkirkkoon tulee myös nopeasti riidan aiheeksi vaikka itse lainsäädäntövaiheessa asia väistettäisiinkin."

Suomessa ei ole ollut valtionkirkkoa vuoden 1870 jälkeen eikä valtio ole sitoutunut mihinkään uskontunnustukseen. Kirkkoa on turha sekoittaa lainmukaiseen avioliittoon, vaikka avioliittoinstituutin asema sen peruja pitkälti onkin.

Raamatunlauseita siteeraaville riidanhaastajille voi tässä asiassa sanoa: "Turpa kiinni!".

Kirkollinen vihkiminen sukupuolineutraalille avioliitolle on kokonaan toinen juttu, siinä kirkon mielipiteellä kuuluukin olla merkitystä.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Olen välittömästi tuon jälkeen luetellut konkreettisia asioita, jotka nykyisellään sitovat kirkkoa valtioon ja joita siteitä tulisi mielestäni löyhentää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset